maanantai 22. kesäkuuta 2015

Päivä päivältä kotoisampi

Hevonen nautiskelemassa laitumella. Maastossa kohdattu varmasti kaikki mitä voi vaan kohdata. Otettu ensimmäiset askeleet yksin maneesissa ja maastossa. Todistettu taas kuinka paljon nopeammat refleksit Jaskalla on kuin ratsastajalla. Siinä tiivistettynä parin viikon tapahtumat.

Kuvat © Jasu

Me teimme sen. Nyt voin sanoa, että ollaan oikeasti maastoiltu.

Reilu viiko sitten lähdimme Iinan ja Dessin johdolla maaston ajatuksella, että mennään vähän pidempi lenkki ja katsotaan kuinka sujuu. No, päädyimme alittamaan junaradan alikulkutunnelin kautta ja junakin sattui suhahtamaan ohi pari sekuntia alituksen jälkeen. Pyöräilijät ja uhkarohkeat rullaluistelijat on kohdattu sekä autot, bussit, haukkuvat koirat, pelottavat rompekasat ja traktori. Ja Jaska käyttäytyi niin hienosti, etten olisi edes olettanut sen käyttäytyvän niin hyvin. Vain pari jänskempää juttua tuli vastaan, niistäkin kummastusta aiheuttavimpia taisivat olla suuret kävyt keskellä metsätietä! Lenkin kesto venyi noin puoleentoista tuntiin ja etenimme pääasiassa käynnissä yhtä ravipätkää lukuunottamatta.

Kyllä Jaskasta vielä kelpo maastopeli saadaan, kävin nimittäin eilen ensimmäistä kertaa yksin loppukäynnit peltotiellä. Aluksi Jaskaa vähän jännitti ja se katseli kiinnostuneena ympärilleen, muttei tehnyt lenkin aikana kertaakaan pysähdystä tai epäröinyt. Paitsi sitten tietysti tallin pihassa, jossa on pelottavia asioita, joita ei olekaan nähty kuin noin sata kertaa ennenkin. Hyvin on siis maastoilut sujuneet, kun ottaa huomioon, ettei Jaskalla ole vuoteen tällaista tehty.

Lentoharjoituksiakin on tehty. Nimittäin ratsastajan lentoharjoituksia.

Ratsastajan reaktionopeudet on jälleen todettu huonommiksi kuin hevosen. Pari viikkoa sitten ratsastelin Jaskalla tuttuun tapaan kentällä, tuuli puhalsi kovia puuskia ja minä sekä hevonen olimme kumman haahuilevia. En saanut Jaskaan ollenkaan otetta ja Jaska oli ennemmin rauhallinen kuin kuuma, vaikka välillä säpsähtelikin kovan tuulen takia.

Sattui niin, että keventelin rauhallisesti pitkää sivua vasempaan kierrokseen, kun ehdin huomata sivusilmälläni, että varis pyrähtää vierestämme aidalta lentoon. Seuraavassa hetkessä tajusinkin jo, että Jaska sinkoaa altani vasemmalle, pysyin kyydissä, mutta samassa Jaska tekikin äkkistopin ja horjahdin vasemmalle, jolloin ruunan retale ryntäsi u-käännökseen oikealle. Siinähän Jaska sitten luiskahti altani ja itse lensin maahan kyljelleni. Olin jo nousemassa pystyyn, mutta jotenkin tajusin olla nousematta, koska Jaska potkaisi saman tien taaksepäin rynnätessään pois. Kaviot viuhahtivat pääni yläpuolelta ja voin olla taas vain kiitollinen suojelusenkeleilleni, lihaskipeyksiä enempää ei nimittäin sattunut.

Koko puotaminen oli ihan omaa syytäni, koska en ollut itse oikein hereillä tuona päivänä, vaan keventelin huolettomasti. Opin sen, että Jaskan kanssa täytyy olla koko ajan 110 prosenttisesti mukana ja antaa Jaskalle koko ajan muuta ajateltavaa kuin pieniä hevosia syövät varikset tai tuulessa kolisevat peilit. Tippumisen jälkeen koinkin jonkinlaisen herätyksen ja Jaska on jotenkin kummasti liikkunut sen jälkeen mahdottoman paljon paremmin ja nöyremmin. Jotain hyvää siitäkin siis.


Tämä alkaa päivä päivältä tuntua entistä enemmän kotoisalta. Oikealta valinnalta.

Olen saanut Jaskaan ihan uudenlaista tuntumaa tässä parin viikon aikana ja minusta alkaa päivä päivältä tuntua enemmän siltä, että Jaska on juuri minulle sopiva hevonen. Ratsastukset alkavat sujua paremmin ja Jaskan kanssa alkaa pikku hiljaa tuntua jo kotoiselta. Hoitotilanteetkin ovat nykyään yleensä jo mukavan rentoja, vaikka oltaisiinkin yksin tallissa. Uudet asiat Jaska ottaa ihanan hyvin vastaan, vaikka välillä joutuukin vähän suostuttelemaan tai rauhoittelemaan.

