Nyt vaan koulukisoihin. Iinan toteamus tässä yksi päivä erään erittäin onnistuneen ratsastuksen jälkeen sai päässäni aikaan ketjureaktion. Miksipäs ei?
Siitä se idea lähti muhimaan päässäni, kävin katsastamassa lähialueiden tulevat koulukisat ja bongasin, että Jokelassa järjestetään kisat kuukauden kuluttua.
Ajattelin, että mietin vielä, mutta kun sain kaverinkin samaan kyytiin hommattua, niin lähteminen on jo varmaa. Mihin olen taas itseni työntänyt?
Kisoihin vaaditaan minulta rentoa asennetta, viimeisimmissä kisoissamme huomasin, että huolettomalla ja rennolla asenteella saimme onnistumisia aikaan. En ole luonnostani kovinkaan kisaaja-tyyppiä, minulla piilee takaraivossani pelko epäonnistumisesta ja sen takia rennon fiiliksen saavuttaminen on välillä hankalaa.
Viime kisoistahan on kulunut lähemmäs kolme vuotta ja pelkona onkin, että en saa itselleni rentoa asennetta. Nimittäin Majurin kanssa ei tule yhtään mitään jos ratsastaja jännittää eikä luota hevoseen. Sen olen kantapään kautta oppinut.
Olen käynyt Majurin kanssa varmaan reilut 10 kisat vain kokeilemassa ja hakemassa kokemusta. Sen takia minusta tuntuu, että olisi jo korkea aika päästä niihin tavoitteisiin ja saada tuloksia aikaan. Tämä ei tarkoita, että alan käymään kisoissa tiuhaan tahtiin, vaan haluan ratsastaa onnistuneen radan ja saada HeC:stä vähintään 56 prosentin tuloksen. Se on tavoite.
Tämä voi olla hankalaa, sillä usein olemme saaneet sellaisia 50-55 prosentin tuloksia eikä tämä kisatauko ja jännitys auta yhtään. Minulla on kuitenkin tavoite, ja se on jo edistystä. En lähde kilpailuihin tällä kertaa mennään nyt kokeilemaan -asenteella, vaikka toisaalta minun täytyy lähteä sillä asenteella, jotten hermostu ja jännitä liikaa. Tämä ristiriita tekee tavoitteen asettamisesta ja omasta asennoitumisesta kisoihin entistä hankalampaa.
En saa siis jännittää tai miettiä kisoja liikaa. Kuinka sitten voin
treenata kisoja varten? Mikä olisi paras tapa valmistautua? Tiedän, että
jos panostan kisoihin liikaa, kuuraan varusteita ja hinkkaan rataa,
minulle tulee se jännitys, jota en kaipaa. Kuinka siis valmistautua?
Luulen, että tärkein kysymys onkin miksi menen kisaamaan? Miksen vain ratsastelisi kotona?
En lähde kisaamaan muita vastaan, vaan voittaakseni itseni ja saavuttaakseni oman tavoitteeni. Haluan saada ulkopuolisen arvion meistä, haluan kokeilla mihin pystymme, haluan haastaa itseäni ja poiketa rutiinista. Haluan voittaa itseni. Vaikka sitten sillä riskillä, että häviän ja mokaan. Se on riski, mutta haluan ottaa sen. Luulen, että kestämme Majurin kanssa epäonnistumisenkin, kun pelkkä kisoihin lähtö on jo suuri saavutus.
Toivon, että tämä postaus auttaa lievittämään jännitystäni. Viimeisenä iltana ennen kisoja en tankkaa rataa päähäni, vaan luen tämän postauksen ja rentoudun. Niin olen ainakin suunnitellut.
Onko teillä samankaltaisia ongelmia, että teillä on tavoite kilpailuihin, mutta alatte jännittämään liikaa, jos otatte kilpailut liian tosissanne ja mietitte niitä liikaa? Miten te valmistaudutte kisoihin?
Muakin pelottaa aina kun meen kisoihin se että eäonnistun ja teen virheitä.. Mutta yritän olla vain positiivisella mielellä "kaikki menee hyvin"
VastaaPoistaTämä kysymys ei kylläkään liity ollenkaan tähän postaukseen mutta ostatko majurille ihan kaupasta uudet loimet ? ja kylmäätkö majuriin jalkoja? Kylmäätkö ne sillä tavalla että otat jääpussin ja laitat pintelit päälle ? vai onko sulla esim horzesta ostetu kylmäpintelit ?:) Jos sulla on jotain tietoo tästä niin haluaisitko kertoo mulle että auttaako molemmat kylmäykset yhtä paljon vaikka toinen onkin jääpussi ja toinen pinteli ?:)
Niinpä, se positiivisen mielen hakeminen on välillä vain hieman vaikeaa :/
PoistaOstan Majurille uudet loimet ihan kaupasta tai jos käytettynä sattuu jostain löytymään.
