maanantai 24. helmikuuta 2014

Vieraileva ratsastaja

Tekipäs hyvää nähdä jonkun muun ratsastavan Majurilla. Harmi vain, että lauantaina kenttä oli vielä Majurin mieleen turhan liukas ja meno oli todella tahmeaa ja laiskaa. Aulia sai kuitenkin ratsastettua Majuria hyvin ja etenkin käynti, joka on minulle kaikkein vaikein askellaji, sujui oikein mallikkaasti.  Majuri liikkui hyvän ryhdikkäänä ja olisipas ollut kiva nähdä Aulian ratsastusta enemmänkin paremmalla pohjalla.

Hyppäsin itse selkään Aulian jäljiltä ja täytyy kyllä ihmetellä, että Aulia sai Majurin edes liikkumaan eteenpäin. Majuri oli todella laiska kentän pohjan takia ja yleensä Majuri testaa uusia ratsastajia pysähtelemällä. Nyt Majuri ei kuitenkaan näyttänyt testaavan Auliaa ollenkaan.

Huomasin taas kuvista, että oma istuntani on huonontunut edellisestä kuvailukerrasta. Tähän voi  kylläkin vaikuttaa se, että Majuri tosiaankin oli todella laiska liikkumaan ja yritin taas varmasti istunnallani liikaa punkea sitä eteenpäin. Haluaisin pian satula-auton paikalle, että pääsisin ratsastamaan satulalla. Valmennuskaan ei olisi pahitteeksi taas pitkästä aikaa.

Toivottavasti ratsastusolosuhteet muuttuisivat pian parempaan päin, alkaa tämä "talvi" ja ilman satulaa ratsastelu jo kyllästyttämään!
Aulia ja Majuri


perjantai 21. helmikuuta 2014

Facebookissa nähdään! + pika-arvonta

https://www.facebook.com/ablemajoroona

Tykkäämällä blogin uusista facebook-sivuista näet enemmän elämäämme. Sivuilla tulee olemaan kuulumisia ja kuvia, jotka eivät välttämättä koskaan päädy blogiin, arvontoja, mietteitä ja esimakua tulevista postauksista.

Tulen tekemään pikapäivityksiä, kun esimerkiksi ratsastus on sujunut onnistuneesti Majurin kanssa tai kun Majuri on piristänyt päivääni jollain metkulla, kyselen mielipiteitänne ja jaan julkaisemattomia kuvia. Tykkäämällä pysyt siis tiukemmin menossamme mukana. Facebookissa nähdään!




https://www.facebook.com/ablemajoroonaTykkää blogini sivuista 28.2.14 mennessä ja olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa pienen yllätyspalkinnon! Sinun ei tarvitse muuta kuin tykätä sivusta ja olet mukana. Otan voittajaan yhteyden facebookin välityksellä.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Jos Majuria ei olisi - ja muita kinkkisiä kysymyksiä

Teiltä lukijoilta tuli kysymyspostaukseen ihan hurja määrä kysymyksiä, kiitos niistä. Monet kysymyksistä olivat sellaisia, ettei niihin yhdellä tai kahdella sanalla vastata, joten luvassa on myös pitkiä pätkiä tekstiä. Jottei tämä postaus veny aivan liian pitkäksi, jaan vastaukset ainakin kahteen eri postaukseen, joten näitä on luvassa lisää.

Jos sinulla ei olisi nyt Majuria, harrastelisitko vain jossain ratsastuskoulussa 
vai olisiko sinulla luultavasti oma hevonen?

Luultavasti minulla olisi vuokra-, ylläpito- tai oma hevonen, riippuen hieman siitä, miten asiat olisivat menneet. Iinalla ja minulla saattaisi jopa olla Dessi puoliksi, ken tietää. Tuskin kuitenkaan ratsastuskoululla ratsastaisin.

Dessi ja minä pari vuotta sitten.


Mitä aiot tehdä kun joskus Majurin aika koittaa?

