maanantai 8. lokakuuta 2012

5 years together - Our story part 2

Tarinamme jatkuu vuoden 2008 tammikuusta.
Lue ensin vuodesta 2007 kertova postaus!

Vuonna 2008 saimme Majurin kanssa käsitystä kisoista, koimme epäonnistumisia ja takapakkia, mutta myös kehitystä tapahtui. Pääsimme Majurin kanssa eteenpäin ja aloin tutustua Majurin todelliseen luonteeseen paremmin. Minulla ei kuitenkaan ollut vielä käsitystäkään siitä, millainen Majuri ilman kovaa ulkokuortaan tulisi olemaan.



Tammikuun 13. oli yllättävä päivä.

13.1.2008 "...oltiin tänään harjotuskisoissa, menin raviohjelman, Majurin kaa tietty. Sijotuttiin ekoiks, prosentteja 70!"

Olin Jokelassa harjoituskisoissa ja ratsastin raviohjelman. Suoritin radan rennosti ja ensimmäistä kertaa Majuri ei pelännyt mitään. Suorituksemme oli mielestäni ihan ok ja olin aivan ällikällä lyöty kun voitimme luokan! Majurikin oli jo lastattuna koppiin ja lähtövalmiina, kun jouduin kiiruhtamaan palkintojen jakoon ilman Majuria. Se on yksi mieleenpainuvimmista hetkistä Majurin kanssa.



Kisoissa kävimme sinä vuonna melko paljon. Koululuokista pääsimme yleensä niukin naukin läpi ja esteillä tuli vain hylättyjä. Vuoden loppuun mennessä olinkin saanut tarpeekseni jatkuvista hylkäyksistä ja seuraava vuosi menikin sen takia lähes kokonaan kotona harjoitteluun. Saimme kuitenkin hyvää kokemusta kisoista.

 4.5.2008 "...Majurin ensimmäiset estekisat. Pikku Pihlajassa, luokka 30-40cm. Radalla Majuri oli aika pelokas, ei oikein tajunnu, että pitää hypätä ja pelkäs esteitä...kakkosesteelle kiels kaks kertaa (hylkäys) ja kun kolmannella kerralla meni sit yli, niin pomppas tasajalkaa mahdollisimman korkeelta :D Muutkin esteet veti aikamoisella ilmavaralla..."


12.8.2008 "...menin raviohjelman, joka olis voinu mennä vähän paremmin, mut oon kuitenkin ihan tyytyväinen. Sain 97p. ja 60,63%. Majuri vähän tsekkaili sitä tuomareitten autoo ja oli osan radasta liian laiska ja osan taas yritti kiihdytellä. Eipä tainnu oikein olla kuulolla :D
Ja sit menin 50-60cm, josta on parempi olla puhumatta, meni niin perseelleen..."

1.6.2008 "...luokka 50-60cm....kiels ekalle esteelle kaks kertaa (hylkäys). Ei saatu suorittaa rataa loppuun..."

14.6.2008 "...pukukouluratsastuskisat Rakella (HeC)...ratapaperissa ei mitään hyvää ollut, vaan huonoa kommenttia. Saatiin 52,50%..."

12.7.2008 "...HeC meni tosi hienosti! Harmi vain, että oli tiukka arvostelu ja hyvät vastustajat. Mut Majuri ei oo koskaan menny noin hyvin HeC rataa! :) Olin tyytyväinen..."



Majuri oli alkuaikoina ratsastaessa toisinaan todella hyvä ja joskus tuntui, että on tullut takapakkia. Se sai herkästi hepuleita, vaikka toisinaan se oli tosi rauhallinen, aivan kuin eri hevonen.

20.1.2008 "...Mentiin Iinan ja Pikkiksen kanssa maastoon, Majuri oli laiska. Sit ku tultiin tallille päin ja otettiin vähän ravia, niin Majuri taas kuumu, heitti pari pukkia ja pomppi siinä..."

26.1.2008 "Käytiin köpöttelemässä maastossa... pystyin menemään aika löysin ohjin, ku Majuri oli niin rauhallinen..."

