perjantai 20. joulukuuta 2013

Talvi tuli edes blogiin!

Vihdoin talvi tuli tänne blogin puolelle, vaikka ulkona näyttääkin harmaalta. Minun onkin pitänyt varmaan viimeiset kaksi viikkoa tehdä uusi banneri. Tiesin aika tarkalleen millaisen haluan: yksinkertaisen ja ennenkaikkea talvisemman. Edellinen banneri oli mieleeni ja ehkä senkin takia se sai koristaa blogia niin kauan. Edellisessä bannerissa pidin erityisesti keskimmäisestä kuvasta ja siitä syystä uuteen valikoitui samantyylinen kuva.

Taas ei täysin visio ja toteutus kuitenkaan kohdanneet, mutta olen tähän uuteen kuitenkin suht tyytyväinen. Mukavan yksinkertainen ja vähän talvisempi (olisi kyllä voinut olla vieläkin talvisempi). Jatkoin samalla värilinjalla, sininen tuntuu tällä hetkellä hyvältä väriltä, vaikka se nyt vähän sävyä muuttikin.

Mitäpä tykkäätte?

Uusi banneri

Edellinen banneri


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kadotetun voi löytää uudelleen

Kuinka moni tietää sen tunteen, kun pääsette pitkän tauon jälkeen ratsastamaan enemmänkin kuin käyntiä ja kun tiedätte, että nyt hevosella on kaikki hyvin? Minä tiedän ja voin kertoa, että jälleen se tunne yllätti minut. Se yllätti vahvuudellaan. Ratsastus tuntui paljon paremmalta kuin normaalina päivänä, vaikka meillä ei sujunutkaan täydellisesti tai läheskään niin hyvin kuin ennen taukoa. Silti. Olen ylpeä, iloinen ja tyytyväinen ja Majuri oli enemmän kuin hyvä. Majuri oli innoissaan.

Vihdoinkin.

vuodelta 2010

Minulla on ollut todella rankka syksy. Majurista en ole koko syksynä saanut otetta. Huonot kelit, epäonni, liikunnan puute. Ne kaikki ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että otteeni Majurista on lipsunut koko syksyn ajan.  
Kadotin Majurin hetkeksi. 

Kuinka voi kadottaa hevosensa, vaikka se löytyy sieltä mistä ennenkin?
Tarhastaan tuijottelemasta.

Majuri on syksyn ajan ollut epäonninen hevonen. Hevonen, joka keksi vaivaa toisen perään. Hevonen, joka ei yhtenä päivänä antanutkaan minun koskea sen päähän. Hevonen, joka yritti napsia takista ja hihoista kiinni. Hevonen, joka ei pystynyt enää rauhoittumaan vierelläni. Hevonen, joka vain keräsi energiaa. Hevonen, jonka kanssa jouduin olemaan varuillani. Tulin surulliseksi huomattuani, kuinka epäonnemme vaikutti myös Majuriin. Majuri, minun Majurini, tuntui hetken samalta kuin vuosia sitten. Olin pettynyt itseeni.

vuodelta 2007
Kadotin sen ystävällisen samettiturvan. Kadotin huolettoman olon hevoseni kanssa. Majuri kadotti eloisan pilkkeen silmistään, rauhallisen olemuksensa. Tilalle tuli rauhaton ja pälyilevä hevonen. Pelkäsin koko ajan, mitäköhän seuraavaksi?

Mutta nyt, tällä hetkellä, voin taas huokaista. Minua ei pelota tulevaisuus. Olen löytänyt jälleen hevoseni. Hevosen, joka nauttii liikkumisesta. Hevosen, joka haluaa rapsutusta. Hevosen, joka kerjää herkkuja. Hevosen, joka antaa jälleen koskea. Ja nyt, tällä hetkellä, olen onnellinen ja helpottunut. Nautin niistä pienistä onnistumisista enemmän kuin ennen. 

Arvostan ja rakastan taas enemmän.


