Pois ongelmakierteestä

Pakkanen pistelee poskia ja uhkaa jäädyttää varpaat. Silti meillä on vedetty saappaat jalkaan ja lähdetty uhmaamaan luontoäitiä!

1

Miksikö? Koska pelkästään normaalisti ratsastamaan pääseminen ja jopa valmennuksissa käynti on iso harppaus eteenpäin syksyn ongelmien jälkeen. Minun on ollut pakko käyttää pakkasesta huolimatta tämä kummallinen tilanne hyödyksi, koska hevonen on terve. Viime vuoden lopulla näitä tilanteita ei nimittäin montaa ollut.

Blogikin jäi jossain vaiheessa syksyä jälkeen, kun ongelmia tuntui tulevan aina vain toinen toisensa perään ja kirjoittaminen tuntui vaikealta. Tuntui, että olimme ikuisessa ongelmakierteessä, kun uusia vaivoja ilmeni tai vanhat nousivat taas pintaan. Aina kun huokaisin helpotuksesta, lykättiin minulle seuraava pulma ratkottavaksi. En enää uskaltanut huokaistakaan.

2 - Postauksen kuvista kiitos Hanna P. Kaikki kuvat on otettu 19.1.

Syksy ei sujunut.

Treenit junnasivat, olivat epäsäännöllisiä ja hyvän päivän jälkeen tuli aina huono, jolloin kytkettiin treenit ja suunnitelmat jälleen off-asentoon. Tiedättehän mitä off-asento saa aikaan? Lisää ongelmia. Satularumba ja mahaongelmat aiheuttivat treeneihin katkoksia ja inhottavaa epäsäännöllisyyttä, joka johti seuraavaan ongelmaan - takapolviin.

Epäsopivaksi jäänyt satula ehti myös kipeyttää Jaskan selkää, joka sekin vaikutti liikkumiseen ja sitä kautta polviin. Lääkekuurikin syötettiin, mutta se nosti esiin jälleen mahaongelman, kun maha reagoi lääkkeeseen negatiivisesti. Jouduin valitsemaan, mitä vaivaa hoidan ja lääkekuuri täytyi lopettaa hieman aiottua aikaisemmin, jotta maha pysyi kunnossa.

3

4

Jos nyt vihdoin minulla olisi ongelmat selättänyt hevonen.

 
Tällä hetkellä näyttää oikein hyvältä, vaikkei pulmia ole vielä täysin selätettykään. Kun on terve hevonen, tulee nimittäin varusteongelmia. Meillä ei ole tällä hetkellä sopivaa satulaa ja olenkin nyt urhoollisesti palannut ratsastusvyön käyttäjäksi. Neljä satulaa sopivista epäsopiviksi on melko hyvä saldo vuodessa, täytyy myöntää. En ole kuitenkaan antanut satula-asioiden synkentää mieltäni tai laskea motivaatiotani, koska pääasia on, että Jaska on nyt terve.

5

6

Melkein kaikilla satuloillani on ollut samanlainen elinkaari. Ne on sovitettu sopiviksi ja toimineetkin ensimmäiset viikot oikein hyvin. Elinkaaren lopulla on kuitenkin ilmennyt säikkyilyä ja muuta reagointia satulan jäädessä epäsopivaksi. Olen myös päässyt toteamaan, että hevoseni on todella herkkis ja reagoi satulan pieneenkin epäsopivuuteen voimakkaasti.

Positiivista tässä satulattomuudessa on se, että Jaska liikkuu ilman satulaa aina vain paremmin. En tiedä onko se koskaan liikkunut satulan kanssa niin rennosti kuin se liikkuu nyt ilman. Toisaaltahan se on hieman pelottava asia, kun en tiedä löytyykö edes sellaista satulaa, jonka tuo herkkis kelpuuttaisi täydellisesti. Sitä ihmettä odotellessa!

7

8

Mitä tästä syksystä sitten opin? Ainakin sen, että jatkossa meillä pyritään vapaapäivät korvaamaan kävelypäivillä, syötetään psyllium-kuureja ennaltaehkäisevästi ja yritetään olla mahan kanssa vielä tarkempia. Lisäksi seuraavaksi satulaksi yritän hankkia sellaisen, jossa on helppo leveyden säätömahdollisuus.

Opin, että aina sen huonon hetken jälkeen tulee myös se hyvä. Aina.

9

10

Nyt olen huokaissut. 

Olen päässyt tekemään pitkästä aikaa niitä normaaleja asioita, normaalisti käyttäytyvän hevosen kanssa. Kuten aikaisemmassa postauksessa vähän tuumailinkin, se tuntuu aivan mielettömän hyvältä ja palkitsevalta. Olla normaali, tylsän tavallisessa arjessa. 

Arkeemme kuuluu tällä hetkellä hyvän mielen treenit, joissa tuntuu, että Jaska yllättää minut joka kerta positiivisesti ja antaa ratsastaa itseään. Hetket, joissa Jaska kuuntelee minua ja minä yritän parhaani mukaan kuunnella sitä. Lisäksi Jaska alkaa ainakin omaan silmääni näyttämään jo aika hyvältä. Sen karva kiiltää, enää se ei ole ihan niin pallo kuin syksyllä ja on se ehkä vähän lihastakin taas saanut. Se näyttää kaikinpuolin hyväkuntoiselta nuorelta ponilta.

11

12

13

Pientä luksusta arkeen tuovat hyvin sujuneet valmennukset ja palkitsevat hetket Jaskan kanssa. Se, kun saa lähteä valmennuksesta hymy huulilla, mahtavan hevosen rinnalla ja pienten kehujen saattelemana. Vaikka samaan aikaan varpaat ovat syväjäässä, on se pieni hetki meille juuri siihen kohtaan täydellistä.

Siksi vedän saappaat jalkaan, luontoäidille kieltä näyttäen.

 

14

15

16