Olen tätä välillä pääni sisällä miettinytkin, mutta koskaanhan sitä ei voi etukäteen tietää. Mikäli minulla on elämässäni sellainen tilanne, että voin ottaa uuden hevosen elämääni, niin luultavasti sellaisen hankin. Tuskin kuitenkaan ihan ilman hevosia pystyn elämään, vaikka kukaan ei tule koskaan kokonaan täyttämään Majurin paikkaa.

Aiotko koskaan naimisiin tai saada lapsia?

Mielelläni kyllä. Vähän salaa jo haaveilenkin naimisiin menosta, mutta aika näyttää. Lapsia en ainakaan vielä tähän elämäntilanteeseen halua, mutta eiköhän minulla vielä joskus ole niitäkin.



Toivotko joskus että sulla olisi hieno kilpahevonen eikä lämminverinen?

Välillä on niitä hetkiä, kun puoliksi leikilläni toivon, että Majuri olisi osaavampi. Haaveilen kyllä toisinaan, että pääsisin välillä ratsastamaan huippuhevosilla, mutta en kyllä Majuria vaihtaisi. Eipä sillä rodulla ole minulle merkitystä, kunhan kemiat kohtaavat. Ja mitä minä kilpahevosella tekisinkään, kun en itse juurikaan kilpailemisesta välitä.

Mitä tekisit jos saisit miljoona euroa?

Ostaisin talon/tontin hyvältä paikalta, jonne pihalle mahtuisi talli, kenttä ja maneesi, laitumet ja muut. Matkustaisin jonnekin eksoottiseen paikkaan poikaystäväni kanssa, ehkäpä Afrikkaan. Ostaisin itselleni jotain, ehkäpä toisen hevosen ja auton. Loput rahat säästäisin tai sijottaisin ja antaisin siivun perheelleni.

Voisitko kuvitella elämäsi ilman hevosia?

Vaikeaahan tuo olisi. Vaikka minulla ei olisi rahaa, niin luultavasti sitten vähintään kävisin rapsuttelemassa ja hoitamassa hevosia.

Onko sinulla jokin suuri unelma, jonka haluaisit toteuttaa?

Elää onnellinen ja hyvä elämä. Mutta jos ajatellaan sellaisia maallisempia asioita, niin haluaisin matkustella paljon, etenkin vähän eksoottisemmissa paikoissa; Afrikassa, Kiinassa, Amerikassa... Haluaisin nimenomaan sellaisiin ei-turistipaikkoihin, sademetsiin, savanneille ym. Toinen unelmani olisi saada asua isossa omakotitalossa haja-asutusalueella (mutta kuitenkin lähellä kaupunkia) ja pitää pihassa omia hevosia. 

Hevonen, joka on opettanut sinulle eniten?

Ehdottomasti Majuri. Kaikin puolin olen oppinut lähes kaiken hevosista ja ratsastuksesta Majurilta. Toki jokainen hevonen on opettanut jotain, mutta eivät läheskään niin isossa mittakaavassa kuin Majuri on minulle näyttänyt ja yhä vieläkin näyttää.


Onko olemassa hevosta, jonka selkään et kapuaisi?

Jos kokisin, että oma henkeni on vaarassa, niin en lähtisi pelleilemään. Sellaista hevosta ei kyllä ole tullut vielä vastaan, jonka selkään en olisi uskaltanut nousta. Yhden hevosen kanssa kieltäydyin enää menemästä maastoon, koska hevonen oli tapattaa meidät molemmat, kun pelkäsi kuollakseen autoja (enkä tiennyt tästä ennen kuin menin maastoon ja hevonen yritti hypätä auton eteen...). Ratsastin kyllä tällä hevosella kentällä ja olisin maastoonkin voinut uudelleen mennä, kunhan hevonen olisi totutettu autoihin.

Mitä pidät lännenratsastuksesta?

En ole koskaan oikeasti kokeillut lännenratsastusta, joten en voi sanoa siitä mitään kunnollista mielipidettä. Olisi joskus hauska kokeilla, vaikka osa asioista tehdään varmasti aivan eri tavalla kuin olen oppinut. Lännenratsastus ei kuitenkaan ole koskaan minua erityisemmin kiinnostanut, mielenkiinnosta voisin kokeilla.

