lauantai 22. marraskuuta 2014

Sisältä nouseva lämpö




Lumi satoi eilen. Iloitsisin, mutta ilo tuntuu kaukaiselta. 


Palaan ajatuksissani meidän aikaisempiin talviin. Mitä me teimme yhdessä, minä ja rakas hevoseni? Mikä sai minut iloiseksi ja nauramaan? Mikä on parasta talvessa?









Se, kun lumi narskuu jalkojen alla. Se ääni ja poskia kipristelevä pakkanen. Lumihiutaleet, jotka putoilevat hiljalleen. Aurinko, joka saa lumen kimmeltämään. Ja lumen keskellä seisova musta hulmuharjani. Ehkä jääpuikkoja harjassaan, lumihuuruisena.

Musta ja pörröinen karva. Jääkylmät sormet upotettuna paksun harjan alle. Siellä piileskelevä lämpö. Lämmin halaus kylmässä ilmassa. Nauru, joka nousee huuruna ilmaan. Katoaa, mutta jättää lämpimän tunteen sydämeen.


Paksu viltti, joka nostetaan hevosen selkään ja kääriydytään sinne. Lämmin hevosen selkä, innokkaat askeleet, viltti suojaamassa kirpeältä tuulelta. Rakas mustani tietää, mihin mennään. Huuru nousee sen puhaltaessa innostunutta ilmaa sieraimistaan.


Pelto, joka aukeaa edessä suurena ja valkoisena. Hevosen askel nousee, hypähtelee, kuin pilvien päällä ratsastaisi. Lumi pöllyää. Hymyilyttää. Uskaltaisikohan sitä laukata? Hevoseni tietää ajatukseni. Energia, jonka tunnen allani. Jonka päästän vapaaksi. Sydän tykyttäen sekä ilosta, että jännityksestä. On vain se hetki. Silmien vuotaessa vauhdin hurmasta huomaa olevansa onnellinen.


Parasta talvissamme on aina ollut lämpö. Lämpö, joka ei aina ole tallin lämpö, lämmin teekuppi tai ihanan pehmeä viltti. Vaan lämpö, joka nousee sisältäni katsoessani ja touhutessani mitä vain hevoseni kanssa. 


Parasta on aina ollut se hevosystävä rinnallani. Se, jonka kanssa voin tehdä mitä vain. Kaunis, elinvoimainen Majurini pörröisessä talviturkissaan, innokkaana lähdössä mukaan. Se on parasta.


Mikä on parasta sinun talvessasi? Katso ohjeet haasteeseen täältä.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Vaakalaudalla

Hetki hetkeltä valmistaudun hyvästelemään ystäväni.

Vuoristoradoilla on aina ylä- ja alamäkiä. Viime aikoina meidän vuoristoratamme on kiskaissut meidät jyrkkään alamäkeen. Kaikki ilot ja toivon rippeet rapisivat vaunumme kyljistä ja syöksy alas tuntui mahanpohjassa ikävältä.



Majurin kunto meni huonommaksi lääkekuurin loputtua. Eläinlääkärin mukaan tämä johtuu luultavasti siitä, että lääke poisti tulehduksia ja se taas johti mahan liikkeen nopeutumiseen, joka toi Majurille hyvän olon. Kun lääkekuuri loppui, tulehduksia ilmeisesti tuli takaisin ja maha taas hidastui ja tuli kipeäksi.

Nyt syötetään vielä yksi lääkekuuri ja toivotaan, että tulehdukset paranisivat sillä. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että lääkettä luultavasti joutuisi syöttämään jatkuvasti pienellä annoksella. Hän myös sanoi, ettei maha välttämättä enää tyhjene ilman tyhjennystä klinikalla, kun on kerran päässyt täyttymään. Päätin heti mielessäni, etten halua lähteä enää siihen leikkiin. Ei ole takuita, että maha pystyisi toimimaan enää kunnolla ja on mahdollista, että joutuisimme sitä jatkuvasti tyhjentämään klinikalla. Toisekseen, klinikkareissut pitkine paastoineen ja letkutuksineen olivat raskaita Majurille, enkä halua ryhtyä siihen vain sen takia, että itsekkäästi saisin pidettyä Majurin täällä vielä hetken pidempään.

