Herrasmiesponi pellolla

1

2

Yksi lempijuttuni talvessa hevosten kanssa on aina ollut hankiratsastus. 

Pöllyävä lumi, korkealle nousevat askeleet ja vauhdin huuma, joka nostattaa vedet silmiin ja hymyn kasvoille.

Tänä talvena lunta sai odotella ja hankijumpat tuntuivat vain kaukaiselta haaveelta. Eilinen lumipyry sai kuitenkin ajatukseni pitkästä aikaa pellolle, olisiko siellä jo tarpeeksi lunta? Toivoen parasta, mutta valmiina kuitenkin pettymään, lähdimme katsastamaan pellon tilannetta. Lunta oli iloksemme jo sen verran, että uskalsin jopa vähän ravaillakin, vaikka vauhdin huuma taitaakin jäädä tänä vuonna kokematta. Ainakin, jos katsoo sääennustetta.

3

4

5

Vaikka lumelle ehkä joudutaankin pian sanomaan näkemiin, olemme päässeet onneksemme jo vähän nauttimaan siitä ihan oikeasta talvesta. Kunnon talvisää on tarjonnut mahdollisuuksia tehdä uusia juttuja ja yllättyä positiivisesti. Jaska on nimittäin ollut pellolla niin rennosti, että olen saanut olla nuoresta miehestä hyvin ylpeä. Se ei ole edes syttynyt pellon nähtyään, kuten esimerkiksi Majuri aina teki. Ehkä onkin ihan hyvä, että ruuna ei vielä aavistakaan, mitä pellolla voisi rauhallisen köpöttelyn lisäksi tehdä.

6

7

On ihmeellistä, kuinka paljon olen kasvattanut luottamustani Jaskaan. Vaikka välillä viimeisetkin luottamuksen rippeet ovat tuntuneet rapisevan pois, ovat ne tulleet viime aikoina moninkerroin takaisin. Päällimmäisenä syynä tähän on varmasti Jaska, joka on käyttäytynyt pitkästä aikaa niin kiltisti ja aikuisen hevosen tavoin. Ei tietoakaan ajatuksesta pudottaa ratsastaja hankeen, ehei. Minä luotan hevoseeni. Vaikken vielä täydellisesti, niin ainakin enemmän kuin hetki sitten.

Jaskasta on kovaa vauhtia kasvamassa ihana herrasmiesponi. 

Sillä pienellä jääräpäisyydellä varustettuna.

8 - Kuvat 1-8 © Hanna P.

9 - Kuvat 9-11 © minä

Toisinaan joku minussa ajattelee, ettei tuohon pösilöön pitäisi luottaa. Onhan se pudottanut minut selästään jo monet kerrat ja saisi pudotettua koska vain uudelleen. Kyllähän se välillä näkee mörköjä joka nurkassa, eikä aina muista kuunnella ihmisen ohjeita. Mutta minä tiedän, että ilman luottamusta ei ole sujuvaa yhteistyötä. Me olemme toki vielä aivan ensimmäisissä haparoivissa askeleissa luottamuksen polulla, mutta olemme kuitenkin jo matkalla. Matkalla luottamussuhteeseen, jossa me molemmat tiedämme, että mikään ei ole mahdotonta.

Minä haluan antaa kaikkeni tällä matkalla.

10

11