Minkä tasoinen ratsasastaja olet?

Tämä on sellainen kysymys, johon en itsekään tiedä vastausta, mutta johon haluaisin saada vastauksen. En ole pitkään aikaan mennyt hevosella, joka osaisi enemmän kuin minä, joten olisi joskus huippua päästä kokeilemaan osaavaa hevosta, jonka kanssa voisin testata taitojani. Arvioisin, että olen noin HeA-tasoinen, mutta osaamiseni painottuu enemmänkin perusratsastukseen.

Minkä tasoinen Majuri on?

Majuri on noin HeB-tasoinen tai vahva HeC, ratana olemme hypänneet 60-70 cm ja yksittäisenä metriä. En kuitenkaan ole koskaan treenannut veren maku suussa, vaan teemme paljon helppoja perusasioita, emmekä tähtääkään mihinkään sen suurempaan.



Mitä arvostat hevosissa eniten (ulkonäkö, luonne...)?

Arvostan eniten sitä, että hevonen kunnioittaa ihmistä, pystyy toimimaan yhteistyössä, on kärsivällinen ja luottavainen ihmistä kohtaan. Arvostan hevosia, jotka oikeasti kykenevät työskentelemään kaikissa tilanteissa tällaisen olennon kanssa pelkäämättä, luottaen täysin ihmiseen. Minulle ei niinkään ole tärkeää hevosen kisamenestys ja ulkoiset seikat, vaan se mitä löytyy sisältä.

Mikä on bloggaamisessa parasta?

Pääsee jakamaan ajatuksiaan ja tuntemuksiaan ja löytää samanhenkisiä ihmisiä. Kirjoittaminen ylipäätään on tärkeää minulle ja tämä on hyvä keino tallettaa muistoja.

Entä huonointa?

Vaikka omalle kohdalleni ei ole juurikaan osunut, niin bloggaajiin kohdistuva arvostelu, haukkuminen ja törkeä loukkaaminen. Ihmiset muodostavat ennakkoluuloja ja käsityksiä bloggaajista pelkkien kirjoitusten perusteella ja luulevat tuntevansa toisen paremmin kuin bloggaaja itse itsensä. Oman blogini kannalta huonointa tässä on se, että aika ei meinaa koskaan riittää.

Mielenkiintoisinta Majurissa?

Ehkä se, että Majuri täytyy kokea ja tuntea itse, sen luonnetta ja olemusta ei voi selittää. Majuri on omalaatuinen ja menneisyytensä takia erittäin mielenkiintoinen tapaus kokonaisuudessaan. Välillä tuntuu kuin Majuri ymmärtäisi oikeasti mitä ihmiset puhuvat.


Kaikista hauskin ratsastuskerta Majurilla, mitä teitte?

Apua, hulvattomia kertoja on niin paljon! Kerran kokeilimme Iinan kanssa aitaamattomalla pellolla, polviin asti olevassa hangessa juoksuttaa Majuria liinan päässä. Saimme älynväläyksen ja kiipesin ilman varusteita Majurin selkään ja Iina oli liinan päässä. Majuri suostui liikkumaan ehkä yhden ympyrän, kunnes se keksi, että hei täältähän pääsee pois!

Minä istuin selässä, kun Majuri yllättäen kiskaisi ja lähti täysiä juoksemaan pois pellolta, kohti tallia. Iina raahautui hetken aikaa liinan päässä, mutta pian huomasin selässä kiikkuessani, että mähän en pysty ohjaamaan tätä ja Iinakaan ei pidä enää kiinni, ja huusin, minähän en tänne jää ja hyppäsin alas selästä pehmeälle hangelle.

Naurussa oli pidättelemistä ja onneksi Majuri juoksi vain tallin pihaan, josta kävin pyydystämässä sen takaisin töihin. Vaihdoimme Iinan kanssa osia ja kyllähän Majuri yritti vielä monen monta kertaa riistäytyä vapaaksi, mutta istahdin aina perseelleni hankeen, niin johan poika pysähtyi. Tämä oli jotenkin hassu ja ikimuistoinen ratsastuskerta. Emmekä ole kyllä tuon jälkeen enää samaa yrittäneetkään, sen verran haastavaa Majuri hommasta teki. 