Olen melkein menettänyt kaiken toivoni paranemisen suhteen. On tietenkin mahdollisuus, että toinen lääkekuuri tepsisi ja Majuri palaisi käyttökuntoon ja pysyisi käyttökunnossa, mutta vaikka sitä kovasti toivoisin, ei se enää tunnu todennäköiseltä. Olen joutunut hiljalleen hyväksymään tosiasian, että Majuri tuskin enää tulee kuntoon. Se sattuu minuun, mutta tiedän viimeisen päätökseni olevan oikein, jos sen joudun tekemään. Olen tehnyt ja antanut aivan kaikkeni. Pian nähdään onko se riittänyt.

*******************************************************************************************

Bloggaaminen ei ole viime aikoina jaksanut innostaa, kun se blogin kirkkain päätähti sairastaa. En haluaisi aina kirjoittaa ikäviä uutisia, etenkään niiden hyvien uutisten jälkeen, mutta haluan kuitenkin pitää teidät edes jotenkuten mukana tässä vuoristoradassa, koska tämä blogihan kertoo rehellisesti meidän elämämme ylä- ja alamäistä. Tällä hetkellä iloisen fiiliksen välittäminen blogiin olisi vaikeaa ja teeskenneltyä. Kirjoitan siitä mitä tunnen ja haluan välittää omat tuntemukseni niin hyvin kuin pystyn myös lukijoille. Niin ne ilot kuin surutkin. Kannattaa kuitenkin varautua, etten pysty hetkeen kirjoittamaan Majurin tilanteesta mitään, etenkään jos se menee siihen huonompaan suuntaan. Nyt haluan kuitenkin huonosta fiiliksestä välittämättä vastailla vihdoinkin teidän laittamiinne kysymyksiin.



Asteikolla 0-100, kuinka paljon sinua pelottaa Majurin tilanne?

Pelko on nostanut päätään uudelleen lääkekuurin loppumisen jälkeen, kun Majurin vointi alkoi nyt mennä taas huonompaan suuntaan. Tällä hetkellä numero voisi olla 100 tai ylikin, koska alan jo menettää toivoni parantumisesta. En tiedä kuinka paljon meillä on aikaa ja se pelottaa minua.

Jos Majuri kuolisi ostaisitko uuden hevosen vai jääkö harrastus vain muiden heppojen ratsasteluksi?

Hevosharrastusta aion joka tapauksessa jatkaa, mutta tuskin osaisin enää esimerkiksi vain vuokrata jotakin hevosta pari kertaa viikossa. Kyllä tahdon uuden hevosystävän, jonka kanssa touhuta enemmän ja syvemmin. Luultavasti ainakin aluksi ratsastaisin siskoni hevosella Dessillä, mutta enköhän minä uuden hevosen jossakin vaiheessa hankkisi, sitten kun sellainen sopiva kohdalle sattuisi.

Onko Majuri elämäsi hevonen?

Majuri on ehdottomasti elämäni hevonen. Täydellinen paketti, joka on opettanut minulle aivan kaiken hevosista ja ratsastuksesta. Samanlaista hevosta ja suhdetta voi olla vaikea, jos ei mahdotonta, löytää. Majurissa vain kaikki kolahtaa kohdalleen ja tiimimme toimii hienosti.

Onko Majurin tilanne ollut ikinä näin huono mitä se nyt on?