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Tarina ensimmäisestä vuokrahevosestani


Vuosi oli 2006. Meille piti tulla oma hevonen, mutta saimmekin ensimmäisen vuokrahevosemme, jonka kanssa aloimme opettelemaan syvemmin hevosen hoitoon liittyviä asioita. Ensimmäisen kerran kun näin Spell Binderin, Pellin, se näytti aivan tavalliselta hevoselta. Hieman ruipelo kaula, ravurin tukka, tavallisen värinen, paksu talvikarva.

Iinan kanssa me hoidimme Pelliä aina aivan millin tarkasti. Harjasimme ja puunasimme, teimme kaiken huolellisesti ja tarkasti. Ratsastimme kentällä sillä tavalla kun osasimme, Pelli oli siihen aikaan meille haastava ratsastettava. Herkkä ja kuuliainen. Ex-ravurimainen energisyys. Muistan silloisen uuden vuoden lupauksenikin: tavoitteeni oli oppia istumaan Pellin ravissa.


Ensimmäisellä maastokerrallamme putosin kyydistä, kun hevoset ryöstivät ja Pelli teki lopulta äkkipysähdyksen ja -käännöksen. Lensin komealla kaarella maistelemaan hiekkaa, ilmat pihalle oikein kunnolla. Kyllä Pelli osasi senkin homman kiitettävästi, maastossa laukatessa sillä syttyi aivan uudenlainen teräsmummo-vaihde päälle eikä sitä enää pidellyt mikään.

Pelli oli tammamainen, mutta kuitenkin kiltti. Pelli oli herkkä ja rauhallinen, mutta osasi myös mennä lujaa. Tällaisena minä näin Pellin, vaikken oppinutkaan tammaa kovin hyvin siinä ajassa tuntemaan. Muistoni Pellistä ovat hataria, hieman sumuisia. Kaikki päättyi niin nopeasti ja kevät 2007 tuli pian.


Keväällä Pelli loukkasi jalkansa ja muistan, että se oli jonkun aikaa sairaslomalla. Kävimme hoitamassa ja kylmäämässä sen jalkoja ja aloimme myös tekemään lyhyitä ratsastuksia käynnissä. Viimeinen ratsastukseni Pellillä oli pari päivää ennen Pellin poismenoa, muistan kuinka Pelli oli tuntunut niin ihanalta ja hyvältä, kun olin saanut jo ravata sillä pari kierrosta.

Mutta se päivä, kun Pelli menehtyi, tuli pian. Sinä vuonna huhtikuussa oli jo lämpimät yöt ja hevoset jäivät ulos yöksi. Aamulla Pelli löytyi tarhasta jalka katkenneena ja verta vuotavana. Pelli täytyi päästää tuskistaan eikä mitään ollut enää tehtävissä.

Pelli ja viereisen tarhan ruuna olivat ottaneet yhteen ja tulleet langoista läpi toistensa tarhoihin. Ruuna oli potkaissut Pellin jalan poikki. Sellainen Pelli oli, arvonsa tunteva ja sisukas tamma, joka ei luovuttanut taistelua, vaikka ruuna oli tuplasti isompi.


Sain soiton aamulla. Muistan, että minulla meni aikaa tajuta, että Pelli todellakin oli siirtynyt taivaslaitumille. Kuljin koko päivän sumussa, itkua nieleskellen. Kun näin vielä Pellin ruumiin ennen hautaamista, tajusin, että Pelli ei ole enää täällä. Jäljellä oli vain tyhjä kuori.

Pellin poismeno järkytti ja suretti minua pitkään, itkin monet itkut. Nyt voin olla Pellille enää ainoastaan kiitollinen. Tamma johdatti minut elämäni hevosen luokse ja antoi tilaa sitä enemmän tarvitsevalle, Majurille. Pellissä oli nimensä mukaisesti taikaa. Ilman Pelliä en olisi koskaan tavannut Majuria, eikä Majuri välttämättä koskaan olisi nähnyt elämänsä hyviä hetkiä.