Hoidan Majurin jalkojen kylmäyksen tällä hetkellä kylmäsaven avulla. Treenin jälkeen levitän savet jalkoihin ja annan olla yön yli. Kesälaitumella saatan kylmätä ihan vedellä, kun siellä on parempi kylmäysmahdollisuus kuin talvitallilla. Jääpusiin avulla en kylmää, koska meillä ei ole tallilla pakastinta, jossa säilyttää jääpusseja. Noista kylmäpinteleistäkään mulla ei valitettavasti ole kokemusta, niin en osaa verrata, että kumpi on parempi tapa. :)
Nyt vaan oona kuule ajattelet että siellä radalla se jännitys laantuu!:) Taino en tiedä onko kaikilla niin, itselläni ainakin käy niin, yleensä minuakin jännittää kauheesti mutta kisapaikalla se jännitys katoaa. Hienoa että lähdette kokeilemaan tavoitteitanne!:)
VastaaPoistaNiinpä, pitäisi ajatella noin! :) Ja yleensä se jännitys helpottaakin, kun pääsee hevosen selkään, mutta välillä tuntuu, että on ihan puuroa, eikä osaa tai pysty tekee mitään :D
PoistaOon itekkin käyny vasta kahdet koulu ja kolmet estekisat, mutta mulla on ihan mahtava koutsi, joka auttaa pääsemään kisa jännityksestä! Ennen koulukisoja ratsastan yhden kerran radan läpi, mietin miten se meni ja mitä pitäisi sitten oikeassa suorituksessa parantaa. Sitten vaan kisa-aamuna hyvä fiilis ja hymyssä suin radalle! ;)
VastaaPoistaKiitti! :) Ihanaa, että olet löytänyt hyvin valmentajan! Lähden varmaan itsekin tuon tyylisellä taktiikalla liikkeelle, etenkin tuo hyvä fiilis on tärkeä! :)
PoistaOlen oikeasti yksi pahimmista kisajännittäjistä.. Vaikka kisaankin kansallisella 110-120+ tasolla esteitä ja kisoja on tullut kierrettyjä monia kymmeniä, niin siltikin olen lähes poikkeuksetta ihan hermona kisapaikalla ennen starttia. En ymmärrä enää edes että mikä perkele siinä niin jännittää ja aina kaikki menee lähes saman kaavan mukaan. Luulisi kokemuksen myötä pystyvän rauhoittumaan, mutta joskus tuntuu vain että jännitys vaan lisääntyy ja lisääntyy entisestään. Siihen saattaa vaikuttaa paljon menestymisenpaineet, kun viime kaudella voitettiin ja sijoituttiin melkein kaikissa kisoissa. Tasokin kasvaa aina siinä samalla ja pitäisi siirtyä aina vaan isompiin ja isompiin luokkiin. Joskus tuleekin mietittyä onko tässä hommassa mitään järkeä, mutta olen kuitenkin aina ollut aika kunnianhimoinen ja mikään ei vaan voita sitä mahtavaa fiilistä onnistuneen suorituksen jälkeen!
VastaaPoistaMUlla jännitys ilmenee jo aamusta alkaen kun en saa mitään syötyä. Joskus pystyn joskus en, mutta jos syön, niin siinä on se inhottava puoli, että saattaa nousta takaisin... Ei ole kovin kiva kisapaikalla alkaa oksentamaan :// pelkÄän eniten myöhästyväni verryttelystä joten olen sitten melkein aina liian aikaisin hevosen selässä, koska sitä ennen olen niin levoton. Vasta oikeestaan hevosen selässä pystyn rauhoittumaan, vaikka jännittäisikin. Ja juurikin epäonnistumisenpelko piilee aina josakin välissä, vaikka pitäisi keskittyä vain niihin onnistumisen ja unohtaa ne epäonnistumiset! Kannattaa myös muistaa aamusta alkaen olla mahdollisimman rentoutunut ja iloisella fiiliksellä liikenteessä ja ajatella mielessäsi, että kyllä mää pystyn siihen, me tehdään parhaamme! Taas jos ajattelee, että apua, kaikki on mua parempia, eikä me osata, niin varmasti menee sitten sen mukaisesti :D Tee myös edellisenä päivänä kaikki valmistelut mitä pystyt ja varaa kisapäivälle paljon ylimääräistä aikaa, niin ei tarvitse stressata niin paljon itse kisoissa. Kiire ei ainakaan auta jännittämistä!! ;))
(kirjoitettu ipadillä, joten teksti vähän sen mukaista... Mutta toivottavasti saat selvää ja paljon tsemppiä kisoihin! Kisaaminen voi olla mukavaa jos vaan asennoidut oikein ja nautit siitä hetkestä!
