tiistai 30. syyskuuta 2014

Viimeinen taistelu?

Olen itsekin vielä päästäni pyörällä ja en välttämättä osaa selventää asioita yhtään, mutta yritetään. Toivon mukaan saatte tämän postauksen avulla hieman kiinni siitä, missä mennään, vaikken oikein itsekään vielä tiedä. Pienenä kertauksena Majuri siis vietiin kuukausi sitten klinikalle (muista syistä) ja veriarvoissa alhaalla ollut albumiini johti mahalaukun tähystykseen. Mahalaukusta löydettiin kasvain, joka kuitenkin todettiin hyvänlaatuiseksi. Kasvainta alettiin hoitamaan mahahaavalääkityksellä, josta ei nyt uusimpien tietojen mukaan ollut mitään hyötyä. Viime torstaina Majuri vietiin uudelleen klinikalle tarkoituksena kontrollitähystys.



Mikä oikeus minulla on päättää, koska hevoseni aika täällä on täyttynyt? Kuinka ihminen, joka näkee ja ymmärtää aivan liian vähän, voi päättää, koska peli vihelletään poikki? Minunhan täytyisi parhaani mukaan kuunnella hevostani - ei omaa sydäntäni? Kunpa Majuri antaisi minulle merkin, jotta tietäisin milloin on oikea aika.

Tämä on valitettavaa, mutta totta. Majurin lopetus on tällä hetkellä toinen vaihtoehtoni. Seuraava vaihtoehtoni. Viimeinen vaihtoehtoni, jos nämä keinot eivät tepsi. Tämä ajatus saa minut voimaan pahoin. Haluaisin niin kovasti, että olisi joku keino. Keino, jolla voisin irroittaa pahan Majurista ja heittää sen menemään. Mutta mitään keinoa ei ole. Tämä sairaus tuskin tulee parantumaan. Voimme oppia elämään sen kanssa tai se voi repiä meidät erilleen.

Viime torstaina Majuri vietiin klinikalle paastoamaan ja perjantaina oli määrä olla kontrollitähystys. Helppo toimenpide ja perjantaina takaisin kotiin hieman viisaampana Majurin tilanteesta. Näin sen piti mennä. Näin se ei mennyt. Majuri nimittäin kotiutui vasta sunnuntai-iltana ja sen tilanne on vieläkin epäselvempi kuin aikaisemmin.

Kuten facebookissa yritin jo tilannetta hieman selventää, meni kaikki täysin pieleen. Paastosta huolimatta Majurin maha ei ollut tyhjentynyt (mahan impaktio) ja Majuri joutui letkutukseen. Tilannetta hoidettiin ähkynä, vaikka Majurilla ei mitään ähkyn oireita ollutkaan ja se oli aivan tyytyväinen oma itsensä, nälkäinen vain.

Ensin siis lähdettiin hoitamaan tätä impaktiota pois. Kesti lauantai-iltaan asti, että mahalaukku oli saatu tyhjäksi ja tähystys voitiin suorittaa. Kolmen viikon lääkekuuri ei ollut tehonnut. Kasvain oli yhä suht samanlainen, joitain pieniä muutoksia siinäkin oli, mutta huolestuttavinta oli, että mahan toiminta oli hidastunut ja suolen aukko oli ahtautunut tai jollakin tavalla pienentynyt. Suolen aukon pienentyminen on hidastanut heinän kulkeutumista, joka on luultavasti johtanut impaktioon.

Ensimmäisessä tähystyksessähän kuukausi sitten maha oli jo hitaamman puoleinen tyhjentymään, mutta silloin ei havaittu tätä suolen aukon ahtautta. Mistä se on tullut, onko se pysyvää ja miten se tulee vaikuttamaan, sitä ei tiedetä. Osasyynä mahan hitaaseen toimintaan on varmastikin Majurin lepo, ehkä myös lääkkeet ja kasvainkin, mutta voihan olla, että Majurilla on luonnollisestikin hieman hidas maha, jota nyt tuo kasvain ja ahdas suoli vaikeuttavat. Tähän listaan lisätään vielä edelleen matala albumiini-arvo. Sekin voi olla aivan normaalia Majurille, sitä ei tiedä, mutta lääkärit epäilivät myös tulehduksellista suolistosairautta eli IBD:tä.

