Miten tehdä yksin harjoittelusta mielekästä?

Miten tehdä itsenäisestä ratsastuksesta mielekästä itselle ja hevoselle?

Tämän kysymyksen äärellä olen aivojani kuluttanut ja sen takia haluankin jakaa ajatuksiani teille. Minun ongelmani itsenäisesti ratsastaessa on tietynlainen laiskuus. Teen paljon samoja, liian helppoja asioita ja koen vaikeaksi opetella ilman neuvoja jotakin uutta. Treeni ei välttämättä aina ole tarpeeksi monipuolinen ja on vaikeaa arvioida omaa onnistumistaan ilman ulkopuolista apua. Vaikken harjoittelekaan kilpailuja varten, kuuluu mielestäni myös harrastehevosen arkeen kunnollinen ja monipuolinen liikunta, jonka suunnitteluun ja toteutukseen täytyisi panostaa.

Kaiken lähtökohta on ruokinnan, liikunnan ja levon tasapaino - ne tekevät hyvinvoivan ja tyytyväisen hevosen. Hevosen täytyy saada oikea määrä hyvää ravintoa ylläpitääkseen ja kehittääkseen terveyttään, lihaksiaan ja kuntoaan. Ruokinta täytyy suhteuttaa liikunnan määrään ja liikuntaa täytyy tarjota sopiva määrä suhteessa hevosen tasoon ja ikään. Lepopäivät tai kevyemmät palauttelupäivät ovat myös hyvin tärkeitä hevosen kehittymisen kannalta.

Kun hevosen elämän peruspilarit ovat kunnossa, voi lähteä miettimään omia tavoitteitaan, jotta ratsastus ei ole vain sinne tänne sohimista. Minun tämän hetkiset tavoitteet ovat: saada Majurin lihaskuntoa kehitettyä, kehittää notkeutta, voimaa, tasapainoa ja tahtia takaisin normaaliin. Tavoitteeni on ottaa takaisin viikkorytmiin esteet ja puomityöskentelyt ja monipuolistaa Majurin liikuntaa. Kun olemme päässeet takaisin "normaaliin" tasoon, voin miettiä tavoitteitani uudelleen ja lähteä kehittämään Majuria vielä pidemmälle.

Tavoitteiden saavuttamiseksi voi olla hyödyllistä suunnitella viikko-ohjelmaa, jotta pysyy helpommin mietityssä suunnitelmassa. Oma viikko-ohjelmasuunnitelmani sisältää kolme kouluratsastuspäivää, pari maastoilupäivää, yhden puomi- tai hyppypäivän ja yhden kevyemmän juoksuttelu tai köpöttelypäivän. Rankkojen päivien jälkeen on aina kevyempi päivä, eikä kahta samanlaista päivää ole peräkkäin. Täysin vapaapäiviä en mielellään pidä. Arvatkaa kuinka usein pystyn täysin toteuttamaan tämän suunnitelman? Aivan liian harvoin.

Itselleni suurin kompastuskivi on suunnitelmasta luistaminen, fiilispohjalla meneminen ja kaavoihin kangistuminen. Suunnittelen kyllä, että teen maanantaina koulujuttuja ja perjantaina hyppään, mutta päivän tullessa eteeni, lähdenkin maastoon, koska juuri tänään on hyvä maastoilupäivä. Suunnitelman joustavuus on sinänsä todella hyvä juttu, eikä suunnitelmaa kannata veren maku suussa noudattaakaan. Mikäli hevonen tuntuu huonolta tänään tai sääolosuhteet ovatkin surkeat, voi olla ihan hyvä muuttaa suunnitelmaa ja vaihtaa vaikka yhden koulutuuppailupäivän maastoiluun. Tämä on ihan hyvä, jos suunnitelma kuitenkin kokonaisuudessaan lähestulkoon toteutuu.

Kun viikkosuunnitelma on tehty, olisi vielä hyvä miettiä ennen ratsastusta jokaiselle ratsastuskerralle tavoitteet ja tehtävät, jotka edesauttavat pidempää ja suurempaa tavoitetta. Esimerkiksi, jos hevosen takapäätä halutaan vahvistaa, on treenissä hyvä olla mukana paljon takapäätä vahvistavia tehtäviä. Tämä on asia, jota olen onnistunut kehittämään todella hyvin. Kun päätän, että tänään harjoittelemme avotaivutuksia ja siirtymisiä, olen ihmeen hyvin onnistunut pitämään päätökseni. Kun ratsastuksen ohjelma on suunniteltu, tulee ratsastuksestakin todella paljon mielekkäämpää. Alkukäyntien jälkeen ei tarvitse miettiä mitä tekisin nyt ja siirtyä ympyrälle hinkkaamaan, vaan voi alkaa suorittaa ensimmäistä harjoitusta ja edetä sen jälkeen seuraavaan, ennalta mietittyyn harjoitukseen. Hyviä harjoituksia on netti pullollaan ja niitä on helppo myös itse kehitellä.