Majurin mieliala ja energiataso riippuivat aivan päivästä. Koskaan ei voinut tietää ennalta, millainen päivä Majurin kanssa tulisi. Oli hyviä, mutta oli myös paljon huonoja päiviä. Toisinaan Majuri totteli ja oli oikea enkeli, mutta myös niitä känkkäränkkä-päiviä oli paljon.

14.3.2008 "...Majuri oli aivan UNELMA IHANA! <3 Se oli eteenpäin pyrkivä, todella hyvin kuulolla ja uskomattoman herkkänä. Ravi oli hienoa, valmentajakin sanoi, ettei oo nähny Majurin koskaan ravaavan niin hyvin..."

20.3.2008 "...oli laiska, haluton ja rupes joka asiasta jurnuttaa vastaan. Ei olis halunnu ravata eikä mennä käyntiäkään. Vain laukka olis sit lopulta kelvannu tai sitten paikoillaan seisominen..."



31.1.2008 "...laukat se nostaa nykyään tosi hyvin... vielä kuitenkin on harjottelemista siinä, että se jatkaa sitä laukkaa..."

8.3.2008 "...käytiin Iinan ja Pikkiksen kanssa maastossa. Majuri oli taas ihan pelle. Autoki joutu pysähtyy, ku Majuri rupes poikittaa tielle..."

3.2.2008 "...oli hirvee tuuli ja Majuri kävi vähän kuumana! Se pomppi pystyyn, pukitti, yritti peruuttaa lankoihin ja oli ihan hullu. Sit se myös yritti lähtee pukkilaukkaa, mut onnistu vaan lähteä raville... pari kertaa se meni ihan nätisti käynnissä ympyrällä, mut taas sai sit jonku pukkikohtauksen :D...oli aika hurjana siis, mut tuli ainaki vähän jumpattuu lumihangessa..."

 

8.2.2008 "...Majuri oli tosi laiska, vähän niinku sillon puol vuotta sitten, melkein yhtä tönkkö...siltä on lähteny halukkuus tehdä yhtään mitään, se on ihan kyllästyny... otin tiellä myös laukkaa --> ei kuumunu, ei yrittäny mitään, paitsi siirtyä raviin...ihan outo..."


Omituista on se, etten uskonut, että Majuri voisi oikeasti mennä joskus hienosti. Tyydyin siihen millainen se oli ja tykkäsin ratsastaa ja yrittää viedä sitä eteenpäin. Silloinen valmentajammekaan ei uskonut, että Majurilta löytyisi enempää annettavaa. Hän vihjasi, että minun pitäisi vaihtaa taitavampaan hevoseen, etteivät taitoni menisi hukkaan.

"...sun pitäis kokeilla jotain taitavaa hevosta, Majurilta ei voi oikeestaan vaatia enää enempää..."

En itse kuitenkaan nähnyt hevosen vaihtoon tarvetta, koska ihan rehellisesti sanoen tykkäsin mennä Majurilla. Minua ei haitannut, vaikka se ei osannut laukata, meni pää pystyssä, sai hepuleita ja kompuroi. Halusin jatkaa, vaikken oikein itsekään tiennyt mikä oli tavoitteeni ja mihin Majurin kanssa tähtäsin. En tiennyt mihin siitä olisi, enkä osannut edes vaatia liikaa. Etenimme ja kehityimme hyvin hiljakseltaan, koska minulla ei Majuria kohtaan ollut sen suurempia vaatimuksia. Kunhan molemmat nauttisivat menosta. En osannut aavistaakaan, että Majurista voisi tulla niin hyvä, kun se on nyt.


Kehittymiseen vaadittiin aikaa.Tarvitsimme molemmat aikaa tottuaksemme toisiimme, jonka jälkeen pystyimme kehittymään. En itsekään ollut kummoinen ratsastaja silloin ja minulla oli paljon opittavaa. Kehityimme yhdessä ja pikku hiljaa.

29.2.2008 "...Majuri oli siis tosiaankin aivan uskomattoman ihana tänään :) <3 Aivan unelma <3..."


29.3.2008 "...taas mentiin pellolle...Majurin mielestä oli hauskempi mennä täysii, joten sit mentiin täysii :D Majurilla oli hauskaa, kerranki se tykkäs jostain :D..."

