Uimassa Majurin kanssa ja vaarallinen tilanne

Majuri tekee minut hulluksi. 

Eilisen jäljiltä olen toisaalta aivan innoissani ja iloinen, toisaalta taas ärsyyntynyt tuon hevosen käytökseen. Majuri osaa olla todella kiltti ja ihana, mutta kun ruunan päässä napsahtaa, niin sitten ei ole enää kellään mukavaa.
Meille sattui eilisellä uittoreissulla vaarallinen tilanne, josta säikähdin taas ihan kunnolla. Tästä tilanteesta kerron hieman myöhemmin tässä postauksessa, varoitankin teitä, että tästä on tulossa piiiitkä ja kuvan täyteinen postaus!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Minun täytyy varmastikin aloittaa ensin torstai päivästä. Muutimme takaisin kotitallille ja ratsastin viimeisen kerran tänä vuonna sänkkärillä. Ratsastus oli oikein onnistunut, sain lyhyessä ajassa Majurin kuulolle ja otimme muutamat spurtitkin. Pääsin myös käymään Dessin selässä ja otin yhden spurtin pelkällä riimulla ratsastaen. Täytyy kyllä myöntää, että Dessi painelee paljon lujempaa ja virtaviivaisemmin kuin Majuri!

Dessi oli kiva ratsastettava - todella herkkä myös riimulla.

Kotona jälleen!

Majuri ja Dessi saivat tarhaansa hienot valkoiset aidat!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Päätimme heti eilen suunnata uittamaan hevosia. Mukana olivat Iina ja Dessi ja Sanna Wiltsun kanssa kärryillä. Uittokuvat onkin ottanut Sanna, kiitos hänelle kuvista ja seurasta!

En ole koskaan ennen ollut kunnolla uittamassa hevosia ja en usko, että Majurikaan kovin usein on vedessä käynyt polskimassa, joten tämä oli meille uusi kokemus. Majuri meni yllättävän hienosti veteen, vaikka meillä välillä olikin erimielisyyksiä suunnasta. Hieman haastetta teki myös Majurin ja Dessin pakkomielteinen yritys uida koko ajan toisiaan päin.

Luulen, että kuvat kuitenkin selittävät enemmän kuin sanat, joten tässä iso läjä kuvia katseltavaksi!

Majuri tullut omistajaansa? Molemmilla aivan samanlaiset ilmeet :D

Ja tuttuun tapaan huuli taas lentää!

Repeän aina totaalisesti tälle kuvalle! Tipahdin siis selästä, mutta vaikka tästä kuvasta voisi luulla, että kastuin aivan täysin, niin todellisuudessa kypäräni tai naamani ei juurikaan edes kastunut!

Yritän sinnitellä takaisin selkään :D

Ponnista ponnista! :D Olin jo sensuroimassa naamaani, mutta ajattelin, että tästä saatte varmaan mukavat naurut, jätin siis sensuroimatta!

Wiltsu-poni seisoi ja odotteli niin nätisti sillä aikaa, kun me polskittiin!

Loppuajasta Majuri rupesi harrastamaan sukeltamista, hassu hevonen!

Merihirviö nousee pintaan! :D

Yritä nyt edes pysyä kyydissä :D

Uintireissun jälkeen alkoi matka kotia kohti. Majuri oli jo tulomatkalla pelännyt golffareita, joita oli todella paljon viereisillä golfkentillä. Niistä pörhistyneenä Majuri oli hieman rasittava ratsastettava, pörheä ja käveli kuin tulisilla hiilillä.

Otimme vähän reippaampaa ravia hiekkatie pätkällä. Olen käyttänyt ratsastaessa taas simple bootsia, kun Majurilta puuttuu vasen etukenkä. En pidä kovinkaan paljon noista simple bootseista, ne häiritsevät, niihin menee pikku kiviä, tarrat aukeilevat ja ne lentävät jalasta. Tietty bootsi sitten irtosi ravipätkällä ja käännyimme hakemaan sitä. Hyppäsin pois Majurin selästä ja yritin laittaa bootsia takaisin jalkaan. Majuri häsläsi golffareiden takia ja pyöri ympyrää.

