Esteitä, koulua ja turhaa murehtimista

1 - Itse suloisuus ♥

Täytyy sanoa, että olen nyt hyvin tsempannut viikko-ohjelman suhteen ja onnistunut pitämään hyvin kiinni suunnitelmasta: kerran viikossa tai kahdessa treenataan esteitä. Meidän estehyppelyitä vaikeuttaa korkeintaan hidastaa se, että uusi satulamme on koulusatula, jolla en tosiaankaan lähtisi ylittämään yhtäkään estettä (uudesta satulasta ja muista uusista varusteista tulossa oma postauksensa!). Vanha satula oli tarkoitus jättää estekäyttöön ja satulansovittaja tarkistikin sen, mutta kun viime sunnuntaina ajattelin sillä hypätä, oli Majuri jotenkin todella laiskan ja jäykän oloinen.

2 - Kaikki hyppypäivän kuvat on jälleen ottanut Jasu, kiitos!

Syytin tästä jäykkyydestä tietysti heti satulaa ja otin sen suosiolla pois heti alkuverkkojen jälkeen. Ilman satulaa Majuri oli vähän parempi, mutta oikeastaan vasta lämmettyään kunnolla ja hypättyään muutamia hyppyjä, alkoi meno vasta vetristyä. En tiedä oliko jäykkyyden syynä sitten lopulta satula vai kaipasiko Majuri vain todella hyvät lämmittelyt. Nyt on ollut niin kylmät ilmatkin, että alkuverryttelyyn tarvitsee yllättävän paljon aikaa, etenkin vähän vanhemmalla hevosella.

3

4

Voi olla, että hyppäämisemme on nyt sitten tuomittu ilman satulaa ratsastettaviksi ja minun täytyy laittaa vanha Kieffer myyntiin. Yksi vaihtoehto olisi tietysti ostaa edullinen estesatula, mutta en edelleenkään tiedä luotanko omiin satulansovitustaitoihini sen vertaa, että uskaltaisin satulan ilman ammattilaista ostaa. Toisaalta ei se ilman satulaa hyppääminen ihan hirveästi ongelmia tuota, kun pysytään kuitenkin pienissä esteissä. Harmittaa vain, jos istuntani esteillä lähtee menemään vielä enemmän metsään ilman satulaa menon myötä.

5

6

7

Onneksi sunnuntaina hyppelyt päättyivät lopulta ihan hyvin, kun Majuri alkoi innostua ja vertyä. Hypyistä tuli sulavempia, mutta aivan yhtä hyvään suoritukseen ei päästy kuin viimeksi. Majuri on ollut nyt takapään lihaksista hieman jumisen oloinen ja oikeaan kierrokseen Majuri ei taivu ihan kunnolla, joten lähiaikoina on tulossa hieroja katsomaan tilanteen. Jospa tuo alkujäykkyys helpottaisi hieronnan ja vetreän liikunnan avulla.

Muuten Majurin kuntoprojektin kanssa edetään ihan mukavasti. Etenkin tahdikkuutta ja tasapainoa sekä voimaa takapäähän tarvitaan rutkasti lisää. Enää Majuri ei väsy ihan niin nopeasti, joten harjoitusten pituutta ja vaativuutta on pystynyt pikku hiljaa pidentämään ja lisäämään. Harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta vaan, niin puutelista alkaa vähä vähältä pienentyä. Onneksi ylimääräistä mahaakaan ei Majurille ole vielä kertynyt aivan suunnattomasti, vaikka kyllä sen taas huomaa, että joku on päässyt laitumelle...

8

9

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olin kirjoittamassa tätä postausta ennen toissapäiväistä ratsastusta. Olin kertomassa kuinka minua pelottaa se, että Majurin kipeys tulee takaisin. Kuinka jokaisen ratsastuksen alussa huomaan ajattelevani liikkuukohan Majuri tänään normaalisti? Tämän postauksen otsikkona luonnoksissa komeilikin Tuomittu murehtimaan. Koska minä murehdin aivan liikaa.

En uskalla antaa itselleni lupaa olla tyytyväinen ja onnellinen tilanteeseen, vaan olen vainoharhainen. Pienikin muutos Majurin käytöksessä tai liikkumisessa saa minut epäilemään ja pelkäämään, että Majuri on taas kipeä. En ole pystynyt sanomaan itselleni rehellisesti, että kaikki on nyt hyvin. Viime aikaiset Majurin ongelmat ovat säikäyttäneet minut kuin pienen hiiren, joka ei enää uskalla tulla ulos pesästään, vaikka vaara tältä erää olisikin ohi.

Uskomatonta, mutta minä sain ennen toissapäiväistä ratsastusta potkun perseelleni blogin avulla. Kirjoitin näistä asioista tänne luonnoksiin ennen tallille lähtöä ja purin ajatuksiani. Se auttoi, koska sen jälkeen ratsastamaan lähtiessä en ajatellut etukäteen Majurin liikkumista, vaan lähdin rohkeasti kokeilemaan. Majuri liikkui paremmin kuin hetkeen on liikkunut. Helpotuksen tunne oli valtava ja sain yhden lukon auki pääni sisältä. Ehkä minun vain täytyy yrittää tottua ajatukseen, että Majuri on nyt kunnossa, eikä murehtia turhista.

10 - Maneesikuvat on ottanut Jappi, kiitos!

11

12

Toivottavasti tämä rohkaistuminen ajaisi turhat pelkoni kauas pois ja saisin kiinni hyvästä fiiliksestä ja voisin keskittyä etenemiseen. Jokainen ratsastuskerta on ponnisteluja täynnä, koska Majurin lisäksi omassa istunnassani on niin paljon korjattavaa ja minun täytyy opetella istumaan uudessa satulassa. Huhhuh, hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta!

Juhannuksena Majuri viettää mini-kesäloman ja ensi viikolla on rokotus ja raspaus, joten kevyempää liikutusjaksoa on luvassa. Seuraava postaus onkin luultavasti uusien varusteiden ja satulan esittelypostaus ja suunnitteilla on myös kirjoittaa hieman omista istuntaongelmistani ja -tavoitteistani. Nyt kuitenkin lähden viettämään omaa mini-juhannuslomaani. Hyvää juhannusta kaikille! :)

P.S. Päivitän facebookkiin asioita ja kuvia ennen kuin ne tänne blogin puolelle tulevat, jos tulevat koskaan. 

Kannattaa tykätä, jos haluaa enemmän tietoa meille tapahtuneista asioista.

13