Tarina ensimmäisestä vuokrahevosestani

Vuosi oli 2006. Meille piti tulla oma hevonen, mutta saimmekin ensimmäisen vuokrahevosemme, jonka kanssa aloimme opettelemaan syvemmin hevosen hoitoon liittyviä asioita. Ensimmäisen kerran kun näin Spell Binderin, Pellin, se näytti aivan tavalliselta hevoselta. Hieman ruipelo kaula, ravurin tukka, tavallisen värinen, paksu talvikarva.

Iinan kanssa me hoidimme Pelliä aina aivan millin tarkasti. Harjasimme ja puunasimme, teimme kaiken huolellisesti ja tarkasti. Ratsastimme kentällä sillä tavalla kun osasimme, Pelli oli siihen aikaan meille haastava ratsastettava. Herkkä ja kuuliainen. Ex-ravurimainen energisyys. Muistan silloisen uuden vuoden lupauksenikin: tavoitteeni oli oppia istumaan Pellin ravissa.

Ensimmäisellä maastokerrallamme putosin kyydistä, kun hevoset ryöstivät ja Pelli teki lopulta äkkipysähdyksen ja -käännöksen. Lensin komealla kaarella maistelemaan hiekkaa, ilmat pihalle oikein kunnolla. Kyllä Pelli osasi senkin homman kiitettävästi, maastossa laukatessa sillä syttyi aivan uudenlainen teräsmummo-vaihde päälle eikä sitä enää pidellyt mikään.

Pelli oli tammamainen, mutta kuitenkin kiltti. Pelli oli herkkä ja rauhallinen, mutta osasi myös mennä lujaa. Tällaisena minä näin Pellin, vaikken oppinutkaan tammaa kovin hyvin siinä ajassa tuntemaan. Muistoni Pellistä ovat hataria, hieman sumuisia. Kaikki päättyi niin nopeasti ja kevät 2007 tuli pian.

Keväällä Pelli loukkasi jalkansa ja muistan, että se oli jonkun aikaa sairaslomalla. Kävimme hoitamassa ja kylmäämässä sen jalkoja ja aloimme myös tekemään lyhyitä ratsastuksia käynnissä. Viimeinen ratsastukseni Pellillä oli pari päivää ennen Pellin poismenoa, muistan kuinka Pelli oli tuntunut niin ihanalta ja hyvältä, kun olin saanut jo ravata sillä pari kierrosta.

Mutta se päivä, kun Pelli menehtyi, tuli pian. Sinä vuonna huhtikuussa oli jo lämpimät yöt ja hevoset jäivät ulos yöksi. Aamulla Pelli löytyi tarhasta jalka katkenneena ja verta vuotavana. Pelli täytyi päästää tuskistaan eikä mitään ollut enää tehtävissä.

Pelli ja viereisen tarhan ruuna olivat ottaneet yhteen ja tulleet langoista läpi toistensa tarhoihin. Ruuna oli potkaissut Pellin jalan poikki. Sellainen Pelli oli, arvonsa tunteva ja sisukas tamma, joka ei luovuttanut taistelua, vaikka ruuna oli tuplasti isompi.

Sain soiton aamulla. Muistan, että minulla meni aikaa tajuta, että Pelli todellakin oli siirtynyt taivaslaitumille. Kuljin koko päivän sumussa, itkua nieleskellen. Kun näin vielä Pellin ruumiin ennen hautaamista, tajusin, että Pelli ei ole enää täällä. Jäljellä oli vain tyhjä kuori.

Pellin poismeno järkytti ja suretti minua pitkään, itkin monet itkut. Nyt voin olla Pellille enää ainoastaan kiitollinen. Tamma johdatti minut elämäni hevosen luokse ja antoi tilaa sitä enemmän tarvitsevalle, Majurille. Pellissä oli nimensä mukaisesti taikaa. Ilman Pelliä en olisi koskaan tavannut Majuria, eikä Majuri välttämättä koskaan olisi nähnyt elämänsä hyviä hetkiä.

Pelli opetti minulle sekä monelle muulle tytölle kärsivällisyyttä, Pelli näytti kuinka mennään lujaa, kuinka rauhoitutaan, kuinka käyttäydytään. Pelli näytti ensimmäiset askeleet hevosen syvällisempään hoitoon. Siihen aikaan Pelli tuntui kuin omalta, Pelli oli rautainen mummeli.

Kiitos Pelli, näytit hevoselämäni suunnan.

R.I.P Spell Binder

* 11.05.1988

† 17.4.2007