Toisena mieleeni tuli uittoreissumme, mutta myös monet onnistuneet koulutuuppailut ja estehyppelyt, hiihtoratsastukset, maasto- ja sänkkärirallittelut ovat olleet todella hauskoja ratsastuksia. Vaikea valita vain yhtä.



Maneesi/kenttä/sänkipelto?

Riippuu aivan vuodenajasta. Talvisin ja vesisateella menisin mieluiten maneesissa, muina aikoina kentällä ja syksyllä ehdottomasti sänkkärillä. Mutta jos vain yksi pitäisi valita, niin kyllä se kenttä taitaa voittaa.

Jos saisit valita ikuisen elämän tai kuoleman huomenna, kumman valitsisit?

Tältä seisomalta valitsisin ikuisen elämän, mutta kun pidemmälle ajattelee, niin se ei loppupeleissä välttämättä olisi parempi vaihtoehto. Ikuisessa elämässä kaikki rakkaat kuolisivat ja elämä olisi loppujen lopuksi luultavasti yksinäistä ja tylsää. Haluan kuitenkin kokea vielä paljon, joten huomenna kuoleminenkaan ei kuulostaisi kivalta.

Millainen olisit jos et omistaisi hevosta?

Jos en omistaisi hevosta, luultavasti silti hevoset olisivat osana elämääni, mutta eivät niin vahvasti. Minulla olisi enemmän vapaa aikaa ja rahaa käyttää itseeni. Kävisin luultavasti enemmän "ihmisten ilmoilla" ja viettäisin enemmän ihmisten kanssa aikaa, mutta luulen, että en olisi niin onnellinen. Kyllä hevonen tekee arjestani ja elämästäni parempaa.


Kerro 3 omituista tapaa hevosestasi!

Majuri imeskelee naruja. Ennen aina, kun Majurille laittoi riimunnarua kiinni, halusi Majuri ruveta imeskelemään narua ennen lähtöä. Nykyään Majuri tekee tätä melko harvoin.

Toinen hassu tapa on, kun Majurille tarjoaa vettä ämpäristä ja jos Majurilla ei ole jano, niin se ottaa ämpäristä kiinni ja yrittää kaataa vedet päällesi.

Majuri pieree aika usein, kun sen takajalkoja putsaa, muttei onneksi koskaan ole sentään kakannut niskaan.

Minkä asian haluisit oppia/opettaa Majurille? 

Minusta olisi hauska opettaa Majuri menemään makuulleen, niin että voisin nousta sen selkään sen ollessa maassa. Tämä olisi kätevä ilman satulaa ratsastaessa :D Tai sitten pystyynnousu olisi aika näyttävä temppu. Majuri on hirveän perso kaikelle ruualle, joten luulen, että nämä olisivat ihan mahdollista opettaa, jos tietäisin millä tekniikalla lähtisin opettamaan.



Oletko koskaan joutunut luopumaan hevoskaveristasi tai siis ystävästäsi?

Olen joutunut montakin kertaa. Joko sen takia, että hevonen on kuollut, myyty, muuttanut tai olen lopettanut hevosen ratsastamisen tai hoitamisen. Oikeastaan kaikista muista elämässäni olleista hevoskavereista olen joutunut luopumaan paitsi Majurista ja Dessistä.

lv-r. Diavolo Piccolo oli pitkään mukana hevosharrastuksessani, vaikken koskaan oppinutkaan ratsastamaan tällä herkkiksellä..


Mistä alunperin löysit Majurin?

Oikeastaan Majuri löysi minut. Minun vuokrahevoseni menehtyi ja hevosen omistaja etsi itselleen uutta hevosta. Majurista oli ilmoitus netissä ja niin tämä hyväsydäminen ihminen kävi hakemassa Majurin itselleen. Minä aloin aluksi vuokraamaan Majuria, jonka jälkeen Majuri onkin sitten siirretty minun nimiini. Tarkemman sepostuksen voi lukea tästä vanhasta postauksesta.