Vuoden aikana tapahtui iso muutos Majurin ratsastuksessa. Loppuvuodesta aloin saada Majuriin enemmän kontaktia ja lihaskuntokin oli parantunut. Teimme paljon vaihtelevia asioita: kävimme virkistäytymässä maastossa, välillä kevyemmin ja välillä täysiä päästellen, kahlasimme vedessä, menimme pellolla, hyppäsimme esteitä, teimme maastakäsin juttuja ja ratsastimme koulujuttuja.

Majuri alkoi muuttua ratsastettavuudeltaan. Se ei ollut enää niin turta kyljistään, kulki paremmin omalla moottorillaan ja haki alas. Oma istuntanikin parani ja sain sen kautta paremman tuntuman hevoseen. Olimme pääsemässä huimaa vauhtia eteenpäin.

7.7.2008 "...laukat oli ratsuttaja (edellisenä päivänä käynyt) kyllä saanut jotenkin käsittämättömästi paranemaan! Majuri oli siis tänään tosi upea, laukat ei oo koskaan olleet noin hyviä ja sujuvia :)..."

3.5.2008 "...laukkas hirveetä vauhtia, teki parit pukit ja sivuutti ja pomppi ja kaahotti. Rauhottu kuitenkin ja oli lopputunnin tosi nätisti, tosi hyvin kuulolla, tosi reipas ja ihana ratsastaa :)..."

29.5.2008 "...lopuks menin maastoon hiekkamontuille. Käveli sinne tosi hyvin, eikä jurnuttanu! On kyllä kehittyny siinä tosi paljon, koska ei edes yrittäny kääntyä takas..."
Koska Majurin lihaskunto ja tasapaino paranivat, aloimme myös hyppäämään vähän enemmän. Olihan se aikamoista sähellystä silloin, Majuri tuli miten sattuu esteelle ja hyppäsi mistä sattuu. Ilmavarat olivat hirveitä ja loikat ennalta arvaamattomia. Majuri usein pysähtyi ennen estettä ja hyppäsi sen paikoiltaan.

25.2.2008 "...sit otin laukassa esteen, hyppäs tosi hienosti ja oli ihana :) Laukkaski hyvin, sellasta pientä ponilaukkaa. Kuumu kyl vähän ja hyppi sivuloikkia pari kertaa, ku olis vaa halunnu hypätä :D..."

Sileällä meno ei ollut vielä niin hyvää, että hyppääminen olisi ollut kovinkaan siistiä menoa. Kehitystä kuitenkin tapahtui jonkin verran, Majuri kielteli kyllä melko paljon, mutta ponnua alkoi löytymään enemmän ja hyppytyyli muuttui siistimmäksi.



Hypätessäkin Majuri oli jonain päivänä tosi hyvä ja joskus taas se ei sujunut millään. Koska Majurin lihaskunto oli vasta kehittymässä, tuli hypätessä usein ongelmaksi se, että Majuri ei enää jaksanut ja hypyt olivat ponnettomia. Silloin lopetimme sen suosiolla ja teimme jotain helpompaa.

12.4.2008 "...80cm:kin ylittyi helposti."

24.3.2008 "...maneesilla hyppäämässä...Majuri meni aika kovaa ja korkeelta esteet, eikä pudottanu kertaakaan...muurin kanssa tuli ongelmia, Majuri kielsi varmaan sata kertaa, mut kyllä se sitten hyppäs sen ihan hienosti..."

23.9.2008 "...hyppäsin uusia pinkkejä puomeja. Majuri oli TOSI laiska, eikä oikein tullut yhtään superhyppyä..."

Luonneongelmien puolesta vuosi 2008 oli opettelun ja harjoittelun aikaa. Emme olleet Majurin kanssa vielä ihan samaa mieltä siitä, kuka määrää taluttaessa ja käsiteltäessä, vaikkakin Majuri minuun alkoi luottaa entistä enemmän ja kuunnella mitä minä haluan tehdä.
Majuri alkoi totella paremmin, vaikka se ei täysin vielä ihmistä kunnioittanutkaan. Pelokas hevonen vaatii paljon aikaa, että se tottuu siihen, ettei ihminen tee sille pahaa. Siksi Majurin kanssa piti olla melko tarkkana siitä miten sitä käsitteli. Piti olla johdonmukainen ja kärsivällinen. Se tarvitsi paljon aikaa, eivätkä muutokset tapahtuneet yhdessä yössä.