Majurihan on ollut todella terve näiden vuosien aikana, kun olen sen tuntenut. Senkin takia tämä tilanne tuli nyt aivan yllättäen ja odottamatta. Kerran aikaisemmin Majuri on tarvinnut isompaa hoitoa ja leikkauksen, mutta silloinkin ennuste oli hyvä ja Majuri parani täysin. Joten tilanne ei ole koskaan ollut näin huono tänä aikana, kun olen Majurin tuntenut. Tietty se on entisessä elämässään varmasti ollut huonommassakin tilanteessa.

Miten Majurin sairastelu on vaikuttanut taloudelliseen tilanteeseesi?

Täytyy sanoa, että nyt ensimmäistä kertaa elämässäni voin olla kiitollinen, että Majurilla on laaja eläinlääkärikuluvakuutus. Ilman sitä olisin tehnyt kyllä konkurssin. Sairastelu on siis vaikuttanut taloudelliseen tilanteeseeni kyllä, mutta ei niin paljoa kuin se olisi voinut ilman vakuutusta vaikuttaa.

Jos jossain kohtaa hankit uuden hevosen, niin vannoudutko yhä lämppäreiden nimeen? 

Jos hankin vielä uutta hevosta, en sulje pois minkään rotuista hevosta tai etsi hevosta rodun perusteella. Tietty jotkut rodut herättävät kiinnostukseni paremmin kuin toiset ja ilmoituksia selaillessa tuskin kiinnittäisin suurta huomiota suomenhevosiin ja muihin kylmäverisiin hevosiin tai poneihin. Voisin ostaa myös ratsuksi soveltuvan lämppärin, mutta aivan raakaa projektia en välttämättä tahdo.

Millainen olisi tuleva hevosesi, jos sellainen tulisi?

Tuleva hevoseni olisi mielellään hieman osaavampi tai kapasiteetikas, noin 5-10-vuotias hevonen. Luonteen täytyisi olla myös miellyttävä, ei liian säpäkkä eikä liian lössykkäkään. Haasteita saisi ja pitäisi olla, mutta seuraavan hevosen kanssa haluaisin myös päästä kehittämään omia taitojani pidemmälle. Luulen, että sen "oikean" hevosen tunnistaa vain kokeilemalla.



Kun kävitte klinikalla ja antoivat vielä toivon ruokinnan suhteen, antoivatko sen avoimin kokeilumielin vai hieman epäillen jo valmiiksi? 

He antoivat ruokintakokeilun ihan avoimin kokeilumielin ja sanoivat, että se voi aivan hyvin toimia. Mutta sanoivat myös, että toinen vaihtoehto on lopettaa yrittämättä ja ymmärtävät myös jos haluan sen päätöksen tehdä. He eivät kommentoineet omaa mielipidettään sen enempää tai epäilleet mitään, vaan itse jouduin päättämään kokeilenko vai en.

Miten ruokinnan hinta on muuttunut ja kuinka hankala uutta ruokaa on hankkia? 

Oikeastaan ruokintaan tuli vain pari uutta asiaa. Heinää Majuri saa nyt vähemmän, noin 5-6 kiloa päivässä, ja sitä korvataan Greenlinella. Majuri saa "pellettimössöt" kolme kertaa päivässä (+ yhden pikku annoksen ennen ratsastusta) ja mössö koostuu tällä hetkellä siis Greenlinesta, pellavasta ja Racing Selectedistä. Selectediä Majuri sai jo ennen klinikkakäyntejä, joten se asia ei muuttunut mitenkään. Hintaa ruokinnalle tuli kuukausitasolla lisää vain ehkä 20-30 euroa. Ruoan hankkimisessakaan ei ole mitään hankaluuksia, koska Greenlinea ja pellavaa saa samasta paikasta kuin Selectediäkin.

Miten päädyit juuri Majuriin?