Uusien asioiden opettelun lomassa Jaska on saanut laiduntaa kokopäiväisesti kavereiden kanssa laitumella ja onkin tullut niin hyvin juttuun yhden kaverin kanssa, että saa hevosesta myös tarhakaverin sitten syksyllä. Ensimmäisinä päivinä laitumelta hakiessa kaverit hirnuivat toisilleen sydäntä särkevästi koko matkan tallille asti, mutta lopulta pojat taisivat tajuta, ettei niitä lopullisesti eroteta, eikä laitumelta lähteminen olekaan enää kamala juttu.

Viehättävä hirnunta :D
Loppuun vielä viime torstailta kuvattu videopätkä meidän ratsasteluista. Jaska on videolla juuri jäänyt yksin maneesiin, ensimmäistä kertaa ikinä. Maneesi alkaa kuitenkin olla jo vähän tutumpi paikka, eikä se ole yksinkään enää niin kauhean pelottava, kuten ehkä videolta huomaa. Laukat eivät oikein tuolla kertaa sujuneet niin hyvin kuin yleensä, mutta tästä on hyvä jatkaa.



Linkki videoon. Video kannattaa ehkä katsoa ilman ääniä, videointijärjestelmä jostain syystä särisi ikävästi.

Kiinnostaako teitä muuten tällaiset tavallisen tylsät ratsastusvideot? Näitä minulla olisi mahdollisuus julkaista varmaan melkein viikoittain, kun meillä on tallilla tuo videointijärjestelmä käytössä. Itselleni ainakin nämä ovat hyödyllisiä, näkee hyvin kehitettäviä asioita.

14 kommenttia:

  1. Millainen tuo videointijärjestelmä on ? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Film.me järjestelmä :) minulla on ranneke kädessä josta voin aloittaa ja lopettaa kuvaamisen.

      Poista
  2. Tollanen videointijärjestelmähän on tosi hyödyllinen! Laitahan ens kerrallakin video katsottavaksi, kunhan ei oo liian pitkä :D muutenkin tosi hyvä postaus, mukava lukee ku on sujuvaa tekstiä sopivasti ja ihania kuvia :) kiva kuulla, että Jaska on kotiutunu, viihtyy uusien kavereiden kaa ja pääsee kehittymään tutustuessaan uusin asioihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se joo ihan kätevä, vaikkei laatu nyt mikää huippu ookaan :) ja täytyy laittaa ens kerrallaki, tätäkin vähän pätkin lyhyemmäksi, olis tullu muuten liian pitkä video :D Kiitokset! :)

      Poista
  3. Todellakin kiinnostaa! ja tosi kätevä toi videointi järjestelmä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noni hyvä, täytyy laittaa seuraavallakin kerralla videota näytille :)

      Poista
  4. Film.me, vitsit oon haaveillut tuosta salaa! Eipähän tarviisi enää ruikuttaa että ikinä ei ole kuvaajaa mukana kun menee hyvin. Tuleeko teillä tuo siis ihan tallin puolesta? Aika mahtava mahdollisuus!

    Tosi kiva kuulla, että maastoilu sai noinkin sujuvan alun. Ja upeat kuvat, kuten aina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mutta sitten on ongelmana että ranneke unohtui tai meillä tuo on vain maneesissa ;D No mutta joo, ei periaatteessa tarvitse ruikuttaa enää! Ja tallin puolesta tulee tuo meillä :)
      Kiitos!

      Poista
  5. Juu kiinnostaa ehdottomasti! :) Hyvältä muuten näyttää tuo teidän meno!

    VastaaPoista
  6. Onko jaska painava kädelle, kun tuo muoto näyttää olevan aika alhaalla, en siis mitenkään pahalla meinaa! Olis kiva jos tekisit jonku postauksen millane jaska on ridata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoittain joo Jaska painuu turhan alas, nyt oon saanu treenattua sitä aika hyvin pois, eikä rullaile enää niin paljoa :) Ei se normaalisti oo painava kädelle, mutta hetkittäin valuu turhan alas ja silloin painaa. Pikku hiljaa kun se saa voimaa ja kehittyy niin muotokin varmasti nousee :)
      Täytyy tehdä tuollainen postaus sitten kun vielä vähän paremmin opin Jaskaa tuntemaan! :)

      Poista
  7. "Olin jo nousemassa pystyyn, mutta jotenkin tajusin olla nousematta." Ehkä se oli Majuri joka sinut sai muuttamaan mielesi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eihän sitä tiedä, mutta jokin minut sai pysähtymään :)

      Poista