Rakastan alkusyksyä. Sitä, kun tuntee syksyn tulevan. Kun ilta hämärtyy. Kun sateet tulevat, mutta antavat välillä auringollekin tilaa. Kun saa hengittää raikasta ilmaa sateen jälkeen. Kun lehdet aloittavat väriloistonsa. Kun peltojen sato korjataan ja sänkkärit kutsuvat. Kun on hetken niin äärettömän kaunista.
Ja nyt syksy on iskenyt kesän kimppuun.
Rakastan tuota ponia. Sitä, kun tuntee kuuluvansa yhteen. Kun epäonnistumisen jälkeen hoksaa jotain ja onnistuu. Kun kuulee hörähdyksen, vaikka se olisikin vain ruoan toivossa ilmoille päästetty. Kun piristyy jo toisen näkemisestä. Kun voittaa mahdottomiltakin tuntuvia haasteita. Kun näkee tyytyväisyyden toisessa ja tuntee sen itsessäänkin. Kun saa tehdä yhdessä, edetä yhdessä.
Ja nyt tunnen, että näin oli tarkoitettu.
Rakastan elämääni. Sitä, kun saa mahdollisuuden tehdä sitä mistä nauttii. Kun saa kunnian pitää lähellään maailman parhaita ihmisiä, puolisoa, ystäviä ja perhettä. Kun antaa elämän kuljettaa ja näyttää. Kun tajuaa, että kaikesta seuraa aina jotain hyvää. Kun on koti, jossa on maailman paras hännänheiluttaja. Kun tietää, ettei ole yksin.
Ja nyt olen tässä hetkessä onnellinen.
Rakastan sitä, kun minulla on kaikki mitä tarvitsen ♥
Wow mitä kuvia! Näihin on saatu niin hyvin ikuistettua syksyinen tunnelma, tykkään :)
VastaaPoistaKiitos, mäkin tykkään näistä tosi paljon! :)
PoistaIhana postaus!
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaUpea teksti, osaat oikeasti niin hyvin pukea kuvat ja tunteet sanoiksi! Ihania kuvia myös. Blogisi on omaperäinen ja todellakin yksi suosikeistani. ♥
VastaaPoistaKiitos paljon kehuista, kiva kuulla! :)
PoistaMä tykkään sun tällaisista mietiskelevistä ja runonomaisista postauksista ja kaiken kruunaa aivan upeat kuvat! Jaska on kyllä aivan törkeen upea!
VastaaPoistaKiitokset! Tällaiset postaukset ovatkin ehkä mukavimpia kirjoittaa :)
PoistaTäällä toinen alkusyksyn ystävä! Syksyn värit ja valo vain ovat ihan parasta, innostun valokuvauksesta joka syksy uudelleen. Ja aivan ihanaa, että olet päässyt tuohon pisteeseen sen jälkeen kun menetit rakkaan hevosen.
VastaaPoistaAlkusyksy on kyllä ihanaa aikaa! :)
PoistaNiinpä, haluan uskoa, että näin oli tarkoitus käydä, vaikka ottaisinkin Majurin heti takaisin, jos vain saisin. Mutta ei liiallisella suremisella tai menneisyyteen takertumisella saavuta mitään, sen olen huomannut.
Voi ku tuntisi ite joskus samanlaista onnentunnetta.. ees kerran jos sais. Mutta oon oikeasti iloinen siitä että sää tunnet :) Ihania kuvia <3
VastaaPoistaTee asioita, joista pidät, ihan niitä pieniä ja arkisiakin. Asennoidu löytämään niitä pieniä onnen hetkiä, asennoidu siihen, että kaikesta voi löytää jotain hyvää ja ota aikaa itsellesi. Älä murehdi, vaan muista unelmoida ja tavoitella niitä unelmia, vaikka sitten ihan pieni pala kerrallaan. Välillä sitä onnea joutuu vähän odottelemaan ja etsimään, mutta kyllä se sieltä tulee, usko siihen :) Kiitos kommentista ja tsempit sinulle <3
PoistaOon nyt seurannut sun blogiasi tosi aktiivisesti, mikä ilmeisesti alkaa näkyä... Näin nimittäin eilen sellaista unta, jossa blogiisi oli tullut kolme uutta postausta ja olin hirveän innoissani. :D Aamulla nauratti kyllä vähäsen. No, uutta postausta odotellessa! Ihania kuvia! Onko sulla jotain ammattivalokuvaajatuttuja, kun kaikissa postauksissa tuntuu olevan niin hienoja kuvia? :D Rakastan muuten näitä tunnelmoivia ja pohtivia tekstejä, ne todella ovat parhaita. Vaikutat niin elämäniloiselta ihmiseltä!
VastaaPoistaOi ei haha! :D Siis mulla on varmaan ylikin kolme postausta tuolla muhimassa ja kuviakin iso läjä julkaistavaksi, mutta kun ei vaan ehdi käydä niiden kimppuun...!
PoistaKiitokset kehuista! Ei mulla oo (valitettavasti) ketään ammattivalokuvaajatuttuja, mutta esim. Jasu on kyllä niin monet vuodet meidän hevostouhuja kuvaillut, että alkaa varmaan kohta jo käymään ammatista :D Oon kyllä jo vuosia haaveillut, että pyytäisin jotain ammattikuvaajaa ottamaan heppakuvia, mutta eipä ole saanut aikaiseksi :) Kiitokset vielä, näitä tällaisia postauksia onkin ehkä kaikista mukavin kirjoittaa, tulee paljon luonnollisemmin :)