Tätä on ehkä aikaisemminkin joskus kysytty, mutta oikeastaan Majuri tuli elämääni sattumalta. Entinen vuokrahevoseni oli menehtynyt ja omistaja hankki uuden hevosen, Majurin. Minulla oli sillä hetkellä vuokrahevosena lämminveriruuna Pikkis, joka ei ollut yhtään minun tyylinen hevonen, joten päädyin kokeilemaan Majuria. Majuri kolahti jotenkin heti alkuun minuun, salaperäinen, kuriton ruunan rupsukka, mutta silti niin yritteliäs ja tarmokas. Aloin vuokraamaan Majuria ja pian hoidinkin Majurin ratsastukset lähestulkoon kokonaan itse.
 

Oletko itse kouluttanut Majurin?

Silloin noin 7 vuotta sitten tullessaan Majuri oli erittäin ruosteessa, tasapainoton ja lihakseton. Sillä oltiin ratsastettu kyllä ja hypätty esteitäkin, se osasi jotenkuten pohjeavut, pidätteet ja tällaiset perusasiat. Laukka oli erittäin raakaa, Majuri sai herkästi hepuleita ja meno oli muutenkin kömpelöä. Mitä olen Majurista kuullut, niin se heitteli ennen ratsastajia selästään ja oli muutenkin kovin kuriton ratsastaessakin. Tässä 7 vuoden aikana olen pääasiassa ratsastanut Majuria itse, muutaman kerran sillä on käynyt ratsuttaja silloin alkuvuosina ja muutamia vuokraajiakin sillä on ollut kerran-kaksi viikkoon. Tähän pisteeseen, missä Majuri nyt on, olen sen aikalailla itse kouluttanut.


Miksi aloitit bloggaamisen? 

Aloitin bloggaamisen siskoni ja kaverini painostuksesta ja ihan kokeilumielessä. Sittenhän tähän jäi ihan koukkuun.

Mitä bloggaus sinulle merkitsee?

Bloggaus on minulle mukava harrastus ja ajatusten purkamispaikka hevosasioiden suhteen. Blogin avulla saa jaettua ajatuksia samanhenkisten ihmisten kanssa, saa säilöttyä muistoja ja kuvia ja pääsee kirjoittamaan. Lähipiirinikin kiittää, kun ei heille tarvitse niin paljoa ja jatkuvasti avautua hevosasioista! En halua ottaa tästä paineita, vaan bloggaan silloin kun minulla on siihen fiilistä ja aikaa.



Mitä lukijat sinulle merkitsevät?

Minun mielestäni lukijat ovat oleellinen osa blogia, koska lukijoilta saa palautetta tekemisistään, tsemppiä vaikeina aikoina, hyviä ideoita ja ajatuksia ja tietenkin on aina mukava jutella samanhenkisten ihmisten kanssa. Ilman lukijoita kirjoittaisin mieluummin varmaan vain itselleni johonkin ruutuvihkoon ja paljon jäisi jakamatta ja kertomatta. Ilman lukijoita ja tätä blogia tuskin jaksaisin näin usein ajatuksiani kirjoittamalla purkaa.


Jännittääkö sinua ikinä kirjoittaa postausta blogiisi?  

Ei ehkä jännitä, mutta on aina mielenkiintoista nähdä kuinka postauksiini suhtaudutaan. Ehkä jostain herkästä, henkilökohtaisesta tai vaikeasta aiheesta kirjoittaminen saattaa hieman jännittääkin, mutta yleensä vastaanotto on ollut positiivinen, kiitos teidän.


Oletko kokeillut Majurilla kuolaimettomia? Miksi? Haluaisitko?

En ole koskaan kokeillut oikeita kuolaimettomia, mutta tietty silloin tällöin ratsastelen riimulla. Kuolaimettomat löytyisivät kyllä aika läheltä kokeiltavaksi (koska Dessillä on), mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi tai jaksanut kokeilla kuinka Majuri niillä toimii. En ole nähnyt tähän tarvetta, koska Majuri toimii hyvin kevyesti ja toimivasti kuolainten kanssa.

Miksi käytät turparemmiä?