15.2.2008 "...yritti näpsiä sormia, narua ja hihaa...sil oli tänään vähän känkkäränkkä-päivä, yritti purra naamasta, kun laitoin riimua..."

13.3.2008 "...juoksutin liinassa...Majuri yritti kaks kertaa jyrätä mut ja yritti purrakin...lopputaluttelut tein tiellä, käveli kiltisti, ku sillä oli ketju suussa. Vaan kerran yritti lähtee käsistä..." 


8.4.2008 "...menin hiekkamontuille sellasille vesilammikoille... Majuri meni innokkaana veteen ja ravas ja kahlas siel tosi tyytyväisenä! :) Oli kivaa..."

1.5.2008 "...Majuri ravas nätisti muodossakin :)...lopuks lähdettiin hiekkamontuille kahlaamaan Iinan ja Pikkiksen kanssa. Kauempana on aivan ihana "vesilampi", aivan kuin järvi ja siellä on vettä hevosilla mahaan asti...kun tultiin takas, menin pitkillä ohjilla niin yhtäkkiä Majuri veti jotku ilopukit ja lähti loikkimaan Pikkistä kohti..."

7.4.2008 "...P.S. Oli tosi kiukkunen hoitaessa..."

6.6.2008 "...Majuri tuli laukaten mua vastaan laitumelta :)..."



9.6.2008 "...Majuri otti harjakopassaan olevan riimun suuhunsa ja anto sen mulle, ihana :D..."

2.8.2008 "...kun hain Majurin laitumelta, se portin kohdalla puhisi vähän. Mietin et mikäköhän sillä nyt on. No sehän yritti lähtee :D Kun olin saanu portin kii, se yritti jyrätä ja kun pääs mun ohi, nii lähti ravaamaan. Kun kiskasin narusta ja karjasin vähän, nii johan pysähty ku seinään :D..."

1.9.2008 "...maastakäsin työskentelyä...voi että Majuria rupes kiukuttaa...ei selvästikään halua, että sitä pomotetaan...en antanu periks ja Majuri alko tottelemaan...pikku hiljaa se alkaa ehkä kehittyä :)..."


Kun lueskelin hoitovihkoja, sieltä tuli vastaan myös paljon Majurin kanssa sattuneita kommelluksia. Niiltä ei tänäkään päivänä voi välttyä, leikkisä luonne on säilynyt, mutta Majuri on tosi paljon rauhoittunut. Tässä niistä jälleen muutama, Majurin kanssa ei elämä tosiaankaan ole tylsää ;)

22.2.2008 "Oli tosi kiva ilma ja sillai, tuuli vähän ja sit tuli sadekuuroja. No mentiin Iinan ja Pikkiksen kanssa taluttelemaan heppoja.
Päästiin sinne jonkin matkan päähän, ku alko hirvee tuuli ja sataa vettä. Majuri rupes siinä riehuu, mut sain sen pideltyy. Sit käännyttiin takas päin ja Majuri kiskas ittensä irti! Huusin sille, se pysähty ja jäi oottamaan et otan sen kiinni. Raukka ei uskaltanu kuitenkaan juosta tallille yksin :D
Talutin sitä vähän matkaa ja tietenkin se sai kiskastuu ittensä irti toisen kerran. No, huusin taas sen nimeä ja Majuri kiltisti taas pysähty odottelemaan. Pikkiski siel takana jotain steppaili ja meinas seki lähtee. Otin Majurin sit taas kiinni ja aattelin jo et pitäis päästää koko heppa irti, ku en saa sitä pideltyy jos se lähtee vielä kiskoo.
Jälleen kerran sain talutettuu sitä jo vähän matkaa, ku se lähti kiskomaan. Ja tällä kertaa se sit uskals lähtee yksin tallille ja paineli sinne, vaik yritin huutaa sille.
Majuri juoksi tallille, tai oikeestaan talliin sisään ja kuulema ku Jenny yritti laittaa ovia kiinni, nii se oli jyränny sieltä ulos takas tielle.
Ku me tultiin Iinan ja Pikkiksen kanssa tallille, nii Majuri seiso siellä tiellä, ja katto meitä ja odotteli siinä et millon oikein tullaan :D Riimu oli hajonnu ja kenkä irronnu :<
Ton hevosen kaa ei kyl tuu tylsää."


