Luvassa suuria muutoksia

"Minulla on vahva tunne siitä, että kehityksemme junnaa paikoillaan 

ja tästä on haaste kivuta ylöspäin."

Tuntemukseni ovat olleet todella pitkään tällaiset, välillä tunkeutuen ajatuksiin voimakkaammin ja välillä taka-alalle vetäytyen. Olen niistä blogiinkin yrittänyt kirjoittaa, mutta jättänyt niin negatiivisen sävyiset ajatusten purut julkaisematta. Kuka nyt jatkuvaa valittamista jaksaisi lukea.

Olen valittanut ja märehtinyt, mutten saanut mitään todellista aikaiseksi ja olen oikeasti junnannut paikoillani. Tehnyt Majurin kanssa päivästä toiseen sitä samaa tuttua, vanhaa, tylsää, kehittymätöntä kaavaa. Hevosharrastus on koostunut jatkuvasta sään tarkkailusta ja luontoäiti on sanellut, mitä tänään voin tehdä ja mitä en. Varmaankin viimeisen vuoden aikana minua on tavallista enemmän jopa ärsyttänyt lähteä tallille. Tuntunut turhalta. Ja sellaista en halua rakkaan harrastukseni olevan. Siihen oli pakko saada muutos.

Tieto muutoksesta tuli yllättäen, mutta se on tapahtumassa. Suuri muutos, joka vaikuttaa todella paljon tulevaan hevoselämään. Ja toivon, että vaikutukset ovat vain positiivisia. Olen todella innoissani, vaikka minua myös jännittää, että mitä tulee tapahtumaan. Suurempia paljastuksia näistä muutoksista joudutte odottelemaan pari viikkoa, sitten kun kaikki todella tapahtuu. Nyt minä vaikenen tästä aiheesta, sisäisesti leveästi hymyillen. Tuntuu, että viimeinkin minulla on mahdollisuus kaikkeen ja toiveeni todellakin toteutuvat!

Voi että, minkä vanhan kuvan löysin vuodelta 2008! Majuri on oikein nuorekas poika ja vasta alkutaipaleella ratsun uralla.

Viimeisimmän kuulumispostauksen jälkeen on Majurin kanssa otettu vähän takapakkia. Majuri on liikkunut kevyemmin, ollut kävely- ja juoksutteluliikunnalla. Arvatkaa vaan, mikä vaiva putkahti taas yhtenä päivänä esiin, kun vuokraaja ratsasti Majurilla. Pysähtely. Sisuskaluni kääntyvät ympäri kun mietinkin tuota vaivaa. Juurihan siitä päästiin.

Onneksi voin helpotuksekseni sanoa ja ennen kaikkea toivoa, että vaiva johtuu vain kipeistä lihaksista. Siitä en ole vielä aivan varma, mutta sen yhden päivän jälkeen Majuri ei ole pysähdellyt. Eilen jopa ravailin kevyesti Majurilla ja vaikka meno olikin tauon takia laiskaa, ei Majuri protestoinut suuremmin. Olen konsultoinut eläinlääkäriäkin ja hänenkin ensimmäinen epäilys oli lihasjumit. Minä mietin matojenkin mahdollisuutta, mutta eläinlääkäri vakuutti, että kyse ei voi olla madoista. No, ensi viikolla tulee hieroja ja siihen asti mennään todella kevyesti. Pidetään peukut pystyssä, että kyse ei ole mistään vakavammasta!

Toinen kuva nuoresta Majurista, vuodelta 2008. Voi kun se on niiin söpö hei kukas sä oot ja miks oot mun suitsissa kiinni?

Minä suuntaan töiden jälkeen suorinta tietä autoon ja kohti Vuokattia. Muutaman päivän irtiotto arjesta tekee ihan hyvää, vaikka tekemättömien asioiden lista alkaa taas painaa harteillani. Aion kuitenkin antaa itselleni luvan nauttia lasketteluviikonlopusta täysillä!

Minut löytää viikonloppuna Instagrammista (oonajasmina) !