Asioita, joita rakastan Majurissa

Yksi ominaisuus, jota rakastan Majurissa on sen rentous ja rauhallisuus. Majuria ei paljoa hetkauta maailman meno ja tavallisena päivänä meidän yhteiselo on ihanan leppoisaa. Voin pelkäämättä tehdä Majurin kanssa melkein mitä vain, vaikka seisoa päälläni sen selässä, jos oma tasapainoni siihen vain riittäisi. Voin luottaa Majuriin.

Luulen ja pelkään, etten koskaan tule saavuttamaan tällaista luottamussuhdetta mihinkään muuhun hevoseen. Majuri on ystävä, jonka kanssa ei tarvitse arvuutella, koska tuntee toisen niin perinpohjin. Kuka tää hevonen oikein on? on tuttu tunne vierasta hevosta käsitellessä. Vierailta hevosilta puuttuu minun silmissäni usein sen kuoren sisältä sisin ja persoona, koska en ole oppinut tuntemaan niitä.

Muut hevoset voivat olla kivoja, mutta usein niiltä uupuu se jokin, jonka olen Majurista jo löytänyt. Kun Majurista joskus aika jättää, tahdon kuitenkin antaa mahdollisuuden niille muillekin hevosille näyttää sisimpänsä, vaikka toista yhtä hyvää kuin Majuri ei varmasti tule löytymään. Kyllä sen tuntee sisällään, kun se oikea kohdalle kolahtaa ja minun kohdallani se on ollut Majuri. Olen kiitollinen, että Majuri on päästänyt minut lähelleen ja näyttänyt minulle todellisen sisäisen nallekarhunsa. 

Vastakohtana rauhallisuudelle huomaan rakastavani Majurin pilkettä silmäkulmassa. Majuri ei ole mikään lasten lupsakka pullaponi, vaikka usein kyllä käyttäytyykin niin. Majuri kaipaa tiukkoja rajoja ja paljon rakkautta, ikuinen riiviökakara kun on. Majurissa on sellaista pientä kutkuttavaa haastetta, joka repii toisinaan hermoja, mutta toisinaan vaan naurattaa. Majuri osaa pistää ranttaliksi ja tehdä tylsästä päivästä ikimuistoisen.

Majuri on yhä yllätyksiä täynnä. Toisaalta Majuri on kovin ennalta arvattava, mutta toisaalta se osaa yllättää aivan täydellisesti. Häh tekiks Majuri sulle niin? on aika usein reaktioni, kun joku muu on käsitellyt tai ratsastanut Majuria ja kertoo miten Majuri käyttäytyi. Majuri on milloin pukitellut, milloin yrittänyt purra tai riistäytyä vapaaksi ja joskus käyttäytynyt kuin enkeli.

Ehkä eniten minut yllätti, kun Iina ratsasti Majuria viime kesänä kentällä, jossa Majurin vieressä kentällä metelöi traktori ja Majuri ei pelännyt traktoria tippaakaan - siitä Majuri ansaitsi kyllä sata pistettä ja papukaijamerkin! Majuri on siis vieraskorea tai päinvastoin. Jos Majurin kanssa epäröi tai sitä pelkää, tarttuu pelko ja epävarmuus helposti Majuriin, jolloin sen käsittely ei välttämättä ole mukavimmasta päästä. Mutta Majuri osaa kyllä olla hupsu ja rakastettava herrasmies, kunhan siihen tutustuu.

Majurilla on monia rakastettavia piirteitä, joita arvostan todella paljon. Majuri on rehti, ei fuskaa ellei siihen anna tilaisuutta, on äärimmäisen kärsivällinen ratsastaessa sekä useimmissa käsittelytilanteissa, ellei mitta tule täyteen kauheasta (esimerkiksi ruuan) odottelusta. 