21.6.2008 "...Majuri oli viime yönä karkuteillä ja pyydystettiin se 12:n aikaan yöllä :D Anto kiinni ihan kiltisti (Oltiin Juhannuksena tallilla yötä)..."

1.7.2008 "Eilinen melassikaaos oli kyl aika koomista. Majuri kaato täyden (ja uuden) melassiämpärin tallin lattialle (eka onnistu jotenki mun selän takana avaamaan kannen muutamassa sekunnissa ku putsasin kuolaimia). Sit se rupes silmät innosta kiiluen lipittämään sitä melassilätäkköö siitä. Huomasin sen teon kyl aika äkkii ja laitoin majurin nopsaa molemmista naruista kii.
Siinä oli sit sellanen iso melassipönikkä melkein kokonaan valunu siihen lattialle (ja se melassi valu aika äkkiä!).
Jossu sit asteli talliin ja repes nauruun :D Alettiin lappoo sitä takas sinne ämpäriin, mutta kuten varmaan tiedätte, melassi on ku jotain siirappia ja homma oli vähän työlästä. Piia tuli sit myös apuun.
Me siinä sit sitä kaavittiin lattialta ja Majuri lopsutti alahuulta ja tuijotti aikaansaannostaan kieli pitkällä, korvat hörössä. Se varmaa luuli et tän jälkeen se sais vielä nuolla lattian. Voi raukkaa, sen unelma ei toteutunu ja sen hieno juoni meni vähän mönkään, mut hieno yritys Majuri!
Nina tuli myös kattoo ja oli sillai, et mitä on tapahtunu. Arvatahan sen saattaa kuka tän takana oli, ku melassilätäkkö oli majurin edessä ja poni tuijotti sitä tiukasti.
Siirrettii Majuri pesuboksiin ja alettii huuhtoo ja lakasta melassii pois. Sehän on vähän herkkää jämähtämään, mut onneks se lähti siitä lattiasta ja talliin jäi vaa "vähän" melassinen haju.
Ja kun Majuri on niin ystävällinen, niin tottakai se sit vääns viel paskatki kiitokseks :)
Tää melassin haju ei varmaan koskaan tuu lähtee mun käsistä."


11.2.2008 "Maastopäivä. Mentiin Iinan ja Pikkiksen kanssa valaistulla tiellä...kun tultiin tallille päin otettiin uudestaan ravia. Tällä kertaa hepat innostu, Pikkis lähti laukkaan ja Majuri pysy aika hyvin perässä ravilla! Otin pidätteen, että pysähdyttäis tallille. Majuri oli erimieltä, halus ilmeisesti ottaa Pikkiksen kiinni ja vetäs hirveen pukin! :D Lensin kaulalle istumaan ja tarrasin siitä kiinni. Majuri jatko ravia Pikkiksen luo ja mä roikuin kaulalla :D Pysyin siellä ja pystyin viel pidättää ohjista sen verran, että Majuri pysähty. Hyppäsin pois kaulalta, nousin sit viel takas selkään ja käytiin vielä kävelemässä...Että taitaa se Majuri jo olla aikalailla oma itsensä <3"
  
31.7.2008 "...mutta sitten laukoissa, kun olin just siirtämässä raviin, Majuri kaatu. Onnistuin syöksymään pois satulasta, enkä jääny jalustimiin kiinni...Kummallekkaan ei käynyt mitenkään, Majurilla vaan pieni haava silmän yläpuolella..."

