5 years together - Our story part 3

Vuosi 2009 alkoi reippaalla meiningillä, kokeilimme kaikenlaista uutta ja teimme monipuolisesti erilaisia juttuja. Olin innoissani kaikesta uudesta ja hienoja hei tää osaa -fiiliksiä tuli paljon.
Lue ensin vuodesta 2008 kertova postaus!

Olin Majuriin jo aivan kiintynyt. Halusin tehdä kaikkea uutta, koska olin alkanut pikku hiljaa huomaamaan, että tän hevosen kanssahan voi tehdä vaikka mitä, tää on muuttunut!

Majuri oli vieläkin pieni äkäpussi ja työskentelymme ei ollut mutkatonta, mutta aloin vuoden aikana tosissani huomaamaan, että Majuri osaa ja tekee mielellään. Oli tapahtunut ja oli koko ajan tapahtumassa suuria muutoksia vuoteen 2007 verrattuna.

Minulla oli paljon kiinnostusta Majurin kanssa työskentelyyn ja teimmekin hommia ihan täysillä. Teimme paljon eri juttuja, kisakentät kuitenkin jätimme hetkeksi ja kävimme vuoden aikana vain 2 kisoissa - onnistumassa. Raviohjelmista tuli hyvät tulokset ja keskityimme niiden onnistumisten lisäksi treeniin ja kehitykseen, emme kisaamiseen.

Majurissa alkoi näkyä jotain, mitä siinä ei ennen ollut näkynyt. Elämäniloa. Se alkoi nauttimaan menosta ja kerrankin oli kiinnostunut tekemisestä. Se päästeli pellolla menemään aivan täpinöissään, imi esteille eikä kiellellyt niin paljoa ja yhteistyö koulupuolellakin alkoi pikku hiljaa pelittämään.

25.1.2009 "Tänään se sit tapahtu, tipuin Majurilta. Laukkailin pellolla ilman satulaa ja ei aluks mitään, tulin tallilleki päin laukalla ja Majuri pysähty hyvin ennen tallia.
Mutta sitten, tulin laukalla aika kovaa vauhtia ja aattelin et pysähdytään taas ennen tallia. Oltiin pysähtymässäkin, mutta sit Majuri päättikin kurvata laukalla tallin pihaan. Siitä pitää mennä aika jyrkästi jos laukalla meinaa päästä, niin multa lähti sit tasapaino ku Majuri vielä pompahti siinä jotain. Ehdin nähdä lumikasan ja ajatella, et tohon mä sit varmaan tipun ja siihenhän mä sit tussahdin niin et lumi vaan pöllys :D Majuri tuli päältä (ainaki ne jotka näki nii sano, mut ei se kyl tainnu onneks astuu päälle) ja ravas suoraan tallin ovista sisään. Aloin hekottaa ja sanoin sit siinä et "tähän mä sit tipahin" sit nousin ylös ja menin ottaa Majurin kii tallista, jonne se oli menny ettii ämpäreistä juotavaa.
Nousin sit selkään takas ja laukkasin viel pari kertaa tallin nurkalle, niin ettei tää sekopää kurvaa enää siihen pihaan :D
Onneks oon aina osannu hyvin tähdätä et minne lennän, siin lumikasan alla oli kyl tukkeja/pölkkyjä joihin olisin suoraan voinu tärähtää, mut joo onneks en.
P.S. Kokeiltiin eilen Majurin kaa hiihtoratsastusta, näytti ihan tykkäävän, eikä pelleilly mitään."

Tekevälle sattuu, eikös se niin mene? Mitä enemmän teimme kaikenlaista, niin sitä enemmän kommellusvarastomme vain kasvoi. Majuri oli pikku riiviö ja keksi kyllä päivän piristykseksi ja minun hermojen koetukseksi kaikennäköistä jäynää. Sinä vuonna myös tipuin Majurilta kaksi kertaa, melkein kaksi vuotta olinkin onnistunut tippumista välttelemään.

 30.1.2009 "...Jossun ja Empun kanssa vajaan tunnin maastolenkki... kotiin päin kun tultiin, niin aateltiin, että otetaan vähän ravia ja Emppu laukkaa. No, Emppu pinkas Majurin rinnalta ihan täysii laukkaa ja Majuri lähti tietysti perään hirveellä kiitoravilla, niin et vedet vaan valu silmistä..."

