Kuinka moni tietää sen tunteen, kun pääsette pitkän tauon jälkeen ratsastamaan enemmänkin kuin käyntiä ja kun tiedätte, että nyt hevosella on kaikki hyvin? Minä tiedän ja voin kertoa, että jälleen se tunne yllätti minut. Se yllätti vahvuudellaan. Ratsastus tuntui paljon paremmalta kuin normaalina päivänä, vaikka meillä ei sujunutkaan täydellisesti tai läheskään niin hyvin kuin ennen taukoa. Silti. Olen ylpeä, iloinen ja tyytyväinen ja Majuri oli enemmän kuin hyvä. Majuri oli innoissaan.
Vihdoinkin.
 |
| vuodelta 2010 |
Minulla on ollut todella rankka syksy. Majurista en ole koko syksynä saanut otetta. Huonot kelit, epäonni, liikunnan puute. Ne kaikki ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että otteeni Majurista on lipsunut koko syksyn ajan.
Kadotin Majurin hetkeksi.
Kuinka voi kadottaa hevosensa, vaikka se löytyy sieltä mistä ennenkin?
Tarhastaan tuijottelemasta.
Majuri on syksyn ajan ollut epäonninen hevonen. Hevonen, joka keksi vaivaa toisen perään. Hevonen, joka ei yhtenä päivänä antanutkaan minun koskea sen päähän. Hevonen, joka yritti napsia takista ja hihoista kiinni. Hevonen, joka ei pystynyt enää rauhoittumaan vierelläni. Hevonen, joka vain keräsi energiaa. Hevonen, jonka kanssa jouduin olemaan varuillani. Tulin surulliseksi huomattuani, kuinka epäonnemme vaikutti myös Majuriin. Majuri, minun Majurini, tuntui hetken samalta kuin vuosia sitten. Olin pettynyt itseeni.
 |
| vuodelta 2007 |
Kadotin sen ystävällisen samettiturvan. Kadotin huolettoman olon hevoseni kanssa. Majuri kadotti eloisan pilkkeen silmistään, rauhallisen olemuksensa. Tilalle tuli rauhaton ja pälyilevä hevonen. Pelkäsin koko ajan, mitäköhän seuraavaksi?
Mutta nyt, tällä hetkellä, voin taas huokaista. Minua ei pelota tulevaisuus. Olen löytänyt jälleen hevoseni. Hevosen, joka nauttii liikkumisesta. Hevosen, joka haluaa rapsutusta. Hevosen, joka kerjää herkkuja. Hevosen, joka antaa jälleen koskea. Ja nyt, tällä hetkellä, olen onnellinen ja helpottunut. Nautin niistä pienistä onnistumisista enemmän kuin ennen.
Arvostan ja rakastan taas enemmän.
Täällä vähän samat fiilikset! Kuukauden saikun jälkeen ollaan päästy vihdoin ravailemaan ja ensimmäisissä laukoissa meinasi poni räjähtää käsiin. Alkusyksyn haluttomuus liikkua on poissa ja elämä hymyilee taasen! :-) Välillä sitä vaan tajuaa kuinka onnekas on silloin kun kaikki on hyvin.
VastaaPoistaOi ihanaa että teilläkin alkaa mennä paremmin! :) joskus toisena hetkenä sitä "räjähtämistä" saattaisi kirota mielessään, mutta tuossa tilanteessa taisi vain hymyilyttää :) niinpä, ja yleensä siihen tajuamiseen tarvitsee ensin niitä huonompia hetkiä.
PoistaTäällä odotetaan tota hetkeä kun pääsee taas rakkaimman ponin selkään. Meillä saikkua takana vasta 1,5 kk ja edessä luultavasti vielä 4kk.. Ikävä on kova päästä ponin kanssa vaikka edes kävelemään selästä mutta pakko malttaa! Ihanaa että teillä alkaa taas majurin kanssa sujumaan! Nautitaan niistä hetkistä kun hepat ovat kunnossa. :)
VastaaPoistaVoi itku :/ mutta onneksi poni tulee kuitenkin kuntoon ja se hetki kun pääset edes kävelemään selästä niin on varmasti odottamisen arvoinen! Kiitos, ja tsemppiä teille! :)
PoistaSe tunne ku kerrankin pääsee hepon selkään ;)
VastaaPoistaNo varmasti ;)
Poista