Jotenkin lohduttavaa kuulla, että tuon tason kisaajakin vielä vähän jännittää :)
PoistaMinustakin tuntuu välillä, että se jännitys vain lisääntyy ja lisääntyy. Mutta se taitaa olla paljon omasta päästä kiinni, pitäisi vain osata asennoitua niin hyvällä fiiliksellä!
Kiitos paljon kommentistasi, yritän tavoitella tuollaista hyvää fiilistä ja kiireettömyyttä! :)
Mulla oli joskus muutama vuosi sitten sama juttu, tosin koulukisat ei jännittänyt vaan ne esteet. Aina kisoihin ilmoittautumisesta asti jännitin aivan kamalasti ihan kaikkea mikä voisi mennä pieleen, aina siihen asti kunnes olin päässyt radalta pois. Kaikkien tsemppaamisesta huolimatta, ei se jännitys vaan hävinnyt.
VastaaPoistaNo sitten sain ihan mahtavan tilaisuuden kisata mulle maailman tärkeimmällä ja luotettavimmalla hevosella, joka osasi aivan kaiken eikä mulle jäänyt tehtäväksi kuin roikkua mukana ja ohjata. Sillä vähän treenanneena pääsin sitten kisaamaan, ja ekoja yhteisiä kisojamme jännitin aivan kamalasti. Ei siinä muu auttanut, itsehän olin sitä kerjännyt ja näin jälkeen päin en voi muuta kuin olla itsestäni tosi ylpeä kun uskalsin!
Nykyisin kisat jännittää tosi vähän, kiitos tuon luottohevosen. Ei siihen jännittämiseen varmaan auta oikein mikään muu kuin se, että uskoo itteensä. Mulla autto tosiaan toi, että luotin hevoseen ja pikkuhiljaa luotto itseenikin kasvoi ja tulokset parani. Älä stressaa epäonnistumisista, niitä tulee kaikille. Eikä sitä kannata ottaa ihan tosissaan, rennosti vaan. Joten mun vinkki, luota hevoseen jonka tunnet, mee kisoihin iloisella mielellä ja nauti kaikesta, aina kisoihin valmistautumisesta asti! :)
Kiitos kommentista! :) Tuo on kyllä totta, että siihen tarvitaan paljon luottoa itseensä ja hevoseen. Itsekin olen sen kantapään kautta oppinut, koska Majuri on epävarma hevonen ja jos minäkin epäröin, niin voit arvata mitä siitä tulee - ei yhtään mitään :D
Poista"luota hevoseen jonka tunnet, mee kisoihin iloisella mielellä ja nauti kaikesta, aina kisoihin valmistautumisesta asti!" tuo on varmaankin aikalailla minkälaista fiilistä tavoittelen! Yritän tosissani tuota tavoitella, luotto vaan päälle ja menoksi ;)
Kiva postaus!:) Opettele rata hyvin ulkoa enne kisoja, ettei tarvitse siitä enää ressata. Sitten vaat vähä reenailet Majurilla jne!:) Zemit sulle!:))
VastaaPoistaI H A N A banneri!<3 :)
Kiitos paljon tsemppauksista! :) Täytyy yrittää opetella rata niin hyvin, että osaa vaikka unissaan, niin ei tarvii stressata :D
PoistaItse en koskaan jännitä sellaista :o Miussa on varmaan sitten jotain vikaa :DD Kuitenkin olen kuin kotonani hevosen selässä ja ajattelen vain että "mene,hymyile,ole luonnollinen ja näytä niille" ;) Sellainen iloinen asenne auttaa minua. Aina ei voi voittaa,mutta kunhan olet positiivinen. Sinulla on hiemo hevonen joka luottaa sinuun,joten mikset näyttäisi kaikille kuinka hieno se on? ;) Sinulla on yli 370 lukijaa,jotka olet tempaissut tarinaanne ja saanut meidät oikeastaan rakastamaan teitä kaikkine huonoine puolinenne.