Miten tätä sitten hoidetaan? Eihän tätä oikeastaan voi edes hoitaa tai parantaa, ainoastaan helpottaa. Majuri sai vielä mahalaukun pintaa suojaavaa lääkettä ja lisäksi kortisonia, jolla kokeillaan saada tuota albumiinia nousemaan ja mahdolliset tulehdukset parannettua. Kasvaimellehan ei voida tehdä mitään. Suurin asia, joka muuttuu on Majurin ruokinta. Koska maha ei (ainakaan tällä hetkellä) vedä kunnolla, ei heinää voi syöttää niin suuria määriä, ettei suoli tukkeudu. Majurin heinämäärää siis korvataan Greenlinella ja tämä asia minua itseäni huolettaa, koska heinämäärä pienenee todella radikaalisti. Saa nähdä ovatko nämä ruokintamuutokset pysyviä vai onko suolen ahtautuminen vain hetkellinen asia.

Se toinen vaihtoehto on lopettaa yrittämättä mitään. Se on minulle kuitenkin se viimeinen vaihtoehto. Majuri saattaa pystyä elämään vielä aivan tyytyväistä elämää, joten tuntuisi tyhmältä olla kokeilematta. Majuri on kaikkea muuta kuin kipeän oloinen, säteilee elinvoimaa ja päällepäin näyttää, ettei mikään olisi vialla. Siihen näkyyn on kuitenkin liian helppo tuudittautua.

Mikäli mahassa viime kerrasta muuttuneet asiat eivät ole pysyviä, voivat asiat myös mennä parempaan suuntaan. En halua kuitenkaan olla liian positiivinen, koska Majurin tilanne voi mennä myös nopeasti huonommaksi. Nyt ei auta kuin katsoa päivä kerrallaan. Voi olla, että tämä ei toimi ja joudun tekemään raskaan päätöksen. Tai ehkä Majuri elelee vielä aivan tyytyväisenä pitkänkin aikaa. Sitä ei tiedä.

Sen tiedän, että Majuri on taistelija. Lempeä ja jääräpäinen, voimakas sielu. Majuri on selviytynyt niin monesta asiasta elämässään, voittanut ja ylittänyt itsensä, saanut uuden elämän, saavuttanut luottamuksen. Minua pelottaa, että tämä on urhean taistelijani viimeinen taistelu.

39 kommenttia:

  1. Hirveästi tsemppiä! Toivottavasti kaikki kääntyis parhain päin!

    VastaaPoista
  2. Toivotaan, että lääkkeet tehoaa ja Majuri saadaan kuntoon ❤
    Hirveä taakka sinulla tämän asian kanssa, joten koeta jaksaa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, vaikka lääkkeillä ei tuota kasvainta ilmeisesti voi parantaa, ainoastaan saada oireettomaksi. Kyllähän tämä mieltä painaa, kiitos <3

      Poista
  3. Voi ei, voimia! Kyllä Majuri vielä paranee, ainakin toivottavasti :( Peukut pystyyn!

    VastaaPoista
  4. Voi eii! Ootte niin ihania. Toivotaan, että Majuri paranee ja saatte taas elää normaalia elämää. Voimia sinulle♥

    VastaaPoista
  5. Voi Majuria ): Tuijotin monta minuuttia peräkkäin tätä tyhjää kommenttiboksia osaamatta kirjoittaa tähän mitään. Toivon todella kovasti että Majurin tilanne lähtee paranemaan, eikä toiseen vaihtoehtoon tarvitse enää koskaan vilkaistakaan. Voimia ja rohkeutta teille molemmille<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Toivotaan, että jokin ihme tapahtuisi ja Majuri pystyisi elämään näiden asioiden kanssa.

