keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Luottamukseni arvoinen hevonen



Kenttä on koppurassa, hemmetti. Täällä näyttäisi olevan vielä hetken aikaa valoisaa, jospa lähdenkin maastossa käymään. Pitkästä aikaa maastoon. Siitä on oikeesti tosi pitkä aika, kun oon viimeksi käynyt! Entä jos Majuri saakin raivarin ja ollaan auton alla? Oon vielä kaiken lisäks ilman satulaa kyydissä. Olikohan tää hyvä idea?

Ensimmäinen auto tulee takaa. Katotaan nyt, Majuri älä saa hepuleita... Hei, sehän meni hyvin, auto suhahti ohi ja Majuri ei sanonut mitään. Hieno poika!
Polvissa tuntuu kyllä semmosta pientä kihinää, vähän niinku tutinaa. Jännittääks mua? Ihan oikeesti, ei mua voi tän hevosen selässä jännittää, ollaanhan me sata kertaa ennenkin tästä menty! Viime kerrasta on kyllä hirveen pitkä aika... 

Majuri on tosi virkee ja innoissaan, mutta rauhallinen. Just niinku pitääkin.

Takaa tulee bussi, nyt kyllä voin sanoo että jo vähän jänskättää. Nyt jos Majuri saa hepulin, niin ollaan alla. Se bussi tulee niin läheltäkin... ja suhaa ohi, Majuri ei korvaansa heilautakaan, hyvä hyvä hyvä! Ihan turhaa tällänen jännittäminen, Majuri kyllä tietää miten tulee toimia. 
Nyt voin taas rentoutua ja nauttia kyydistä, ei Majuri mitään raivareita ainakaan tänään saa.

Maastolenkillä tajusin taas yhden asian: Majuri tosiaankin on luottamukseni arvoinen hevonen.


2 kommenttia:

  1. hieno kuvaus tapahtumista ;)
    tiedän niin sen tunteen kun maastossa jännittää, mitä hevonen sanoo takaa tulevista autoista.. monta läheltä piti tilannetta on ollutkin! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Se on kyllä inhottava tunne ja tänään en edes tiedostanut, että minua hirveästi jännittäisi, mutta "tutina" paljasti, että taisi vähän jännittää :p
      Läheltä piti -tilanteet on kyllä kamalia.. Onneksi ei ole sattunut mitään!

      Poista