VastaaPoistaTäytyy minunkin yrittää kehittää tuollainen iloinen asenne heti aamusta alkaen! :)
PoistaKiitos paljon Roosa! :)
Yks asia mikä tsemmas mua ihan hirveesti kisaradalla, oikeastaa vieläkin. Mullakin on nimittäin lämppäri ja mua on ''pilkattu'' siitä, että eikö mulla oo kunnon hevoseen rahaa yms. Niin ja siihen asiaan, mikä saa minut olemaan rohkea ja voiton tahtoinen. Haluan näyttää kaikille että kyllä minun puskaexravurini on ihan yhtä hyvnä kuin teidän supermegahienotpuskapeeveet. Ja ravistahan meille on aina irronnut paremmat pisteeet kuin monelle pv:lle!;)
VastaaPoistaNäytä kaikille kuinka upea Majuri on, kuinka hienoja lämppärit voi olla. Voita itsesi!:))
Virtuaalinen rohkeus hali!;)
Oi kiitos kiitos! Täytyy yrittää saada tuostakin ajatuksesta voimia ja rohkeutta! :) Täytyy mennä tosiaankin voittamaan itseni, ei kisaamaan muita vastaan. Muut voivat sitten katsella miten hieno heppa mulla on ;D
PoistaItse en ole hevosella kisannut, mitä nyt joskus junnuna muutamat höpöhöpöestekisat. Mutta ainakin koirajutuissa mulla on tietyt metodit ja jutut, mitkä teen aina ennen kehään menoa, oli sitten kyseessä treenit tai koe - ne tuo rutiinia, pyrin tekemään ne aina samalla tavalla. Ja minun käsitykseni mukaan tämä homma toimii ihan samallailla ihmisillä, koirilla ja hevosilla, rutiinit lisää turvallisuuden tunnetta. Ennen kehään menoa muistutan itselleni, että käyn kokeissa vain itseäni varten - pyrin olemaan ajattelematta yleisöä tai ketään, keskityn vain omaan tekemiseen ja omaan elukkaan. Lämmittelyssä pyrin luomaan itselle ja koiralle, hyvän fiiliksen - teen niitä juttuja jotka osataan, jotka menee hyvin, eikä enää hinkata niitä mitkä on meille vaikeita (koska viimeisten minuuttien aikana ei enää opita uutta), tällöin päästään kehään sellasella voittajafiiliksellä, valmistelut sujui hyvin ja nyt menee hyvin. (Esim. Tottelevaisuuskokeen alokasluokassa ensimmäinen liike on aina ns. luoksepäästävyys, jossa tuomari käy tervehtimässä koiraa, jonka tulee istua ohjaajan vieressä. Opetan sen mun koirille ihan super hyväksi - niiden lemppariliikkeeksi, jolloin me joka kerta saadaan heti alkuun onnistuminen --> ohjaajalla hyvä fiilis --> koiralla hyvä fiilis)
VastaaPoistaJa sitten kun kaikki muu unohtuu ja jännittää kamalasti, niin muista: Kun rentoutat leuan, niin koko kroppa rentoutuu - toimii kaikilla, ihmiskeho on ihmeellinen! Tsemppiä sinne - ylitä itsesi niin olet täyttänyt tavoitteesi! ;)
Ihana kommentti, kiitos Sandra :)
Poista"pyrin olemaan ajattelematta yleisöä tai ketään, keskityn vain omaan tekemiseen ja omaan elukkaan. Lämmittelyssä pyrin luomaan itselle ja koiralle, hyvän fiiliksen - teen niitä juttuja jotka osataan, jotka menee hyvin, eikä enää hinkata niitä mitkä on meille vaikeita" - tuo on varmastikin aika ratkaisevassa osassa, täytyy muistaa tuo verryttelyssä! :)
En oo ennen kuullutkaan tuollaisesta leukataktiikasta! Pitää kokeilla! :)
siisti banner! ehkä pikkasen sekava.. mut kiva!
VastaaPoistaKiitos, se on lukijan käsialaa :)
PoistaKoska noi kisat on? Mä haluisin ehkä lähtee mukaan tsemppaamaan? :)
VastaaPoistaNe on 13.10. Joo tuu, se olis kiva :)
Poista