Pelli opetti minulle sekä monelle muulle tytölle kärsivällisyyttä, Pelli näytti kuinka mennään lujaa, kuinka rauhoitutaan, kuinka käyttäydytään. Pelli näytti ensimmäiset askeleet hevosen syvällisempään hoitoon. Siihen aikaan Pelli tuntui kuin omalta, Pelli oli rautainen mummeli.

Kiitos Pelli, näytit hevoselämäni suunnan.

R.I.P Spell Binder
* 11.05.1988
† 17.4.2007


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Käynti saa liian vähän huomiota

Kenttä on hieman liian koppura Majurin mieleen ja etukenkäkin meni putoamaan. Rullaillaan siis eteenpäin käyntihommien merkeissä. Niiden hommien, joista itse en henkilökohtaisesti pidä. Käynti on aina ollut minulle Majurin kanssa se tylsin askellaji ja olenkin jättänyt sen liian vähälle huomiolle, sanonut itselleni käynti ei ole Majurin vahvuus ja niin asia tulee aina olemaan.
 
Tulisiko asia olemaan näin, jos kiinnittäisin käyntiin enemmän huomiota? Uskon, ettei käynnistä välttämättä saisikaan Majurin vahvinta askellajia, käveleehän Majuri jo luonnollisesti niin hassusti ja hitaasti. Mutta työstämällä sitä saisi kehitettyä, aivan varmasti.

 
Eilen, kun ravia tai laukkaa ei voinut ratsastaa, olin jälleen jäämässä ratsastuksessa köpöttelytasolle, koska pystyimme ratsastamaan vain käyntiä. Tajusin kuitenkin taas (hyvä minä!), että käynnissäkin voi ja pitää työskennellä aivan samalla tavalla kuin muissakin askellajeissa.
 
Varustin siis itseni aivan erilaisella asenteella ja aloin vaatimaan Majurilta kunnollista käyntiä. Selkä pyöreänä ja takajalat mahdollisimman hyvin rungon alla. Majurin käynti, niin kuin Majuri sitä haluaisi mennä, on hidasta ja haahuilevaa. Yleensä työskentelen käynnissä vasta ravin jälkeen, koska silloin Majuri on herättelyjen jälkeen paremmin kuulolla ja reippaampi. Mutta tällä kertaa se ei ollut mahdollista, joten käyntiä piti ratsastaa paljon eteenpäin.
 
Kun Majurin käyntiä ratsastaa, siitä saa eteenpäin pyrkivämpää, mutta tahti on usein silti hidas. Eilen, vaikka Majuri käveli hitaasti, astui se silti kuitenkin hyvin rungon alle ja pysyi hyvin pohkeiden välissä. Olin itseeni ja pontukseen tyytyväinen, saimme startattua hyvin uuden tavoitteemme.
 
Uusi tavoitteemme on uhrata (myös sitten kun kenkä saadaan takaisin) jokaisesta ratsastuskerrasta enemmän aikaa käyntityöskentelylle. Saamalla käyntiä paremmaksi, luulen, että myös muut askellajit helpottuvat. Enkä voi jättää yhtä askellajia niin pahasti huomiotta omien mieltymysteni takia.
 
Tästä hetkestä lähtien lupaan kiinnittää huomiota käynnin laatuun ja työstää sitä eteenpäin. Miksei käyntiä voisi ratsastaa niin kuin muitakin askellajeja? Niin, miksei. Ehkä onnistun tekemään käynnistä yhtä miellyttävän askellajin kuin muutkin ovat.

 
Työstättekö te kaikkia askellajeja yhtä paljon vai jääkö jokin askellaji vähemmälle huomiolle?
 

perjantai 22. marraskuuta 2013

Voinko jo huokaista

...helpotuksesta?


Pääsin Majurin selkään kunnolla pitkästä aikaa eilen ja arvatkaa mitä. Majuri tuntui normaalilta, virkeältä ja halusi liikkua. Selässä teki mieli vain nauraa, antaa Majurin mennä niin lujaa kuin tahtoi. Ja hymyilinhän minä, annoin itselleni luvan olla edes hetken aikaa helpottunut ja onnellinen. Jos kävisikin niin huonosti, että vaiva tulisi takaisin, olisin ainakin hetken aikaa nauttinut hyvästä hetkestä.

