Majurin synkkä menneisyys

Majuri on seissyt karsinassa, kun muut ovat saaneet olla pihalla, se hyökkäsi muiden hevosten päälle, ei voitu tarhata samaan aikaan. Majuri on ollut liian hullu, että kukaan olisi uskaltanut mennä sen tarhaan, se tuli hampaat irvessä vastaan. Liian hullu, että kukaan olisi uskaltanut käsitellä sitä tai antaa sille edes sen tarvitseman hoidon. Majuri vain seisoi, joko pihatossa tai karsinassa, hullunleima otsassaan, kukaan ei tehnyt sille mitään. Paitsi hakkasi.

Majurin harja oli sellaisilla takuilla, että se piti leikata kokonaan pois. Se ihana ja paksu hulmuharja. Kaviot olivat hoitamattomat, lihakset tippuneet, järjestä ei tietoakaan. Se heitteli ihmisiä selästään, pitkin maneesin seiniä.  

"Miksi Majuri ei tottele? Mitä minun pitää tehdä?" 
"Mene tallin taakse, ota lankku ja hakkaa se."

Sillähän sitä järkeä sen hevosen päähän saa, eikö?

Haluaisinko edes tietää mitä kaikkea pahaa Majuri on joutunut kokemaan? Ovatko ihmiset värittäneet asioita, ovatko ne paisuneet matkalla? Vai mikä pahinta: ovatko pahimmat tarinat jääneet matkalta pois? Haluaisinko tietää totuuden?

Mutta mitä tekisin totuudella? Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja Majurilla on nyt kaikki hyvin. Se ei joudu kokemaan enää sellaista julmuutta, mitä se on kokenut. Ei ikinä. Sen olen luvannut.

Entä jos saisin tietää totuuden tästä hullusta ja hakatusta kiertolaisesta, Majurista? Haluaisinko päästä puhumaan näille ihmisille, tai oikeastaan hirviöille, jotka ovat Majurille niin tehneet? Kysyisin, miksi he ovat tehneet sellaista julmuutta viattomalle hevoselle?

Luulen, että he tuskin edes välittäisivät, tuskin heitä kiinnostaisi tippaakaan. Jos heitä kiinnostaisi, eivät he sellaista olisi tehneet. Halveksin sellaisia ihmisiä, tuskin edes haluaisin nähdä heitä. Enkä ikinä, en koskaan päästäisi heitä enää Majurin lähelle.

Miksi ihmiset tekevät julmuuksia eläimille? Koska ne eivät tottele? Mikseivät ihmiset yritä ymmärtää eläimiä, he vain olettavat, että eläimet ymmärtävät meidän kieltämme ja tajuavat kaiken mitä sanomme. Mutta eläimet eivät tajua sanoja, ne oppivat teoista. Majuri oppi, että ihminen lyö, ihmistä pitää pelätä, pitää puolustautua tai paeta. Teki Majuri mitä tahansa, se oli väärin.

Majuri rakensi itselleen kovan suojakuoren ja käpertyi syvälle sen alle. Kaunis luonne hautautui pelkoon. Avunhuudot olivat turhaa ja kamppaillessaan vastaan Majuri sai vain lisää kärsimystä. Miten se olisi voinutkaan luottaa keneenkään ympärillään, kun luottamuksen arvoisia ihmisiä ei kuulunut sen elämään. Se ei voinut tukeutua, ei pyytää apua. Majurista tuli kylmä, vihainen ja kova. Kuollut ulkokuori. Maailman kaunein olento sisältään.

Majuri, hevonen, joka on kiltteyden ja suloisuuden huipentuma, joutui ihmisten typeryyden takia kestämään sellaista kohtelua. Hakkaamista ja sen jälkeen oman onnensa nojaan jättämistä ja lopulta kiertoon seuraavalle onnekkaalle. Miksi kukaan ulkopuolinen ei ole huomannut asiaa tai tehnyt asialle mitään? Ja miten väärin ovat ne hirviö-ihmiset tulkinneet Majuria, miten väärin ne ovat yrittäneet sitä kouluttaa, kun ovat saaneet maailman ihanimmasta hevosesta niin vihaisen hevosen?

Aivan helvetin väärin.

Tällä kertaa vähän rajumpaa tekstiä, toivottavasti ette pahastuneet. Pistää vain niin vihaksi, kun edes ajattelen näitä hirviö-ihmisiä, jotka ovat viatonta eläintä satuttaneet. Mutta tämä on se totuus, jonka olen Majurista kuullut. Ja luulen, että oikea totuus on vielä pahempi.