Vuosi 2008 oli kommelluksien, opettelun ja tutustumisen aikaa. Aloimme saada Majurin kanssa ensimmäisiä kehityksen askeleita niin ratsastuksessa kuin käsiteltäessä. Epäonnistuimme, yritimme uudelleen ja lopulta onnistuimmekin. Majuri alkoi näyttää palasia siitä, mitä se todellisuudessa on, mutta sulkeutui vielä kuorensa sisään.Yhdessä opettelimme uusia asioita ja tapoja ja aloin olla vain varmempi siitä, että tämä se on. Majuri on elämäni hevonen.

Ennen kun voimme kokea onnistumisia meidän täytyy epäonnistua. Joskus tekisi mieli vain luovuttaa ja lopettaa, kun kaikki tuntuu turhalta. Silloin sinä autat jaksamaan ja näytät syyn miksi teen tätä. Silloin tulee onnistuminen, joka auttaa yrittämään.

Uhrauksien palkintona tulee yhteinen kehittyminen ja se hetki, kun huomaat miten paljon olette saavuttaneet.


Seuraavan kerran pääsette mukaan vuoden 2009 seikkailuihin! Kertokaa mielipiteenne ja kommentoikaa, niin pystyn kirjoittamaan seuraavasta osasta kenties paremman! :)


perjantai 5. lokakuuta 2012

5 years together - Our story part 1

Yhteisiä hetkiä jo viiden vuoden ajan. 
                           Mitä kaikkea viidessä vuodessa sitten on tapahtunut? 
                                                                                  Miten Majuri on muuttunut?
                                                                                                  Miten olemme kehittyneet yhdessä?

5 vuoden yhteisen taipaleen kunniaksi teen postaussarjan meidän yhteisistä vuosista alkaen  
vuodesta 2007. Postaussarjassa kerron muistoistani menneiltä vuosilta, siitä millainen Majuri oli, mitä teimme ja miten se kehittyi. Jokainen päivä on ollut Majurin kanssa hieman erilainen, mutta toivon, että pystyisin mahdollisimman hyvin jakamaan teidän kanssanne sen, millainen Majuri oli ja miten se muuttui.
Palataan ajassa siis taaksepäin, vuoteen 2007. Siihen hetkeen mistä kaikki alkoi.
(Suosittelen lukemaan postauksen siitä kuinka meidän tiemme päätyivät yhteen ennen tämän tekstin lukemista!)



Majuri seisoi laitumella, yksin. Satoi vettä, Majurin karva oli mutainen. Se seisoi takapuoli tulijoita kohti, korvat luimussa, vilkuillen. Älkää tulko, menkää pois. Naama rutulla se viestitti, ettei halunnut ketään lähelleen.
Muistan kun katselimme Iinan kanssa Majuria ja ihmettelimme, että onko tuo lämppäri. Sehän on pyöreän mallinen ja harjakin on leikattu ratsun tukaksi. Majuri näytti heti kiinnostavalta tapaukselta, mutta kesti pari viikkoa, ennen kuin aloin tutustua siihen paremmin.

"...se oli perkeleen vihamielinen..."


 "...se oli vaan yksin, eikä sillä tehty mitään, siksi siitä tuli vihainen..."

"...se oli ihan lihakseton..."

Majurin tunteneiden ihmisten suusta kuultuna Majurin menneisyys ei ollut loistokas. Sitä hakattiin ja sen hoito laiminlyötiin. Sitä ei ymmärretty. 

 "...tottakai siinä vähän polla sekoaa, kun ei pääse enää juoksemaan ja sitten ihmiset ei ymmärrä luonteen päälle mitään ja kohtelee kaltoin, joten siitä tuli vihaisempi..."

Ei ihmekään miksi Majuri ei pitänyt ihmisistä, ei halunnut ketään lähelleen, ryöstäytyi vapaaksi tilaisuuden tullen, kiilasi seinään, puri. Ihmiset, jotka olivat sitä huonosti kohdelleet olivat tehneet Majurin ulkokuoren kovaksi.


Otin luonneongelmat kuitenkin haasteena, enkä oikeastaan koskaan ajatellut, että Majurista voisi tulla lauhkea kuin lammas. Ajattelin, että se vain on sellainen. Itsepäinen ja kuriton.

"...puri, tuli ihmisten päälle surutta, potki, tuli langoista läpi, kävi muiden hevosten päälle, ei voitu ikinä tarhata samoihin aikoihin kun muita tai kävi päälle..."