Majuri jopa laukkasi. Ajattelin, etten nosta laukkaa ollenkaan vielä, etten joudu pettymään, mutta Majuri jopa tarjosi sitä ja niin laukka nousi, tuosta noin vaan. En keskittynyt mihinkään laukassa, olin vain hämmentynyt ja helpottunut, kun Majuri halusi ihan itse laukata kenttää ympäri. Annoin laukan jatkua hetken, Majuri oli innoissaan.

Miksi Majuri nyt voikin yhtäkkiä paremmin? Epäilen, että ongelma johtui kuitenkin madoista, joita ei matotutkimuksessa näe, koska varmuusmadotuksen jälkeen Majuri on alkanut liikkua ilman ongelmia. Toivottavasti ongelmaan saatiin nyt ratkaisu.

Mutta niinhän se on, että hevosenomistajaksi ei synnytä, vaan opitaan. Majurin oireetkin olivat niin epäselvät, että klinikaltakin sanottiin, että seuraile vaan tilannetta, eikä puhuttukaan madoista. Majurilla oli oireina haluttomuutta ja mahan turvotusta, mutta muuten punkero ei kyllä laihtunut tai karva näyttänyt huonolta.

No, toivotaan, että ongelma on tällä ratkaistu ja olen taas hieman viisaampi hevosenomistaja ja voidaan astella kohti seuraavaa haastetta. Ehkä viimein voin myös aloittaa ajatuksieni uhraamisen satulan ostolle. Olen niin monta vuotta haaveillut koulusatulasta, että en oikein voi vielä uskoa, että kohta sellainen voi todellakin olla minun. Pidetään peukut siis pystyssä!

Hassu, hölmö ja punkero pontus! (kuva elokuulta)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

HIHS huumaa 2013

1
2

Muutaman vuoden tauon jälkeen lähdin tänään katsomaan Horse Show'ta Iinan kanssa. Tapahtuma oli ihan mukava, ehdottomasti parasta oli 160cm esteluokan katselu. Ovat ne esteratsastajat vain tajuttoman hulluja, kun uskaltavat sellaisia esteitä hyppiä, huhhuh! 

3
4
Vähän kouluratsastustakin ja yksi liekkishow tuli katsottua ja muutahan ei ohjelmassa oikein edes ollut. Liput Horse Show'hun ovat mielestäni aivan tajuttoman kalliit ja jos en olisi saanut ilmaislippuja, en olisi tapahtumaa edes mennyt katsomaan. Expo-alue oli mielestäni ihan okei, mutta mitään suurempia koukuttavia tarjouksia ei ollut, enkä tehnyt kuin yhden ostoksen.

5
6
7
Ostin Majurille riimun. Ehkä siis turhimman tavaran, mitä vaan voi ajatella, koska meillä riimut kuluvat niin hitaasti, että saattavat olla käytössä monta vuotta. Viimeisimmän riimun olenkin ostanut muutama vuosi sitten Horse Show'sta ja olen ajatellut, että en kyllä riimua ainakaan osta. Mutta minkäs teet, kun Iina yllyttää ja tarjous oli ihan hyvä.

8
9
10
11
12

Lempparikuvasi?

Olin tehnyt hienon koostevideon päivästä, kunnes Movie Maker sanoi itsensä irti ja videoni jäi harmillisesti viittä vaille valmiiksi. Eikä se siitä valmistu. Harmittaa kyllä, koska yleensä en innostu videoita tekemään ja olin vaivalla kuvannut materiaaliakin. Noh, eipä sille mitään voi. Joudutte tyytymään tähän pieneen selitysvideoon ja kuviin.



lauantai 19. lokakuuta 2013

Majuri hierojan käsittelyssä

Kiitos niille muutamille, jotka laittoivat edelliseen postaukseen hyviä ja ennen kaikkea rakentavia kommentteja. Teistä oli apua. Kommenttienne johdosta aloin tutkiskella tarkemmin videota ratsastuksestani. Huomasin asioita, joihin en aluksi ollut kiinnittänyt huomiota. Minun istuntani näytti todella paljon huonommalta kuin viimeisimmässä, kisoja ennen kuvatussa videossa. Istuntani on siis lyhyessä ajassa muuttunut.