27.3.2009 "Ei kannata kiusata Majurii, siitä voi olla pahat seuraukset... Tänään nimittäin menin ilman satulaa pellolla. Laittelin kaulahuivia paremmin siinä ratsastellessa, ja tietysti en pitäny mistään kiinni. No, majuri säikähti jotain puskassa ja säntäsi sivulle. Seuraavana hetkenä makasinki jo kyljelläni hangessa (enkä oikeen vieläkään tajuu mitä siinä tapahtu ja miten sieltä tipuin :D) ja Majuri ravas vähän matkan päähän yksin. Sit se pysähty ihan kummissaan, käänty tapittamaan mua ja oli ihan sillai et "mitä sä siellä teet?" ja anto ottaa kiinni, ku on sen verran laiska hevonen ettei karkuun jaksa juosta.
Mun onneks olin tietysti pellon toisessa päässä ja mun onneks majuri ei voi olla yhtään pienempi poni (et olisin omin avuin päässy takas selkään) ja mun onneks pellolla oli sillai about polveen asti lunta, niin jouduin sit iteki tarpoo siellä hirveessä hangessa tallille, että pääsin takas selkään. Ja just ku olin oikein kiusallani laittanu Majurin tarpoo siinä syvässä hangessa. Se varmaan tahallaan tiputti mut kostoks :D"

Maastakäsin harjoituksissakin alkoi vuoden mittaan tulla onnistumisia ja riekkuminen yleensäkin väheni. Hoitaessa Majuri oli rauhallisempi, vaikka päivästä riippuen oli toisinaan hermostunut. Oli päiviä, kun kaikki sujui ongelmitta ja päiviä kun mikään ei meinannut sujua. Vaikka Majuri olisi ollut oikea enkeli edellisenä päivänä, saattoi se purkaa seuraavana päivänä edellisenkin päivän kiukut minuun. Myös minun vapaa päiväni stressasivat sitä. Jos minua ei ollut näkynyt päivään tai kahteen tallilla tai joku muu oli ratsastanut Majurin, oli seuraavalla kerralla Majuri usein kiukkuinen minulle.

9.1.2009 "...Majuri totteli tosi hyvin. Peruutukset ja väistätykset meni kuin vettä vaan. Pidin sitä irtona ja tuli perässä kiltisti... Ei uhitellu yhtään."

11.1.2009 "...tänään Majuri ei ollut niin kiltisti, peruuttaessa oli naama mutrulla ja napsi ilmaa. Ei kuitenkaan uskaltanut purra..."


12.1.2009 "...kun hain Majuria laitumelta, niin se päätti riistäytyä vapaaksi, ku se pelkäs tuulta... Se jäi möllöttämään keskelle autotietä..."

20.1.2009 "...Majuri lähti sit karkuun, kun hain sitä... juoksi puoliväliin polkua ja odotti mua. Sit se lähti käppäilee ja vilkuili koko ajan taakseen et millon tuun. Sain sen kii ku se pysähty lopulta odottaa. Menin takas laittaa alaportin kii. No, Majuri karkas taas ja tällä kertaa juoksi takalaitumille ja villiinnytti siellä muut juoksentemalla... Saatiin se kii ja kävin vielä kerran näyttää portilla, ettei se saa lähteä. Se jotain pomppi siinä ja olis halunnu pinkasta pakoon, mut ei sit ilmeisesti uskaltanu. Siinä Majurilla irtos sit kenkä..."

Sinä vuonna ratsastin Majuria melko tehokkaasti ja lihaksisto kehittyikin ihan kivasti. Meillä oli silloisella tallilla todella hyvät maastot - oli pitkälti hiekkatietä, metsäteitä, polkuja, peltoja ja hiekkamontut, joten maastoiltua tuli myös melko paljon. Maastomme olivat välillä ihan vain köpöttelylenkkejä, mutta usein kävimme kiipeilemässä tai tekemässä spurtteja tai muuta raskaampaa.

Esimerkki viikko-ohjelmasta, jota noudatin oli:

Ma Koulu

Ti Maasto

Ke Vapaa

To Koulu

Pe Maasto

La Koulu

Su Esteet

Pelkkää ruusuilla tanssimista ja onnistumisia ei vuosi kuitenkaan ollut. Mukaan mahtui myös hokin polkemia, jumituksia ja muutamia kymmeniä irronneita kenkiä. Kokonaisuudessaan vuosi oli kuitenkin erilaisempi ja antoisampi kuin edelliset vuodet, koska Majuri alkoi antaa itsestään niin paljon enemmän irti.

