Majurin "uusi elämä"

Facebookissa jo selvisikin, mikä tämä muutos minun ja Majurin elämässä oikein oli. Nyt on aika selventää tätä muutosta tänne blogiinkin hieman kattavammin.

Kerroin, että paikoillaan junnaaminen, samojen asioiden toistelu ja kehittymättömyys ovat alkaneet kasautua suurena miinuspuolena tämän harrastuksen päälle. Aina täytyy ratsastaa kentän kunnon mukaan, hevosta ei saa liikutettua säännöllisesti ja minua on näistä syistä jopa ärsyttänyt välillä lähteä tallille. Tarvitsin siis tähän tilanteeseen muutosta, koska tällaisenaan se ei ollut mielekäs harrastamiselle.

Majurin ensimmäinen ilta uudessa tallissa.

Aprillipäivänä Majuri ja Dessi nousivat traileriin ja aloittivat uuden elämän toisella tallilla. Talli on puolet lähempänä ja siellä on kaikki tarpeellinen, jota tarvitaan säännöllisen ja mielekkään liikunnan takaamiseen: kenttä, maneesi, estekalusto ja maastot. Talli on hengeltään maalaistalli ja on vaikuttanut heti alusta asti todella kotoisalta. Meidän ei myöskään tarvitse viedä hevosia kesäksi muualle laiduntamaan ja pähkäillä siellä taas kentättömyyden kanssa, vaan tällä uudella tallilla on myös kesälaitumet. Säännöllinen liikunta voi siis jatkua ympäri vuoden, mikäli hevonen vain on terve.

Tätä päätöstä laskeskelin pitkään ja hartaasti, punnitsin vaihtoehtoja ja mietin pääni puhki. Lähteminen edelliseltä tallilta oli vaikea ja haikea päätös, olemmehan kulkeneet vuodesta 2006 asti samassa talliporukassa. Ihmiset ovat tulleet ja menneet, mutta aina on ollut miellyttävä ja hyvä ilmapiiri, joten tämä ei missään tapauksessa johtunut mistään ongelmista edellisellä tallilla. Harrastaminen vain junnasi paikoillaan.

Dessi ja Majuri keskustelivat vielä strategiasta ennen muuttoa :D

Lähtöön valmistautumista.

Tuttu ja turvallinen siis vaihtui tuntemattomaan uuteen. En vieläkään aivan täysin sisäistä, että tämä muutos todella tapahtui pitkän haaveilun jälkeen! Majuri totta tosiaan majailee nyt maneesitallilla, uskomatonta.

Odotan innolla kuinka paljon kehitymmekään, kun ratsastukseen saadaan säännöllisyyttä! Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki lähtee sujumaan hyvin ja Majuri sopeutuu. Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa, että Majuri on sopeutunut todella hienosti eikä karsinassa olokaan tuota hankaluuksia.

En vielä haluaisi hehkuttaa tai edes sanoa tätä, mutta eilen ratsastin Majurilla pitkästä aikaa. Teimme kylläkin pääasiassa käyntijuttuja ja vain pienet pätkät ravia, mutta Majuri ei pysähdellyt. En halua vielä uskoa, että ongelma olisi täysin kadonnut ruokinnan muutoksilla ja kevyemmällä liikunnalla, mutta toivon sitä hartaasti.

Nyt muuten viimeistään huomaan, kuinka pitkä karva Majurilla todellisuudessa on! Kunnon karvaturri, joka puuskuttelee jo kevyen ratsastuksen jäljiltä. Karva ei vieläkään putoa, miten ihmeessä me pääsemme siitä taas eroon?

Majurin ensimmäinen kerta maneesissa

Täytyy vielä hehkuttaa Majuria, siinä vasta herrasmies täynnä kultaa. Minua hieman pelotti, kuinka Majuri tulisi pärjäämään karsinassa (Majurin tuntevat ihmiset sitä vähän kauhistelivatkin), ja jännitti miten pahasti Majuri häseltää uudessa paikassa, kun virtaakin on päässyt kertymään.

Mutta. Tuo kultapoika osoitti kaikki huoleni turhiksi. Majuri on käyttäytynyt niin esimerkillisesti kuin vaan voi käyttäytyä! Majuri meni ensimmäisellä yrittämällä traileriin, on käyttäytynyt viilipytyn tavoin käsittelytilanteissa, ollut rauhallinen ja kuuliainen. Majuri on tullut kaikkialle perässäni tutkimaan uusia asioita, ei ole moksiskaan karsinasta ja tämä junttipoika on jopa oppinut käyttämään vesiautomaattia!

Mitä muuta voisin toivoa? Jos Majuri vielä tähän päälle kadottaisi pysähtelyongelmansa ja löytäisimme vihdoin uuden satulan, olisi kaikki täydellisesti. Sitä täydellistä päivää odotellessa voin vain olla tyytyväinen ja elää päivän kerrallaan maailman reippaimman hevosen kanssa ♥