Suurin syy tähän oli varmasti se, että Majuri ei ollut oma itsensä. Se oli erittäin laiska, jolloin minun istuntani kärsi, kun Majuri ei meinannut liikkua eteenpäin omilla jaloillaan ja yritin pitää Majuria liikkeellä keinolla millä hyvänsä. Toinen suuresti vaikuttava asia on valitettavasti satula. Se ajaa minut entistä huonompaan asentoon, kun se ei ole täysin sopiva. 

Olen nyt ratsastanut viimeiset päivät ilman satulaa ja kiinnittänyt huomiota erityisesti istuntaani. Ilman satulaa istun melko normaalisti ja suorassa, joten tämä vahvistaa entisestään sitä, että satulassa on vikaa. Toisekseen, Majuri ei pysähtele juurikaan ilman satulaa mentäessä, kun se pääsee liikkumaan vapaammin ja ilman keikkuvaa satulaa selässään. Majuri meni toissapäivänä jopa todella hyvin, kantoi itsensä hienosti ja takajalatkin liikkuivat!

Torstaina saimme hierojan tutkimaan tilannetta ja käymään Majurin läpi. Mitään hälyttävää Majurista ei löytynyt, mutta pieniä jumituksia kyllä. Hieroja sanoi, että oli hyvä hierottaa Majuri tässä vaiheessa, ettei mitään isompaa pääsekään syntymään. Häneltäkin tuli vahvistus siihen, että satulaa ei kannata käyttää, vaan ratsastaa ilman satulaa siihen asti, kunnes saan uuden satulan.

Mitä Majurista sitten löytyi? Jumituksia tai tiukkuutta löytyi vasemmasta lavasta, sään vierestä molemmilta puolilta, oikealta puolelta selkää, oikean takajalan kankusta ja molempien takajalkojen ojentajalihaksista. 
Kohdat, joissa Majurilla oli tiukkuuksia.
Hieroja teki O.T.E. käsittelyä ja kevyttä perushierontaa. Ainakin ensivaikutelma oli kyllä todella positiivinen, Majuri ihan nuokkui hoidon aikana ja kun hoidon jälkeen tunnustelin vähän, niin oli kyllä pehmeät lihakset! Toivotaan, että vaikutuksen huomaa myös ratsastaessa.

Hieroja sanoi, että Majurilla on hyvät lihakset ja erittäin hyvät kannattelevat lihakset, joita hevonen tarvitsee liikkuakseen ja kantaakseen ratsastajaa oikein. Selässä oli hieman toispuoleisuutta, oikealta puolelta lihakset olivat hieman ikään kuin tippuneet. Hieroja sanoi, että se voi johtua myös satulasta, koska Majuri ei muuten näyttänyt vinolta.

Yksi itseäni hieman huolestuttava asia oli, että Majurin "mahakalvoissa" oli kireyttä ja maha oli pinkeänä. Hieroja sanoi, että se voi johtua esimerkiksi madoista tai sitten siellä voi olla sitä hiekkaa. Madot ovat epätodennäköisiä, koska Majurin karva on kuitenkin erittäin terve ja kiiltävä ja matotutkimus on tehty. Onneksi ensi viikolla on kuitenkin vielä varmuusmadotus, joten se asia ainakin voidaan sulkea sitten pois.

Tuo hiekka-asia häiritsee minua ja päätinkin tilata nyt varmuuden vuoksi Sand Clear psylliumvalmistetta kotona tehtävään hiekanpoistoon. Tuskin valmisteesta on mitään haittaakaan ja ainakin näen, lähteekö hiekkaa poistumaan. Onko jollakulla kokemusta kyseisestä tai vastaavasta tuotteesta ja sen tehosta? 
En kuitenkaan usko, että minun täytyy vielä enempää asiasta huolestua, koska Majuri edelleen syö ja kakkaa normaalisti. Mahan pinkeys ja ratsastaessa satunnainen pysähtely vain ihmetyttävät.