14.2.2009 "...hyppäsin Majurilla... aluks se oli vähän laiskahko, mutta kun rupesin kunnolla hyppäämään, niin se oikein sytty ja oli ihan innoissaan! Hypyt ei ollu töksähtävii vaan tosi ilmavii ja keveitä..."

24.1.2009 "...kokeiltiin Majurilla tänään hiihtoratsastusta. Ei pelänny ollenkaan, vaan meni tosi kivasti..."

Sinä vuonna aloimme päästä koulujutuista vähän enemmän jyvälle. Oikeastaan sinä vuonna Majuri alkoi vasta liikkumaan paremmassa muodossa, tahtia alkoi löytymään ja meno oli tasaisempaa. Koko ajan ei tarvinnut pohkeilla pyytää eteenpäin, vaan oma moottorikin oli pikku hiljaa alkanut käynnistyä. Majuri kulki eteenpäin paljon oma aloitteisemmin.
Tietenkin myös huonoja hetkiä oli ja esimerkiksi laukkojen kanssa oli vielä paljon työstettävää. Nekin kuitenkin paranivat ja paranivat pikku hiljaa, kun Majuri alkoi saada hieman voimaa takapäähän.

24.2.2009 "Majuri oli aivan unelma tänään! Yhteistyöhaluinen, rento, kuuliainen ja tyytyväisen oloinen... Majuri vaan teki kaiken, se oli niin ihana <3 Laukatkin meni yllättävän hyvin, vaik tunki vähän oikeesssa kierroksessa ulos. Mutta hienosti meni ja ylpeä olen!"

9.3.2009 "Vedettiin Majurin kaa eilen turvat taas. Jo kolmas kerta tän parin vuoden aikana, Majuri on tosiaankin semmonen tumpelo :D
Tultiin just esteeltä ja kenttä oli vähän liukas, Majuri kompuroi siinä ja meni sit turvalleen. Oli liian hidas vauhti, et olisin syöksyny sieltä pidemmälle, joten täl kertaa jäi sit jalka alle. Ei onneks kuitenkaan sattunut mitään. Majurillaki on vähän pitkät piuhat, joten se jäi siihen sit makoilee mun jalan päälle aika pitkäkski aikaa ja yritin sitä työntää siit pois. Se havahtu vasta ku Iina tuli lähemmäs. Seuraaval kerral varmaan käy jotai ja pahasti, ku oon onnistunu selvii aina jopa ilman mustelmii :D Et seuraavaa kertaa kauhulla odottaen."

Olen aina pitänyt Majurin puolia ja olen jopa tuntenut ylpeyttä siitä. Olihan sillä ja on edelleen hassusti liikkuvat takajalat ja näyttää kun se kävelisi löysät housuissa. Silti, vioistaan huolimatta, Majuri on aina ollut sellainen hevonen, josta olen pitänyt ja joka on ollut minulle muutakin kuin vain ratsu.

4.7.2009 "P.S. Lauantaina olin kisoissa Jokelassa. Osallistuin raviohjelmaan ja hups Jossu olikin ainut vastustaja :D Menin sit voittaa sen mun friisiristeytyksellä! ;))"

Vuonna 2009 pääsimme enemmän ja enemmän perille toisistamme ja kokemusta kertyi huimasti. Teimme paljon erilaisia ja virkistäviä juttuja ja kasvatimme lihaskuntoa. Minä kehityin todella paljon ratsastajana ja Majuri ratsuna. Meistä oli pikku hiljaa tulossa ihan oikeasti ratsukko.

Koskaan ei pidä luovuttaa, vaikka siltä tuntuisikin. Jos haluaa saavuttaa jotain, pitää vain uskoa. Vaikka vastoinkäymisiä tulee, niin niistä yleensä selviää jotenkin ja saa halua ja lisää voimia jatkaa. Silloin, vuonna 2009, tajusin oikeasti, että tästä hevosesta en aio luopua.

Kun saavutat jotakin, mistä haluat pitää kiinni ja sinulla on tunne, että tämä se on, tätä haluan tehdä, tämän hevosen kanssa. Pidä silloin lujasti kiinni äläkä luovuta. 

Kun olet löytänyt yhteisen sävelen, nauti siitä.

Vielä olisi muutaman vuoden seikkailut kertomatta, pysykää siis kuulolla ja kommentoikaa!