      Poista
  6. Teitä on elämä kyllä koetellut jo aika tarpeeksi! Voimia Oona ja Majuri myös! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä kaikkea vastoinkäymisiä tullut jo tarpeeksi.. Kiitos <3

      Poista
  7. Suuret tsempit täältä teille! Kauheaa kuinka yhtä äkkiä kaikki voikaan kääntyä päälaelleen :/ Toivotaan parasta Majurin kannalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kaikki voi tosiaankin mennä hetkessä aivan raiteiltaan..

      Poista
  8. Tsemppiä hirmusesti teille! Toivotaan, että kaikki kääntyy vielä hyväksi! <3

    VastaaPoista
  9. Ääh, tätäkin kautta toivotan teille tsemppejä ja kaikkea hyvää..♥

    VastaaPoista
  10. Jaksamista! Jos joskus haluat jutella livenä, niin Majurin ja Dessin tarhanaapurina on suolistotulehdusheppa K. Diagnosoitiin talvella, hoidettiin ja kontrolloitiin ja parani. Nyt on taas kontrolli tällä viikolla. Ihan kotitallilla voi ultrata ja ottaa verikokeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Okei, en tiennytkään! Majurillahan on vasta epäilys tuosta suolistosairaudesta ja kolmen viikon päästä tulee eläinlääkäri ottamaan verikokeet, niin nähdään miten lääke on vaikuttanut. Toivottavasti paranisi kuten teilläkin.

      Poista
  11. Musta tuntuu, että nyt ois Majurin aika lähteä vihreämmille niityille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tunnen rakkaimman ystäväni paremmin kuin sinä tunnet ja toivon, että kunnioitat minun valintojani. Mikäli et Majuria henkilökohtaisesti tunne ja tiedä tilannetta ja ole kuunnellut minun ja eläinlääkärin keskusteluja, et voi tietää tilannetta kokonaisuudessaan (koska blogistani et todellista tilannetta pysty tietämään). Toivon siis, että jos haluat välttämättä minulle kertoa mielipiteesi Majurin lopettamisesta, tulet kertomaan sen kasvotusten perusteluineen.
      Minä aion yrittää parantaa Majuria niin kauan kunnes mitään ei ole tehtävissä tai Majurin ei ole hyvä olla. Majurilla on täysi mahdollisuus pystyä elämään tyytyväisenä ja sen mahdollisuuden aion kokeilla. Anteeksi kärkäs vastaus, mutta juuri nyt minulla ei ole voimia kuunnella muita kuin läheisteni ja ammattilaisten neuvoja tämän asian suhteen.

      Poista
    2. Hevosen lopettaminen on jokaiselle omistajalle tiukka paikka. Voi olla, että päätöstä ehtii kypsytellä pidempään, joskus päätös on tehtävä heti.

      Teillä on ollut hieno yhteinen taival Majurin kanssa, ja sinulle tulee varmasti kova ikävä, jos hevosestasi joudut luopumaan. Mitä hevosesi haluaa?

      Minun elämäni hevonen oli eräs vanhemmanpuoleinen suomenhevostamma. Kiertolaiselämän elänyt ja moniin onnettomuuksiin joutunut tammani oli kuitenkin sydämeltään puhdasta kultaa. Vihaisesta, pelokkaasta ja sulkeutuneesta hevosesta tuli maailman luotettavin hevonen ihan kaikessa. Jokaisena päivänä tamma lähti innokkaasti töihin... Kunnes toinen etujalka petti. Viimeisen kesän tamma vietti laiduntaen ja otimme sen töihin aina silloin tällöin. Se sai mennä sen verran kuin itse halusi. Mutta kesän lopussa oli kauniin tammani aika mennä. Tiesin, ettei sen mieli olisi kestänyt joutilaisuutta ja tallissa seisomista.