Majuri oli aivan sen oloinen, että kohta lähtee. Tunnistan melko hyvin Majurista, milloin sillä syttyy se vaihe päälle ja tässä vaiheessa minun olisi kannattanut vain yrittää hypätä takaisin selkään. Yritin kuitenkin vielä laittaa bootsia ja silloin Majuri rykäisi itsensä vapaaksi ja lähti painelemaan hiekkatietä uittopaikalle päin. Onneksi Majuri paineli sinne päin, koska toisella suunnalla on iso tie ja jos Majuri olisi juossut sinne, olisi varmasti käynyt jotain pahempaa.

Golffarit varmaan hieman katsoivat, kun idyllinen hiljaisuus rikkoontui kirosanojen säestyksellä karkuun tömistelevällä hevosella. Minulle iski pienoinen paniikki päälle ja lähdettiin Iinan ja Dessin kanssa Majurin perään.

Majurista ei näkynyt jälkeäkään. Askeleiden painaumat tiessä kertoivat mihin suuntaan Majuri oli painellut. Mietin, että ei hemmetti, jos autoja tulee vastaan tai jos Majuri kääntyykin ja painelee ohitsemme isoa tietä kohti.

Saavutimme Majurin tai Majuri oikeastaan käppäili meitä vastaan. Kun se huomasi meidän tulevan, se teki täyskäännöksen ja lähti kävelemään pois päin, pitäen koko ajan hyvän välimatkan meihin. Jos yritin juosta Majuria kiinni, se otti heti ravia.

Vihani idioottikuskeja kohtaan vain kasvaa, nimittäin siinä vaiheessa, kun Majuri ravaili meistä pois päin, tuli meidän takaa auto. Minä juoksin keskellä tietä ja levitin käteni autoilijalle. Yritin viestittää, että pysähtykää.

Autoilijat näkivät edellä vapaana juoksevan hevosen, mutta he eivät pysähtyneet saatika hidastaneet. Eivät kysyneet, onko jokin hätänä, eivät tehneet mitään. He kurvasivat ohitseni ja lähtivät hidastamatta ohittamaan vapaana juoksevaa Majuria. Siinä vaiheessa huusin heidän peräänsä jotain, mutta olin oikeasti täysin avuton. Iina sanoi vieressä, että nyt Majuri jää alle. Ajattelin näkeväni pian pahimman painajaiseni käyvän toteen.

Autoilija varmaan ajatteli, että kyllähän nyt hevonen osaa tien viertä juosta, eihän hevonen nyt auton alle hyppää. Kunpa ei hyppäisikään. Avuttomana katsoin sivusta, kun autoilija ohitti Majurin aivan liian kovaa vauhtia, Majuri säpsähti kovempaan raviin, mutta luojan kiitos ei rynnännyt auton alle.

Auton ohituksen jälkeen Majuri pikku hiljaa hiljensi käyntiin. Pyysin Iinaa jäämään Dessin kanssa vähän kauemmas, muuten kävelisimme ties kuinka kauan Majurin perässä. Tämä taktiikka toimi ja Majuri pysähtyi ja jäi ihmettelemään, miksei Dessi tule. Lähestyin rauhallisesti Majuria ja näin jo, että Majuri haluaa lopettaa pelleilyn. Se antoi minun ihan rauhassa ottaa itsensä kiinni.

Majuri oli sen verran rauhallinen, että pääsin hyppäämään kyytiin. Bootsia en edes yrittänyt laittaa enää jalkaan, vaan Majuri sai kävellä ilman sitä. Loppumatka sujuikin melko rauhallisesti, Majuri oli aika nöyränä eikä uskaltanut temppuilla enää mitään.

Sain taas kerran muistutuksen asiasta, joka minun pitäisi jo tietää. Älä koskaan tule alas Majurin selästä, etenkään jos Majuri käy ylikierroksilla. Jälkiviisaana voinkin todeta, että ei olisi pitänyt tulla alas, olisihan se pitänyt arvata, että Majuri riistäytyy vapaaksi. Kyllähän sen Majurista näkikin.

Onneksi kuitenkin selvisimme taas pelkällä säikähdyksellä. Olen taas hieman fiksumpi ja varovaisempi jatkossa ja olihan meillä kuitenkin mukava uittoreissu takana!

Hulluin, mutta silti maailman paras hevonen ♥