Kysymysten aika

Mitä meille kuuluu? 

on ehkä vaikein kysymys, jonka minulta voi tällä hetkellä kysyä.

Majuri on energinen ja virkeä, tekisi mielellään kaikkea minun kiusaamisestani täysiä laukkaamiseen asti, eikä mikään tunnu haittaavan tuon karvapalleron menoa. Itsekin yritän unohtaa kaiken pahan olemassaolon, vaikka tietenkin päivittäin yli 40 pillerin annostelu sen viimeistään mieleeni palauttaa. Olen kuitenkin pikku hiljaa sisäistämässä Majurin tilannetta ja pystyn ajattelemaan asiaa jo arkisemmin. Tälle ei voi mitään, joko elän asian kanssa tai luovutan.

Me elämme päivän kerrallaan. Onneksi jokaisessa päivässä on jotakin hymyn aihetta ja tällä hetkellä meillä menee ihan hyvin. Parin viikon päästä on tsekkaus eläinlääkärin toimesta (ja saadaan varmistus suolistosairaudesta) ja siihen asti Majuri popsii pillereitä, liikkuu kevyehkösti ja totuttelee uuteen ruokintamalliinsa. Majurin kasvaimelle on oikeastaan tehty jo kaikki voitava ja sen kanssa eletään niin kauan kuin pystytään elämään.

Nämä pari kuvaa ovat tiistailta, kiitos Elinalle. Harmi, että kamerakalustoni taitaa olla vähän huono maneesikuvaamiseen..

Kotiuduttuaan klinikalta vatsa tyhjänä (ja varmaan 50 kiloa laihtuneena...), tuntui, ettei tuo ahmatti tule koskaan tottumaan uuteen ruokintamalliin. Nyt pikku hiljaa Majuri on kuitenkin alkanut tottumaan ja isoin nälänhätä on helpottanut. Enää Majuri ei ole niin kärsimätön ruuan suhteen kuin kotiuduttuaan, vaikka tietenkin ruoka maistuu edelleenkin yhtä suurella ruokahalulla.

Ratsastus on aloitettu melko kevyesti maastoillen ja sileällä jumppaillen. Kuukauden kävelyliikunnan ja kahden rankan klinikkareissun jälkeen Majurin kunto on suoraan sanottuna romahtanut. Lihakset ovat tippuneet ja tahti ja tasapaino ovat kadoksissa (juuri kun ne alkoivat löytyä). Ehkä ne saadaan taas nousemaan, kun liikuntaan tulee taas säännöllisyyttä ja voidaan vihdoin tehdä muutakin kuin kävellä. Luulen, että Majurin lepo on osakseen aiheuttanut mahan impaktion ja hidastumisen ja nyt onkin suoliston kannalta todella tärkeää, että Majuri liikkuu säännöllisesti. On ollut ilo huomata, että Majuri on alkanut liikkua mielellään, vaikka välillä liike aikamoista haparointia onkin.

Puolen tuhannen lukijan rajakin meni hetki sitten rikki, joten nyt annan teille puheenvuoron ja pääsette kysymään kaikki mieleenne nousseet kysymykset! Haluatteko selvennystä Majurin tilanteesta tai ehkäpä jokin vanhempi asia mietityttää? Vai olisiko kiva tietää enemmän mielipiteistäni, elämästäni tai ratsastusjutuista? Ehkä haluaisitte kysyä jotakin Majurin menneisyydestä, nykyhetkestä tai tulevasta tai ehkäpä Majurin luonteesta jotain? Kysyä voi mistä tahansa minuun tai Majuriin liittyvästä, tulevasta tai menneestä, hevosiin tai muuhun liittyvistä asioista. Vastailen asiallisiin kysymyksiin erillisessä postauksessa.

Heitä siis kysymys tai useampi kommenttikenttään!