      Se oli kova paikka. Minun pieni hevoseni, joka oli reilun viiden vuoden aikana tullut niin rakkaaksi. Jonka olin opettanut luottamaan ihmiseen ja joka oli kasvattanut minut aikuiseksi. Tajusin, että yhteiselomme oli ollut kuin tanssi. Olimme ensimmäisistä haparoivista askelista saaneet tanssimme niin kauniiksi... Eikä minun tarvinnut koskaan pikkutammani kanssa miettiä, voisinko mennä ilman varusteita tai voisinko mennä liikenteen sekaan, voisinko antaa sen muillekin ratsuksi. Minä vain menin ja pikkuiseni piti kaikesta huolen,

      Ja kaiken surun keskelläkin näin, miten kauniin lopun tammani sai elokuun auringonpaisteessa. Kiiltäväkarvaisena ja virkeänä. Ainoastaan jalat olivat tulleet siihen pisteeseen, että elämä ei olisi ollut elämisen arvoista. Päästin irti rakkaimmastani, joka oli aiemmassa elämässään kärsinyt niin paljon, ettei minulla ollut sydäntä pitkittää tätä kärsimystä.

      Ja nyt kun pari vuotta myöhemmin mietin tapahtunutta, tajuan tehneeni oikean päätöksen. Minun ei tarvinnut nähdä hevoseni kärsivän, nähdä sen katselevan yksinäisenä karsinastaan kun muut hevoset pääsivät ratsastukseen. Se oli onnellinen ja ystäviensä keskellä lähtiessään ja silitin sen ikiuneen, nostin varovasti päätä ja otin riimun pois. Kaikesta huolimatta olin rohkea, ja tajusin, että parantumattomat jalkavammat eivät tule paranemaan. Siksi päästin irti, ettei rakkaani tarvinnut kärsiä.

      Poista
    3. Kiitos kun jaoit kokemuksesi, tammasi kuulostaa todella samantyyliseltä kuin Majuri on :)
      Toivottavasti minä osaan myös tehdä päätökseni oikeaan aikaan. Majurin tilanne ei vain ole aivan yksinkertainen, mutta vielä ainakaan mikään asia ei estä sen normaalia elämää, eikä se joudu möllöttämään karsinassa tai olemaan joutilaana, päinvastoin. Mikäli sellainen este tulee, en tietenkään tahdo kärsimystä ystävälleni ja silloin oikea paikka on ikiuni.

      Poista
  12. Jos ehdit ja kiinnostaa, niin tuu huomenna tallille klo 14 alkaen. K:n kontrolli ja "syyshuolto" on silloin.
    -L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsit olen töissä tuolloin, muuten kyllä tulisin.. :/

      Poista
  13. Tsemppiä ja voimia!:) Jospa kaikki kääntys parhain päin:)<3

    VastaaPoista
  14. Voi että, aloin ihan itkemään tätä lukiessani. Ihan kamalaa, että te ootte joutunu tähän jamaan, ja toivon todellakin, et kaikki kääntyis parhain päin. Ihan hurjasti voimia sulle Oona, oot vahva kun jaksat ajatella Majurin parasta tilanteesta huolimatta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Toivotaan, että tämä tästä vielä muuttuisi paremmaksi.

      Poista
  15. Eikä :// voimia ihan hirmusesti ja rapsutuksia Majurille <3

    VastaaPoista
  16. Tsemppiä!

    Nämä taistelut ovat aina arvokkaita ja opettavat meitä eniten. Vaikka positiivista on hankala löytää, niin on jo suuri ilo nähdä hevonen eloisana ja omana itsenään, vaikka sisällä päin kaikki olisi toisin.

    Kun oma nuoreni sairastui, oli hänkin ulkoisesti oma kaunis itsensä. Valitettavasti kuitenkin ainut tehtävä oli lopettaa, sillä suuresti eläin sairaudestaan kuitenkin kärsi. Nyt jälkeen päin en voi olla kuin kiitollinen miten se jaksoi olla oma itsensä, höristä minulle ja kantaa minut selässään viimeisellä reissullaan. Tajusin miten ne kaikki vastoinkäymiset olivatkin minua ihmisenä kasvattanut ja vahvistanut ja miten hieno yhteinen suhde meillä hevosen kanssa oli.

