Ajatuksistani tulevaisuudesta kerron kuitenkin lisää vastauspostauksessa, koska asian tiimoilta tuli kysymyksiä. Mikäli et ole vielä kysynyt sinua mietityttäviä kysymyksiä, niin niitä ehtii vielä laittamaan edelliseen postaukseen, kun kipin kapin laittaa! Toteutan vastauspostauksen muutaman päivän sisällä.
Tylsistynyt Majuri ja hieno uusi riimu :) |
Vaikka Majuri on liikkunut nyt paremmin ja alkanut saamaan kadotettuja lihaksiaan takaisin, on minulla ongelmia oman istuntani kanssa ja palaset eivät ole omassa päässäni aivan kohdillaan. Ongelmana on se, etten osaa vielä istua Majurin reippaammassa, mutta silti hieman hapuilevassa, ravissa ja pelkään istuntani jarruttavan Majuria. Se ei ole toivottavaa, koska Majurin kasvanut eteenpäinpyrkimys on vain hyvä asia. Ratsastuksen aikana joudun kauheasti keskittymään omaan istuntaani (tahdon valmennukseen...!) ja sen takia olemme pysyneet aivan perusjutuissa, enkä ole vaatinut mitään ihmeellisempää.
Iina kuvasi tämän postauksen kuvat viime torstaina ja tietenkin juuri se päivä oli se kaikista huonoin ratsastuksen osalta. Majuri oli hieman hitaampi ja oma istuntani entistä enemmän hukassa. Lopputulos oli, että Majuri lönkötteli pitkänä, mutta onneksi edes rentona, ja minä yritin keikkua kyydissä. Toivon tosiaankin, että tämä oma avuttomuuteni on vain tottumiskysymys ja saan omaan istuntaani lisää varmuutta ja tasaisuutta, ettei minun täydy palata alkeiskursseille...
Viikko-ohjelmamme onkin nyt koostunut helposta koulujumppailusta ja maastoilusta. Viime viikonlopun pyhitin kokonaan maastoilulle ja perjantaina juoksutin Majurin pitkästä aikaa. Majurin lääkekuurit loppuvat nyt lähipäivinä ja perjantaina tulee sisätauteihin erikoistunut eläinlääkäri kontrollikäynnille. Toivottavasti saan vastauksia muutamiin mielessäni oleviin kysymyksiin ja hieman tarkempia jatko-ohjeita tulevaisuudelle. Perjantaina täytyisi myös käydä katsastamassa tämän vuoden Horse Show.
Nauti hetkestä, elä hetkessä. Ole läsnä.
Älä mieti seuraavaa siirtoa, seuraavaa päivää tai mitään tulevaa.
Ime itseesi kaikki onnellisuus, kaikki hymyn aiheet.
Paina ne mieleesi, koska tämä ei tule kestämään ikuisesti.
Ei ole olemassa forever'iä, vaikka niin tahtoisit.
Majurin sairastumisen myötä silmäni ovat avautuneet uudella tavalla todellisuuteen. Hyväksyn nämä epäreiluiltakin tuntuvat asiat, enkä huuda enää miksi minä, koska se ei auta mitään. Ehkä Majurin sairaus oli vain julma tapa herättää minut todellisuuteen. Kuljin samaa rataa aivan kuin sokkona. Lukuisat hetket luisuivat sormieni välistä ja valuivat hukkaan. Ajattelin samanlaisia hetkiä tulevan vielä paljon lisää. Ajattelin minulla olevan aikaa ja toistin samaa kaavaa. Luulen, että sille kaavalle tuli nyt loppu. Luulen, että aloin elämään. Elämään kuin viimeistä päivää. Ja jollain hullulla tapaa nauttimaan. Nauttimaan entistä enemmän näistä päivistä, koska tiedän, että jonain päivänä meille kaikille koittaa se väistämätön the end.