Voisin tehdä vaikka tuhat virhettä selässä ja Majuri antaisi ne anteeksi ja kärsivällisesti jaksaisi työskennellä kanssani ja korjata virheitäni. Etenkin ratsastaessa Majuri toimii nöyrästi ratsastajan pyytämien asioiden mukaan ja jos ei osaa, niin yrittää ainakin tarmokkaasti. Kuulostaa täydelliseltä automaatilta? Ei kuitenkaan aivan, koska Majuri ei anna mitään ilman työtä.

Rakastan Majurin vammaista pöhinää, kun se kömpii pihatosta unisena vastaan. Rakastan Majurin tyhmiä ilmeitä, kun se näkee kameran ja huulen lopsutusta, kun sen alahuuli meinaa pudota. Rakastan sitä, kun Majuri saa minut nauramaan. Rakastan Majurin isoa pömppämahaa ja ankkamaista kävelytyyliä. Rakastan myös Majurin hullua puolta, kun Majuri lisää päivään ripauksen äksöniä. Rakastan, koska kaikki ne hölmötkin jutut tekevät Majurista Majurin.

Majuri ja Majurin hassu vino nenä.

Jonkun korviin minun ja Majurin arki voi kuulostaa kovin tylsältä, kun aina se sama naama on vastassa, mutta oikeasti tämä antaa ja opettaa todella paljon. Majuri on luonteeltaan yhden ihmisen hevonen ja voin sanoa, että minäkin olen oikeastaan yhden hevosen ihminen. Vaikka toisinaan kaipaan vaihtelua ratsastukseen ja tykkään ratsastaa erilaisia hevosia, en kuitenkaan saa muilta hevosilta sitä mitä Majurilta saan. Muiden hevosten jälkeen on aina ihana palata tutun hevosystävän luokse.

Itselleni onkin hevosten kanssa tärkeintä, että hevonen voi hyvin ja nauttii elämästään. Vaikka itsellänikin on joskus kiire tallilla ja välillä kaikki hoidetaan vain nopeasti rutiinilla, tarkastan aina kuinka Majuri voi ja onko sillä kaikki hyvin. Ratsastus on mukavaa, mutta en hylkäisi hevosta sen takia, että se on väliaikaisesti esimerkiksi sairaslomalla. Hevosesta pidetään huolta myös sen heikoimmilla hetkillä. 

En myöskään halua ajatella hevosia vain välineinä - ratsastetaan ja viedään pois. Jokainen kohtaaminen on tilaisuus tutustua hevoseen ja oppia siitä lisää. Haluan tutustua hevosten sisimpään ja oppia tuntemaan ne yksilöinä. Sitä paitsi hevoseen tutustuminen voi auttaa ymmärtämään sitä myös ratsastaessa. Mitä enemmän annat hevoselle, sitä enemmän tulet saamaan takaisin.

Joku mittaa hevosen arvon rahassa ja kilpailutuloksissa, mutta minulle tärkein arvo on se, jota rahalla ei voi ostaa ja joka sattuu kun sen menettää. Jos joku tarjoaisi minulle suuren summan rahaa, mutta haluaisi vastineeksi Majurin ja veisi sen teille tietämättömille, en rehellisesti sanottuna antaisi. Minulle Majuri ei ole vain hevonen tai väline. Majuri on ystäväni. Eikä ystäviä myydä pois tai hylätä.

Olen äärimmäisen iloinen, että olen saanut tutustua tuohon upeaan hevoseen. Tästä olen kiitollinen Majurin entiselle omistajalle, ystävälleni, joka antoi nuorelle minulle mahdollisuuden tähän kaikkeen. Sekä vanhemmilleni, jotka mahdollistivat koko hevosharrastuksen. Olen kiitollinen niille kaikille, jotka ovat meihin uskoneet ja meitä auttaneet. Ennen kaikkea olen tästä kaikesta kiitollinen Majurille, tuolle elämäni hevoselle.

Majurille täytyy antaa sydämensä, että Majuri avaa omansa.