Ulkonäön takia enimmäkseen. Pidän turparemmin melko löysällä, joten siitä ei ihan hirveästi ole haittaa tai hyötyä. Ratsastin melko pitkään ilman turparemmiä ja täytyy sanoa, että kun laitoin pitkästä aikaa turparemmin taas, niin tuntuma jostain syystä parani ja tasoittui ratsastaessa, joten ehkä siitä jotain hyötyäkin on?


Mikä on viikko-ohjelmanne?

Tällä hetkellä viikko-ohjelma on hieman räätälöity normaalista, koska lääkekuurin takia Majurilla ei saa ihan niin rankasti ratsastaa ja mennään ihan Majurin voinnin mukaan. Yleensä pyrin maastoilemaan 1-2 kertaa, hyppäämään esteitä tai työskentelemään puomeilla yhden kerran, tuuppailemaan koulua 3-4 kertaa ja juoksuttelemaan, taluttelemaan tai tekemään muuta kevyttä yhden kerran viikossa. En pidä Majurilla mielellään vapaapäiviä. Tällä hetkellä esteet on jätetty pois ja teen asioita kevyemmin.


Onko Majuri kengässä vai kengättä? Miksi?

Majuri on kengitetty, koska en näe syytä miksi sen pitäisi olla ilman kenkiä. Kengitettynä kaikki on paljon helpompaa, koska Majurilla on niin arat kavionpohjat, ettei se kestäisi normaalia liikuntaa kengättömänä. Majurihan joutui olemaan muutama vuosi sitten kesän ilman kenkiä, koska kaviot olivat yksinkertaisesti niin huonossa kunnossa, etteivät kengät enää pysyneet jaloissa. Se aika oli yhtä säätämistä ja tuskailua, enkä siihen mielelläni palaa enää ikinä.

Onko Majuri karsinassa vai pihatossa? Miksi?

Majuri muutti juuri viime keväänä tallille, jossa sillä on karsinapaikka. Aiemmin se on asunut koko sen ajan, kun Majurin tunnen, pihatossa. Syy tähän muutokseen on se, että halusimme maneesitallille ja tallilla ei ollut pihattomahdollisuutta. Olen kyllä erittäin tyytyväinen, että vaihdoimme karsinaan, koska Majuri vaikuttaa tyytyväisemmältä tähän ratkaisuun, eikä ongelmia ole ollut. Lisäksi karsinaelämä on huomattavasti helpompi esimerkiksi loimitusten osalta. Mikäli tässä lähellä olisi ollut tarjolla maneesitalli, jossa on toimiva pihatto makuuhalleineen, niin sellaista olisin voinut harkita.


Mitä mieltä olet kuolaimettomuudesta?

Minun mielestäni se on oiva ratkaisu hevosille, joille se sopii. Tässäkin mielestäni pitää kuunnella hevosta. Jos se toimii paremmin ilman kuolaimia, niin en näe syytä, miksi kuolaimia pitäisi käyttää tai toisinpäin.


Oletko käyttänyt Majurilla apuohjia? Miksi?

Joskus aivan alkutaipaleellamme käytin silloin tällöin joustochamponeita alkutunnista kokeilumielessä, mutta sen jälkeen olen käyttänyt niitä vain todella harvoin juoksuttaessa. En ole nähnyt tarvetta käyttää apuohjia sen enempää, enkä ole koskaan käyttänyt muita apuohjia. Juoksuttaessa voisin harkita käyttäväni enemmänkin joitain apuohjia, jos tilanne niin vaatisi, mutta tällä hetkellä sillekään ei ole ollut tarvetta.


Tässäpä oli taas tilannepäivitystä elämästämme, joka näyttää keikkuvan koko ajan vaakalaudalla. Toivotaan, että seuraava postaus olisi iloisempi tai minulla olisi hyviä uutisia, mutta täytyy kuitenkin varautua myös siihen pahimpaan. Jätän kuitenkin tämän surkuttelun nyt taka-alalle ja lähden kohta nauttimaan tuon rakkaan liehulettini seurasta!