Majurista sanottiin heti alkuun jo, että se sopisi minulle hyvin. Olin siitä mielissäni, koska ratsastin sillä hetkellä Pikkiksellä, jota en kokenut itselleni sopivaksi. Toivoin mielessäni, että ehkäpä Majuri voisikin olla minulle sopivampi hevonen vuokrattavaksi.


 Heti ensimmäisten kuukausien jälkeen tiesin, että se olisit sinä. Sinä olisit unelmieni hevonen. Elämäni hevonen. 

Olen aina pitänyt Majurin luonteesta. Se on kyllä koetellut kärsivällisyyttä ja hermoja, mutta tiedättekö millainen fiilis siitä tulee, kun onnistuu. Saa kurittoman kakaran tottelemaan. Sen fiiliksen takia jatkoin enkä halunnut luovuttaa.

17.12.2007 "Tänään ku menin hakee Majuria laitumelta, nii ku pysähdyin ja sanoin sille: Tule, tule. Nii sit Juro (Majurin tarhakaveri) tuli ja puhals mun korvaan. Sit se rupes syömään (tai yritti ainaki kovasti) mun hiuksia ja takin kaulusta. Sit Majuri tuli sieltä ja se rupes nuolee mun naamaa ja seki halus höplätä. Siinä sitten kahen kakaran välissä olin, ku toinen kutittaa niskasta ja toinen syö mun naaman ja takin. Pusuttelin Majurii siinä ja se höpläs naamaa <3 Oli se kyl ihme tuulella."



Ratsastus olikin sitten erikseen.

"...sillä oli niin huono tasapaino sillon, että se ei pysyny laukassa pystyssä..."

Isoin ongelma oli Majurin lihaksettomuus ja tasapaino. Sillä ei ollut tallillemme tuloa ennen juurikaan ratsastettu ja lihaksisto oli olematonta. Kentälläkin se kompuroi joka toisella askeleella ja meno oli huojuvaa.

"...selkään nousua ei voinut kuvitellakaan, teki kaikkensa, että sai ratsastajan alas sieltä..."

Olen kuullut Majurin tunteneilta ihmisiltä, että Majuri on ollut ratsastaessa kuriton, kiikuttanut ihmisiä ja viskonut alas. Meillä ollessaan Majuri ei ole koskaan kummemmin tälläistä tehnyt. Se on kyllä kiihdytellyt ja pukitellut vähän, kun on kuumunut laukannostoista ja maastossa saanut raivareita, mutta koskaan se ei ole kunnolla ruvennut ihmisiä selästään heittelemään.
Alkuajat Majuri oli vain laiska, turta kyljistään ja sai helposti hepuleita. Se kuitenkin yritti. Ja siitä yritteliäisyydestä pidin ehkä eniten. Hoitaessa Majuri teki kaikkensa, ettei sen olisi tarvinnut olla ihmisten lähellä, mutta ratsastaessa se oli kuin eri hevonen. Se sentään yritti.



5.12.2007 "Huomenna kisat. Mennään häviämään, mut ei se haittaa :D Eilen muuten kaaduttiin Majurin kaa kentällä, se lens kyljelleen. Ihme ku onnistuin jotenki syöksymään sieltä alas ja ei jääny jalka alle tai mitään."

5.11.2007 "Eilen oli ihka ekat kisat majurin kaa, ne oli Jokelassa, menin heC:tä. Muuten meni kaikki ihan hyvin, mutta Majuri pelkäs tuomareita ;< Mut ei sentään hävitty, tultiin 10. (osallistujia oli 13), et ihan hyvin meni :D 18. päivä varmaan uusiks kisoihin :)"

Olen mielestäni aina käsitellyt Majuria kuunnellen miten se asioihin reagoi. En ole tyrkyttänyt sille juttujani, vaan olen totuttanut sen rutiineihin pikku hiljaa. Pahin ongelma Majurin luonteessa oli alkuaikoina se, että se pelkäsi. Se ei viihtynyt ihmisten lähellä, ei sitten pätkääkään. Pelon ja epävarmuuden takia se luultavasti ryöstäytyi usein taluttaessa vapaaksi, oli rauhaton hoitaessa ja yritti joskus purra. Se ilmoitti omalla tavallaan älä tule lähemmäs, älä koske, en pidä siitä. 



