- Minkä rotunen sun hevonen on?
- Se on lämppäri, mut...
- Hui kamala!
keskustelu loppuu siihen.
Näin minulle ja varmasti monelle muullekin on käynyt. Minä kuulin tämän aikuisen ihmisen suusta, joka lähes tulkoon pelästyi lämppäri-sanaa. Sen jälkeen hän ei enää puhunut minulle.
Kun ihmiset kuulevat sanan lämppäri, heidän aivoissaan naksahtaa ja silmien eteen tulee kuva kamalasta, kirppuisesta kaakista, joka kuskaa pikku tyttöjä vaarallisesti, pää kohti taivasta juosten.
Mitä sinulle tulee mieleen, kun kuulet sanan lämppäri? Kyllä vain. Meille on muokkautunut aivan hirveät ennakkoluulot kyseisestä rodusta.
Sen takia yritän aina välttää sanomasta ensimmäisenä sanaa lämppäri. Se on kuin kirosana hevosihmisten korville. Rutto, joka voi tarttua. Sanon mieluummin, että sellainen harrasteratsu. Koska, kun sanon sen kirosanan, kuuntelija ei saa kirppukasa-mielikuvaa päästään pois. Minun on aina pakko vähän selitellä lämppäriäni, ettei ihmisille jää kirppukasa-kuvaa. Minun on pakko lisätä, että se on kyllä ihan ratsukoulutettu. Tuskin siltikään ihmiset uskovat. Eivät ennenkuin näkevät.
Lämppäri on hevonen siinä missä muutkin rodut. En ymmärrä miksi siitä pitää aina nostaa niin hirveä haloo ja miksi minun täytyy aina selitellä kauheasti kaikille, miksi minulla on lämppäri. Jos sanoisin, että minulla on suomenhevonen, poni tai vaikka hollannin puoliverinen, ihmiset tyytyisivät siihen. Mutta kun sanoo, että lämppäri. Miksi hitossa sä ratsastat lämppärillä? Osaako se mitään?
En ylistä lämppäreitä, en puolustele niitä. Miksi minun pitäisi? Ne ovat yksilöitä, niillä ei ole niin hyviä edellytyksiä ratsuksi kuin muilla, mutta ne ovat hevosia. Neljä jalkaa ja pää.
Ymmärrän mistä tämä lämppäri ennakkoluulo on tullut. Ne laitetaan kiertoon halvalla ja omaa heppaa haluavat, joilla ei ole kummemmin rahaa, ostavat niitä. Suoraan radoilta. Miten ne voisivatkaan osata ratsunhommia, kun ei niitä ole siihen hommaan koskaan koulutettu. Siitä tulee ennakkoluulo, että kaikki lämppärit ovat kaahottajia, hulluja ja osaamattomia. Tietty ne varmasti aluksi ovatkin. Tähän ennakkoluuloon ja lämppäreiden huonoon tilanteeseen ei ole tulossa muutosta niin kauan kun osaamattomat ihmiset niitä ostavat ratsuiksi ja ne kiertävät ihmiseltä toiselle.
Välillä minua jopa hävettää sanoa, että minulla on lämppäri, sanon sen hieman varovaisesti. Tämä käy sellaisten ihmisten kanssa, joille puoliverinen on se ainoa rotu. Heidän ilmeistään näkee, että he halveksivat, eivät välttämättä sano sitä ääneen, mutta koko suhtautuminen jopa minuun muuttuu. Toi on se lämppäriratsastaja.
Minun mielestäni olisi ihanaa, jos ihmiset antaisivat kaikkien olla sellaisia kun ovat. Kaikki saavat ratsastaa sillä hevosella, josta tykkäävät, kunhan mennään hevosen ehdoilla. Kun ihminen ja hevonen sopivat toisilleen ja yhteistyö pelaa, ei kenelläkään ole oikeutta haukkua heitä tai kyseenalaistaa hevosen sopivuutta tai rotua.
Silloin kun Majuri konkreettisesti on kanssani ja joku kysyy sen rotua, voin ylpeänä ilmoittaa sen olevan lämppäri (ihan yhtä ylpeänä ilmoittaisin sen olevan suomenhevonen tai puoliverinen tai mikä vaan). Yleensä ihmiset kummastelevat, ei varmana ole, koska Majuri ei sovi heidän ennakkoluuloiseen kuvaansa lämppäreistä. Mutta siinähän se taas nähdään. Eivät kaikki lämppärit ole niitä kuumuvia kaahottajia. Ja sitähän ihmiset eivät millään uskoisi.
Haluan pystyä sanomaan lämppäri-sanan ylpeänä, ihan yhtä ylpeänä kuin sanoisin puoliverinen. En halua nähdä ylimielistä ilmettä kenenkään kasvoilla tai selitellä miksi minulla on lämppäri tai uskotella ja todistella, että se on ratsukoulutettu.
Hevoseni on lämppäri. That's it.