Motivoituneena eteenpäin!

Ehkä joskus vain tarvitsee pientä vastoinkäymistä, tönäisyä, että asiat lähtevät taas etenemään. Majuri on ollut todella mukava ratsastaa, kivan energinen ja motivoitunut. Minusta tuntuu, että olemme todella nopeasti ponkaisseet taas eteenpäin, vaikka en uskalla kunnolla vieläkään todeta, että Majuri olisi nyt oikeasti parantunut. Tuntuu, että jos kirjoitan sen tähän, löydän tänään laitumelta hevosen, joka on vähintäänkin ähkyn kourissa ja jalka katkenneena.

Alkuverkkaa. Kaikista kuvista kiitokset Jasulle!

Majuri on hevonen, jolle ei saa antaa yhtään periksi. Jos käännytään maastossa kotiin silloin kun Majuri haluaa tai kentällä pysähdytään odottelemaan, että arvon herra voi tehdä kakan (jota ei välttämättä lopulta edes tule), voi olla varma, että seuraavalla kerralla Majuri käyttää samaa kikkaa - kahta kauheammin. Olen sen tässä parin päivän aikana taas todennut, kun Majuri on yrittänyt käyttää pysähtymistä töistä luistamisen keinona ja olen joutunut jääräpäisesti kertomaan mikä on homman nimi.

Joka tapauksessa Majuri on pientä testailua lukuunottamatta liikkunut todella hyvin, on kummallista miten nopeasti asiat palautuvat sen mieleen. Minäkin olin aivan unohtanut miltä tuntuu ratsastaa. Olin tottunut köpöttelyyn, mennään nyt sen verran kuin pystytään, ja nyt kun olen pitkästä aikaa oikeasti päässyt tekemään siellä selässä jotain - tunne on mahtava! Minua ei yhtään harmita tai haittaa, että Majurin kunto on vielä heikohko ja tasapainokin on vähän hukassa, ehei hevosessa ei ole vikaa! Ainoastaan omien taitojen herättely ja ruosteen alta kaivaminen hiukan potuttaa. On kummallista miten nopeasti ihminen voi unohtaa kuinka ratsastetaan... No me tehdäänkin sitten hiki hatussa töitä, että hevonen pysyy tasapainoisessa liikkeessä ja kuski hallitsee istuntansa ja korjaa virheensä (näidenkin kuvien myötä voi taas kiinnittää muutamiin asioihin huomiota omassa istunnassa!).

Iloinen asia on myös se, että Majuri on pyöristynyt aivan älyttömän hyvin ja kylkiluut eivät enää näy. Selkäranka ei enää tunnu inhottavalta ja luiselta, vaan selkä tuntuu tutulta ja turvalliselta, sellaiselta millainen sen kuuluukin olla. Karva kiiltää ja on hyvännäköinen (jes, vihdoinkin lähestulkoon kaikki talvikarvat tiputettu!). Vielä kun lihakset tästä kehittyvät, niin Majuri alkaa olla mahtavassa kunnossa! Huomenna päästään vihdoinkin sovittelemaan satuloita ammattilaisen avustuksella. Toivotaan, että se unelmien koulupenkki nyt vihdoin sieltä löytyisi!

Eilen hyppäsimme vähän esteitä, jotka olivat korkeimmillaan varmaankin 60cm. Eilinen mentiin melko vähillä hypyillä, koska Majuri väsyi tosi nopeasti ja halusin lopettaa onnistumiseen. Päivän saldo oli yksi pudotus ja nolla kieltoa. Hienoa! Majuri imi aika hyvin esteille ja hyppäsi rohkeasti ja varmasti. Lähestymiset onnistuivat kaikki melko hyvin ja taisi tulla ainoastaan yksi hyppy, joka tuli liian juureen. Vaikka lähestymiset onnistuvat, on yhtä tärkeää saada alastulo ja esteen jälkeinen osuus onnistumaan - Majuri kompuroi ja rikkoo laukan herkästi esteen jälkeen. Tätä meidän pitääkin vielä harjoitella paljon, jotta ratsastus esteen jälkeen saadaan myös kuntoon.

Eilen kuitenkin sujui ihan hyvin, jos miettii, että joskus aikoinaan Majurin on jopa pitänyt pysähtyä tai ottaa käyntiin esteen jälkeen, jotta se pysyisi pystyssä. Nykyään Majurin hyppytekniikkakin on huomattavasti parempi kuin ennen. Ennen Majuri vetäisi jokaisen esteen mitä ihmeellisemmillä loikilla, hyppäsi korkealta yli tai töksäytti hissihypyn, mutta nykyään esteet ylittyvät pääasiassa melko smoothisti.

Olen nyt Majurin "paremman jakson" myötä ryhdistäytynyt Majurin liikutuksen suhteen. Hyvien tallipuitteiden takia on nyt helpompi ottaa myös hyppääminen osaksi viikko-ohjelmaamme kouluratsastuksen ja maastoilun ohella. Majuri kuitenkin nykyään nauttii hyppäämisestä ja tekee sitä mielellään, joten miksi en sallisi sitä hevoselleni. Tuskin enää rupeamme kuitenkaan mitään hyppyennätyksiä tekemään tai tosissamme esteitä treenaamaan, mutta hyppääminen on mukavaa mielenvirkistystä ja vaihtelua sileällä työskentelyyn.

 

Treenin olisi tarkoitus nyt myös "paremman jakson" myötä monipuolistua: sopivassa suhteessa rankkaa kouluratsastusta, kevyitä jumppapäiviä, maastoilua ja este- ja puomityöskentelyä. Tähän minä tähtään, jotta voin pitää Majurin hyvinvoivana vielä pitkään. Näistä asioista on kuitenkin tulossa luultavasti ihan omaa postausta lähiaikoina, joten jätetään ne asiat myöhemmäksi!