    Uskoisin kovasti, että teillä kaikki kääntyy vielä parhaimmaksi ja te molemmat vahvistutte tästä entisestään. Meillä kuitenkin ruuna oli jo niin sairas ettei mitään ollut tehtävissä ja päätöksen lopettamisesta tein välittömästi. Myös ensimmäinen oma hevoseni loukkaannuttua vakavasti ei huomista koskaan pitänyt tulla, mutta ihmeparantumisen jälkeen se eli useita vuosia onnellisena ja onnettomuudesta johtunut loukkaantuminen näkyi vain pienenä arpena elämässä.

    Kaiva esiin kaikki positiiviset asiat ja jokainen hetki mitä ootte yhdessä viettänyt. Se vahvistaa ja antaa tarmoa jatkaa eteenpäin. Huomista ei voi ennustaa, mutta jokainen päivä on elettävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentista ja kokemuksistasi, sain tästä voimia omaan taisteluun <3
      Olen Majurille äärettömän kiitollinen kaikista upeista hetkistä, jotka se on minulle antanut ja niitä hetkiä muistelemalla tajuaa taas kuinka onnekas olenkaan ollut. Toivotaan sitä ihmeparantumista meillekin!

      Poista
  17. Todella todella kaunis ja koskettava postaus ♥
    Toivottavsti kaikki menisi hyvin, ja Majuri saisi jatkaa onnellista elämää kanssasi :') Mutta todella hienoa Oona että pystyt käsittelemään asiaa, että kun on aika päästää irti, pystyt sen palveluksen tehdä parhaalle ystävällesi ♥

    Voimahali täältä! :')♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Viimeinen palvelus on jossain vaiheessa tehtävä, vaikka se pahalta minusta tuntuukin. En halua oman itsekkyyteni takia tuottaa yhtään kärsimystä Majurille.. se on kokenut elämässään jo tarpeeksi pahaa. Toivotaan vain, että sen aika ei olisi vielä pitkään aikaan <3

      Poista
  18. Ittellä tuli oikeesti kyynel silmään. Syynä voi hyvin olla se että just luin blogini postauksen lopetetusta hepastani. Yli puol vuotta me kamppailtiin sen kaa että paraneeko vai eikö. Kun hevonen juoksi ihan tyytyväisenä, jalasta ei löytynyt mitään, mutta silti ontu... On se paha että ite sen päätöksen jouduin tekemään... Ymmärrän tuskasi. Itse en vain päässy viimeiselle matkalle mukaan, joka sattuu, ja sattuu vielä pitkään. Nuori oli tammani, ja ajattelin että pitkään vielä eletään yhessä. Mutta muista et toivoo on! Toivon ettei sun tarvis viel vähään aikaa sitä heppaa laitattaa kuoppaan. Yritä jaksaa, tiedän että se on stressaavaa. <3 Jos haluat lukee mun blogin postauksen, se on tuossa :) http://pointlesstories.blogspot.fi/2014/09/22-love-story.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Nämä tilanteet ovat aina ikäviä, etenkin jos tilanne on epäselvä ja kukaan ei tiedä ennusteita tulevaisuudelle. Osanotot sinun suruusi <3
      Käyn lukemassa postauksesi!

      Poista
  19. http://myhomeiswhereyourheartis.blogspot.fi/ tässä uusi blogini karvamopedit ei ole enää käytössä.

    VastaaPoista
  20. Voi miten tuttuja ajatuksia ja tunteita olet tähän kirjoittanut, aivan kuin omalta näppäimistöltä olisi teksti tullut..
    En keksi muuta kuin toivottaa teille kaikkea hyvää tulevaisuuteen, toivotaan kovasti ettei teidän aika ole vielä!

    VastaaPoista