Seuraava hieronta onkin kahden viikon kuluttua, jossa hieroja käsittelee etuosan tarkemmin. Toivottavasti Majuri lähtisi tästä vähän avautumaan, eilen herra sai hieronnan jälkeisen vapaapäivän ja tänään koitetaan ratsastaa jo. Sunnuntaina onkin sitten vuorossa Horse Show, siellä nähdään!


perjantai 11. lokakuuta 2013

Kuten lehdet putoilevat puista


rento tallipäivä
Ei mitään pakollista tehtävää, vain fiiliksen mukaan kulkevat ajatukset.


iloinen ja utelias Majuri
Oliko sinulla minua ikävä? Tahdotko tietää mitä teemme tänään?


hepuleita saavat, irtona juoksevat hevoset
 Irrottelua, syksystä riehaantumista, hetken tunnette olevanne vapaita.

voin unohtaa huolet edes hetkeksi. 
Ne putoilevat minusta kuten lehdetkin putoilevat puista.


******************************************************************************************

Perheeni Jäbä-koira täytti 11 vuotta.
Miten aika menee niin nopeasti?


maanantai 7. lokakuuta 2013

Valmennus pähkinänkuoressa

Sunnuntaina oli pitkästä aikaa valmennus ja fiilikset ovat kyllä hyvät. Sain paljon vinkkejä kisoja ajatellen ja keskityimmekin valmennuksessa kouluradan läpikäymiseen. Valitettavasti en saanut kuvaajaa, joten nyt täytyy tyytyä selostukseen.


Ensimmäinen asia ja suurin kehitettävä asia oli pohkeisiin reagoiminen. Majuri tunnetusti on laiska ja hidas reagoimaan, mutta alan kiinnittämään entistä enemmän tähän asiaan huomiota, jotta saan vähennettyä pohkeilla koko ajan eteenpäin "punkemista". Eli yksi pohjeapu ja jos siihen ei saa reagointia niin näpäytys raipalla. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä tämä asia tuppaa aina vähän unohtumaan.

Koska Majuri ei ole täysin "läpi" pohjeavuille, myös muut asiat tuottavat ongelmia. Meillä on aina ollut ongelmia peruutuksen kanssa. Majuri ei oikein kunnolla osaa peruuttaa, vaan rupeaa luistamaan peräpäätään oikealle. Tähän saimme harjoitusvinkkejä ja sain parannettua omienkin apujen käyttöä. Lähtökohta peruutuksen onnistumiselle oli kuitenkin jälleen se, että pohkeet menevät läpi.


Majurin laiskuuteen liittyen minun täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota myös takapään liikkumiseen. Majuri mielellään laahailisi sitä jossain kaukana perässä, mutta liikkuakseen hyvin, se ei käy. Olen yrittänyt jo itsenäisestikin kiinnittää tähän asiaan huomiota, mutta myös valmennuksessa tämä asia nousi esille.

Sitten se ulko-ohjan tuki. Valmennuksessa Majuri olisi halunnut roikkua pelkästään sisäohjassa ja oli tyhjä ulkoa. Ensimmäinen asia olikin ratsastaa ulko-ohja tuelle ja Majuri suoraksi pohkeiden väliin. Tässäkin asiassa on tärkeää ratsastaa takajalkoja alle ja sitä kautta tuntumaa suuhun. Suoruuteen liittyen Majuri tykkäisi hömpötellä menemään koko ajan taipuneena, joten tähän asiaan minun täytyy kiinnittää jatkossa huomiota. Saimme kuitenkin kehuja siitä, että laukka on kehittynyt suoremmaksi, jes!