Majurin kanssa ei voinut välttyä kommelluksilta ja äksöniltä. Majuri oli ja on yhä edelleen hevonen, joka keksii kyllä kaikennäköistä päivän piristykseksi. Tässä niistä yksi:

2.12.2007 "Olin eilen tallilla ja juoksutin Majurin. Sillä on vähän ylimäärästä energiaa, ku se ei oo päässy nyt liikkumaan kunnolla, ku kenttä on niin huonona.
No kuitenkin. Menin juoksutuksen jälkeen taluttamaan sitä tielle. Mul oli vielä liina, millä sitä talutin (olis vaan kannattanu hakee se ketjunaru :D). Aluks se oli tosi rauhallinen. Sit siel yhessä vaiheessa tuli auto minkä perässä oli koliseva peräkärry. No Majuri vähän siinä steppaili.
Sit siinä on sellanen väylä mistä pääsee sinne yhelle pellolle. Majuri laski päänsä ja lähti yhtäkkii kiskomaan ihan täysii sinne pellolle. Yritin kiskoo sitä, mut liina vaan piteni ja lopulta yritin kiskoo sitä siellä liinan päässä. Juoksin siinä vähän aikaa sen liinan perässä (sukset vaan puuttu :D !), mut se peltoki oli niin koppurainen, ettei oikein haluttanu kaatuu siihen nii oli pakko päästää irti liinasta.
Majuri pinko täyttä laukkaa sinne pellolle ja katos pian sinne pimeään. Mä sit juoksin perään ja yritin soittaa Iinalle, mut akku oli loppu. Majuri varmaan yritti päästä sitä kautta tallille, mut ei päässy ja yhtäkkii se tuliki jo mua vastaan ja juoksi sinne tielle päin takas. Yritin turhaan kutsua sitä. Se vaan hidasti vähän, kiers mut kaukaa ja katto sillee "lälläslää, otappa mut kiinni!"
Sit se pinkas minkä jaloistaan pääs sinne tielle. Näin vaan, ku se laukkas sitä tietä pitkin ihan hirveetä vauhtii.
Juoksin pois pellolta, takas tielle ja siel oli sellanen lenkkeilijäki, joka varmaan vähän ihmetteli :D
Löysin sen liinan sieltä tieltä. Siitä oli katkennu se lukko. Majurin löysin tallin pihasta, mistä Iina oli saanu sen kiinni, ku oli ihan sattumalta tullu ulos.
Otin majurin kiinni ja talutin sen talliin. Tulin talliin ihan punasena ja hengästyneenä ja tukka sotkussa ja sanoin vaan: "Tää karkas, yritin juosta sen perässä, mut sit oli pakko päästää irti"
Nauratti kyl koko juttu jälkeenpäin, mut onneks ei tullu tiellä autoja. Joo, no sain ainaki hyvän juoksulenkin, ei siin mitään ;D"



Vuosi 2007 meni toisiimme tutustuen ja Majurin lihaksistoa kehittäen. Pienetkin onnistumiset olivat kuin lottovoittoja:  
Majuri antoi minun koskea sen päähän! 
Majuri ei ryöstäytynyt vapaaksi taluttaessa! 
Majuri nosti laukat kuumumatta!

Niiden pienten onnistumisten kautta sain enemmän uskoa ja luottamusta Majuriin. Pikku hiljaa se antoi yhä useammin koskea sen päähän, ryöstäytymiset vähenivät ja sain haettua Majurin yksin laitumelta, kun se ei enää pelännyt porttia. Vuodesta 2007 alkoi siis yhteinen taipaleemme kohti luottamusta.

Pienistä onnistumisista kasvaa suurempia, ja niiden avulla voimme saavuttaa vieläkin jotain suurempaa. 

Voimme saavuttaa ystävyyden ja luottamuksen.


Seuraavassa osassa kerron vuoden 2008 tapahtumista, pysykää kuulolla, painakaa tykkäys-nappia, jos piditte ja kommentoikaa ihmeessä mitä mieltä olitte! :)