Kuolema voi. Kuolema voi tulla ja ottaa sen mitä rakastan paljon. Aivan liian paljon. Tämä totuus on iskenyt minua viime päivinä lujaa. Epätietoisuus ja pelko kuiskivat korvaani sanoja, joita en haluaisi kuulla. Totuus tekee kipeää. En haluaisi uskoa sitä.
Yritän nauttia jokaisesta hetkestä ja painaa mieleeni jokaisen pienenkin yksityiskohdan. Miltä Majuri näyttää, miltä sen karva tuntuu, miten se kävelee ja miten se rouskuttaa heinää. Pystyn nyt täsmälleen muistamaan kaiken, mutta pelkään unohtavani. En halua unohtaa, enkä ole valmis jättämään hyvästejä. En vain ole. Miten voi valmistautua menettämään rakkaansa. Miten se olisi edes mahdollista?
Jos tässä käy huonosti, tulee suru repimään minut palasiksi. Elämä opettaa ja minä olen oppinut, ettei mitään minkä voi menettää, saisi rakastaa niin paljon. Suru on rakkauden hinta ja jonain päivänä minä tulen maksamaan kovan hinnan.
Minua pelottaa. Pelko kulkee vierelläni synkän varjon lailla. Ensimmäistä kertaa ikinä pelkoni on liian aiheellista ja painajaiseni tuskaisen todellisia. En halua niiden käyvän toteen. En vielä.
Majurin tilanteesta ei ole uutta tietoa. Ensi viikon alussa saan toivon mukaan vastauksia, jotta tämä tuskainen odottelu ja epätietoisuus loppuvat. Olen toiveikas, mutta samalla sisälläni myllertää paha aavistus. Entä jos mitään ei ole enää tehtävissä? En kestä edes ajatella sitä.
Toivottavasti ei tosiaan käy mitään, voimia sulle mitä nyt ikinä tuleekaan vastaan ;(
VastaaPoistaNiinpä, kunpa Majurin ongelmat olisivat jotenkin hoidettavissa :( Kiitos <3
PoistaTätä lukiessa vierähti kyynel jos toinenkin. Kirjoitat todella kauniisti ja luopumisen tuska on käsin kosketeltavissa. Hurjasti voimia vaikeisiin aikoihin, toivottavasti asiaan saadaan ratkaisu tavalla tai toisella. Pahinta on epätietoisuus. Sinä ja Majuri olette hieno pari ja toivon teille kaikkea hyvää. En haluaisi sanoa tätä, mutta suurinta rakkautta on myös osata luopua rakkaimmastaan silloin kun sen aika on. Toivottavasti se aika ei ole vielä käsillä teidän kohdallanne. Tsemppiä, me pidetään sormet ja kaviot ristissä teidän puolesta! <3
VastaaPoistaKiitos <3 En pystynyt edes kirjoittamaan tätä postausta heti loppuun, koska näiden asioiden ajatteleminen saa minut niin surulliseksi :´( Pahinta on epätietoisuus ja tämä odottelu, kun joutuu käymään mielessään läpi pahimmatkin vaihtoehdot :(
Poistakyllä itelläkin kylmätväreet tuli :(! Ite joutunut melkein samaan tilanteeseen eikä asia todellakaan ollut helppoa!..voimia sulle ja paranemisia majurille ♥! kyllä teillä tulee olemaan vielä hyviä hetkiä ♥! majuri on varmasti rohkea ja taisteleva hevonen ! kyllä se pääsee tälläisenkin läpi :) aivan varmasti :)!!
VastaaPoistaKiitos <3 Majuri on kyllä taistelija, epäilemättä <3 Toivotaan, että me selvitään tästäkin :(
PoistaVoimia teille! Toivottavasti kaikki menee parhain päin! <3
VastaaPoistaKiitos <3 Sitä toivotaan!
Poistahieno teksti <3 :´( voimia sulle ja toivotaan vain parasta !
VastaaPoistaKiitoksia <3
PoistaParanemisia <3
VastaaPoistaVoiih, tsemppiä ihan hirmuisesti! :"( <3 Tää oli muuten tosi kaunis ja koskettava teksi, hienosti kirjoitettu!
VastaaPoistaLöysin sun blogin eilen ja ehdin tähän vasta nyt tutustumaan.
VastaaPoistaKirjotit niin hyvin et itken ihan hulluna! <3 Toivon sulle ja Majurille kaikkea hyvä, olette täydellinen pari ja tulette aina olemaan tapahtui mitä vain <3
Aivan ihana kommentti, kiitos sinulle <3 Omat tunteeni ilmeisesti välittyivät hyvin myös sinne ruudun toiselle puolelle.
PoistaVoimia ja tsemppiä kovasti matkaan <3
VastaaPoistaKiitos, niitä tarvitaan! <3
PoistaVoi ei, tsemppiä! Tiedän miltä tuntuu menettää oma hevonen, sillä omani jouduttiin lopettamaan elokuussa.:(
VastaaPoistaKiitos <3 Osanotot sinulle :(
Poista