Onneksi olen melko periksiantamaton ratsastuksen suhteen. Jos olen päättänyt, että teen näitä siirtymisiä niin kauan kuin ne sujuvat, niin myös teen. En tykkää lopettaa puolitiehen tai luovuttaa. Toinen asia onkin sitten niiden virheiden korjaus. Miten korjata virheitä, jos niitä ei itse näe? Mistä tietää, että tehtävä onnistuu? Nämä taidot tulevat luultavasti toivottavasti sitä mukaa kun ratsastuksessa kehittyy, mutta oman itsensä arvioimisessa olisi myös hyvä saada apuja.

Ratsastaessa voi pyytää toista ratsastajaa kertomaan mielipiteensä pohkeenväistöjen sujuvuudesta, voi pyytää kaveria videoimaan ratsastustasi, laittaa videokameran vaikka tolpannokkaan tai voi käyttää hyödyksi peilejä, jos kentällä tai maneesissa sellaiset on. Myös itsenäisesti ratsastavat tarvitsisivat kuitenkin säännöllistä valmentautumista, jotta omia virheitä voidaan korjata ammattilaisen avustuksella, toista silmäparia käyttämällä. Tässä asiassa ainakin minun täytyy vielä paljon kehittyä ja saada valmennukset takaisin säännölliseen rytmiin sekä lähteä korjaamaan sisukkaasti omia virheitäni.

Kun viikko-ohjelmaa ja päiväkohtaisia eri harjoituksia ja tehtäviä suunnitellaan, täytyy muistaa monipuolisuus. Ei toisteta koko ajan samoja asioita, vaan tehdään tasapainoisesti helppoja ja vaikeita harjoituksia. Kun kehitystä tapahtuu, voi olla, että myös tehtävien tasoa ja viikko-ohjelman rankkuutta täytyy suunnitella uudelleen. Ei pidä ahnehtia tai vaatia kerralla liikaa, vaan edetä rauhallisesti ja pitkäjänteisesti helposta kohti vaikeampaa. Tärkeää on tarkkailla hevosta. Miten se jaksaa suorittaa ja onko se tyytyväinen ja motivoitunut?

Tärkeintä tämän mahtavan suunnitelman onnistumisessa on itsenäisesti ratsastavilla itsekuri. Jos takalistoon potkimista ei löydy omasta takaa, täytyy kehitellä jotain motivaattoreita ja palkintoja itselleen, jotta varmasti pysyy suunnitelmassa. Pelkästään kehityskuvien ottaminen säännöllisin väliajoin on palkitsevaa, kun niistä näkee kehityksen konkreettisesti. Tai voi haastaa vaikka kaverinsa mukaan ja seurata yhdessä kehittymistä, osallistua treenijakson jälkeen kisoihin tai vaikka palkintona jokaisesta saavutetusta tavoitteesta ostaa itselleen jonkun heppatarvikkeen, jota ilman onnistumista ei saa ostaa. Itsensä palkitsemisen rajana on vain oma mielikuvitus!

Muistilistani mielekkääseen harjoitteluun:

- Suunnittele monipuolinen viikko-ohjelma, jossa on tarpeeksi myös lepopäiviä.

- Suunnittele harjoituksia ja sovella netistä löytyviä tehtäviä sinulle ja hevosellesi sopiviksi.

- Älä toista päivästä toiseen samoja asioita, kokeile välillä uusia juttuja.

- Pidä teemaviikkoja: Takapää-viikolla jumpataan siirtymisiä, hypätään jumppasarjoja, kahlataan ja kiivetään mäkiä. Maastoiluviikolla tutkitaan kaikki polut ja metsäreitit ja otetaan spurtteja pellolla kevyen kenttätyöskentelyn ohella.

- Tee saavutettavissa olevat tavoitteet ja palkitse itsesi niihin päästyäsi.

- Etene pienistä asioista kohti isompia.

- Suo itsellesi ja hevosellesi välillä helpompia päiviä ja jousta oman ja hevosen tarpeiden mukaan.

- Järjestä puitteet sellaisiksi, että pystyt harjoittelemaan viikko-ohjelmasi mukaisesti.

- Pyydä apua omien virheiden huomaamiseen ja korjaamiseen.

 - Huomaa, jos hevonen väsyy tai on tylsistynyt ja muuta tehtäviä sopivimmiksi.

- Tee töitä tavoitteiden eteen!

Haluaisin kuulla teidän treeni- ja motivaatiovinkkejä, 
hyviä harjoituksia esteille tai kouluun ja omat tavoitteenne. 
Jaa ne kommentilla!