Laukat olivat tavallista huonommat ja valmentajakin sanoi, että ne ovat olleet joskus paremmat. Laukkojen osalta alan työstämään nostoja, nostoja ja nostoja, joiden avulla vahvistetaan itse laukkaa. Laukkaa täytyy työstää pyörivämmäksi ja tässäkin asiassa tuli huomattua, että reagointi pohkeisiin on puutteellista.

Kisoja ajatellen pieniä huomioita oli muista hymy, tarkat linjat ja tarpeeksi isot ympyrät!

Oikein onnistunut ja eteenpäin vievä valmennus siis takana. Tästä on hyvä jatkaa ja kisojakin ajatellen tuli jälleen varmempi olo, vaikka paljon olisi vielä harjoiteltavaakin. Peruutuksista en kuitenkaan aio tehdä ennen kisoja mitään suurta numeroa, vaan alamme korjaamaan niitä pidemmällä tähtäimellä. Nyt täytyy kiinnittää huomiota pohkeiden käyttöön ja harjoitella ahkerasti laukannostoja. Tästä on suunta taas vain ylöspäin!


tiistai 1. lokakuuta 2013

Lokakuu - banneri vaihtuu

Olen ollut viime aikoina todella, todella huono päättämään millaisen ulkoasun blogiini haluan. Toisaalta minulla olisi ideoita, mutta rajalliset koodaustaidot tulevat muokkausvaiheessa vastaan ja tuskastun, koska en osaa. Olen tässä viimeisen kuukauden aikana muokkaillutkin blogia pikku hiljaa ja joku on saattanutkin huomata pienen pieniä muutoksia ulkoasussa. Mutta valmista ei ole tullut, eikä koskaan varmaan tulekaan.

Tänään sain yhtäkkisen yöllisen inspiraation ja aloitin ulkoasun muokkaamisen bannerista. Pidin edellisestä lukijan tekemästä bannerista, joka hetken aikaa blogissa ehti vilahtaa, mutta jostain syystä en osannut lähteä muokkaamaan muuta blogia sen mukaisesti. Tuntui, että minun täytyi aloittaa bannerista lähtien kaikki alusta.

Tämän kertainen muutos keskittyikin lähinnä bannerin ja värimaailman muutoksiin. Toki tein pieniä viilauksia fontteihin ja uuden, upean tervetulo-toivotuksen sivupalkkiin, mitäs pidätte? Mutta koodeihin en ainakaan vielä tänään jaksanut kajota, saa nähdä jos joku päivä saan uutta energiaa ulkoasun muutoksien tekemiseen.

Taustoja kokeilin jälleen miljoonia, mutta kun tämä osui kohdalle, niin tiesin heti, että tämä se on. Tausta onkin nyt mielestäni aivan ihana ja sain haluamaani räikeyttä ja muutosta blogin värimaailmaan ja ilmeeseen.

Entäpä sitten banneri. Olin jo aloittamassa tuttuun tylsään kaavaani kangistuneena banneria ja teinkin jonkun väkerryksen, mutta se lensi suoraan roskakoriin. Nyt jotain uutta ja erilaista, Oona!
Tähän banneriin idea tulikin melko nopeasti. Päätin kuvat, jotka banneriin halusin ja minulla oli päässäni, kerrankin, selkeä idea kuinka sommittelen kuvat. Itse olen melko tyytyväinen tähän, keskimmäinen kuva jotenkin säväyttää ja olen jostain syystä ihastunut tällaisiin kolmen kuvan bannereihin, joissa reunimmaiset kuvat katsovat sivuille ja keskimmäinen eteenpäin. 

Nyt haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne ja erityisesti ideoita, kuinka voisin blogin ulkoasua vielä muokata. Jokin nimittäin häiritsee vielä silmääni kokonaisuudessa, vaikka banneriin ja taustaan olenkin tyytyväinen. 
Onko kellään hajua, kuinka sivupalkin läpinäkyvyyden ja pyöristetyt kulmat saisi koodeilla pois? Luulen, että sen avulla saisin kokonaisuudesta hieman paremman.

Mielipiteitä ja ideoita kehiin!


Uusi banneri

Edellinen banneri

lauantai 28. syyskuuta 2013

Sinä motivoit minua


Olen aikamoisen ahkerasti viimeiset pari viikkoa treenaillut Majurin kanssa koulujuttuja ja itse alan jo huomata eron. Suurin tavoitteeni on ollut saada Majurin takapää aktiiviseksi ja siinä asiassa ollaan petrattu todella paljon, kun olen yrittänyt keskittyä siihen jokaisella ratsastuskerralla. Majuri on nyt helpompi ratsastaa läpi, kevyempi ja ponnekkaampi. Jes ollaan edistytty ja motivaatiokin on huipussaan! Majuri on ihan huippu!

On aivan huippua huomata, että tuo pontus voi vielä kehittyä ja minä opin siltä koko ajan jotain uutta. Motivaationi treenaamista kohtaan kasvaa vauhdilla, koska huomaan, että kehitymme jo näinkin lyhyessä ajassa todella paljon. Tai oikeastaan kaivamme vain itsemme ruosteen alta näkyviin. Innolla ja jännityksellä odotan seuraavien rakennekuvien ottamista, koska nyt voin verrata niitä elokuiseen tilanteeseen. Palan halusta nähdä kuinka paljon Majuri on muuttunut noihin kesäpömppämahakuviin verrattuna!

Söpö laiskimus ja uusi hieno huopa :)
Tänään viimein sain kuviakin meidän kouluväännöstä, kuvista kiitos Sannalle, on välillä hyvä nähdä edes vähän, että miltä se meno näyttää. Osaa taas korjata oikeita asioita! 
Tämän päiväisestä huomasin, että minun täytyy kiinnittää pariin juttuun istunnassani huomiota. Polvi ei saa nousta (voi kuinka odotankaan, että saan hankittua koulusatulan!) ja katseen täytyy pysyä jossain muualla kuin alhaalla. Ne ovat asioita, joita lähden ensimmäiseksi omassa istunnassani korjaamaan.

Tänään, heti kun kamera oli mukana, Majuri oli edellisiä päiviä huonompi ratsastaa. Takapää laahasi aivan jäljessä, Majuri ei reagoinut pohkeisiin ja puri oikealle asettaessa kuolaimeen. Ympyrällä junnaamisesta ei tullut mitään, joten päätin antaa Majurin sitten ensin ravata ja sen jälkeen laukata kenttää ympäri reippaammin. 

Alkuraveista, hieman on laiskan näköistä menoa.

Aluksi Majuri ei olisi millään halunnut asettua oikealle, meno oli suurinpiirtein tämän näköistä!

Vähän herättelyä!
Pienen rallituksen jälkeen Majuri heräsi ja takapääkin alkoi pikku hiljaa työskentelemään paremmin. Loppua kohden saimme oikein hyviä pätkiä, Majuri ei purrut kuolaimeen ja oli hyvin avuilla. Tänään keskityimmekin perusratsastukseen ja oikein päin liikkumiseen, emmekä niinkään harjoitelleet tulevan kouluradan osia, toisin kuin olemme viime päivinä tehneet.



Lopulta voinkin todeta, että tämän päiväinen ratsastus oli onnistunut, vaikka aluksi hieman kankeaa olikin. Majurin hyviä puolia ratsuna onkin sen nöyryys ja anteeksi antavaisuus. Vaikka välillä sähläänkin selässä, Majuri jaksaa silti yrittää ja haluaa miellyttää ratsastajaa. Majuri antaa virheet anteeksi, mutta ei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi ja vaatii aina ratsastajalta työtä onnistumisen eteen. Jos jokin ei suju, saa useimmiten syyttää vain itseään.

Hyviä pätkiä siis tänään takana, huomenna menemmekin sitten maastoon tuulettumaan!

P.S. Uusi banneri on Miljan käsialaa, kiitos hänelle. Ulkoasuun on tulossa muutoksia, kunhan ehdin ruveta väsäilemään!


Laiskapontus ja ADHD-kakara! Huomasittehan, että Majurin huopa ja Aatun takki ovat oikein sävy sävyyn ;)