Jos sinulla olisi mahdollisuus, ottaisitko Majurin asumaan omaan pihaasi?

Ehdottomasti ottaisin, jos sellainen mahdollisuus olisi.

Miksi juuri Majuri?

Miksipäs ei. En oikeastaan koskaan ole Majuria mitenkään valinnut, se vain kolahti minuun kaikinpuolin ja se on ollut itsestään selvyys ja luonnollista, että jatkan Majurin kanssa. Majuri on juuri sopiva hevonen minulle.


Oletko ikinä ajanut hevosella/ponilla? Milloin viimeksi?

En ole koskaan ajanut sillä tavalla kunnolla, joskus kokeillut vähän käynnissä ajaa.

Sun ratsastukselliset tavoitteet?

Tällä hetkellä tavoittelen sellaista hyvää harmoniaa omaan ratsastukseen. Haluan, että yhteistyö Majurin kanssa sujuu eleettömästi ja virheettömästi ja tajuamme toinen toisiamme. Pidemmän ajan tavoitteena olisi päästä kehittymään itse paremmaksi ratsastajaksi ja kehittämään taitoja jonkun osaavan hevosen kyydissä. Haluaisin päästä esimerkiksi johonkin valmennusryhmään, mutta vielä ei ole silmiin osunut sellaista sopivaa (enkä ole kyllä hirveästi etsinytkään). Aika kuitenkin näyttää, miten tässä käy.

Tämän vuoden tavoitteita Majurin kanssa?

Lainatakseni aikaisemmin kirjoittamaani postausta, toivon ensinnäkin tervettä hevosta ja hyviä ratsastus- ja hevoshetkiä ilman vastoinkäymisiä ja murheita. Tavoittena olisi päästä vihdoinkin huippukuntoon Majurin kanssa, saada laukka jälleen pyörimään hyvin ja niin, että pystyn laukassakin säätelemään askelta paremmin, saavuttaa ravityöskentelyssä yhteisymmärryksen ja hyvän yhteispelin ja käyntiä kehittää pontevammaksi ja sulavammaksi.


Minkälainen olisi täydellinen päiväsi?

Kesäpäivä ilman mitään stressattavaa, ilman kelloon katsomista, hyvin onnistunut ratsastus Majurin kanssa, rauhallista oleskelua Aatun ja poikaystävän kanssa, vaikka jossain rannalla kera hyvän piknik-ruuan ja ystäviä ympärillä. Ei kai siihen enempää tarvitse?

Onko jotain unelmia joita haluaisit vielä kokea Majurin kanssa tai tehdä ainakin paljon useammin?

Haluaisin lähteä Majurin kanssa leirille. Jollekin kunnon kouluteholeirille, jossa olisi kuitenkin pari hyppykertaakin ja vaikka uittokertakin. Haluaisin vielä joskus suorittaa sen HeB-radan. Haluaisin päästä johonkin huippuvalmennukseen. Haluaisin päästä ratsastamaan kunnollista treeniä säännöllisemmin ja useammin, nyt kun nämä sääolosuhteet rajoittavat paljon. Ehkäpä haluaisin Majurin asuvan jollain mukavalla maneesitallilla. Haluaisin myös vielä syventää suhdettamme ja luottamustamme.

Onko Majuri paras hevonen minkä olet tuntenut?

 Ehdottomasti.



Sun hyödyllisin ratsastusvaruste, entä tavallinen tavara?

Hyödyllisin ratsastusvarusteeni taitaa olla kypärä. Tavallinen tavara, no tuota, ratsastushanskat?

Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?

Hui kun aloin laskemaan, että miten vanha sitten jo olen. Voi kamala :D Toivottavasti asun omassa talossa, pihalla oma pieni talli ja kaksi hevosta ja Aatu viettämässä vanhuuden päiviään, olen naimisissa poikaystäväni kanssa, meillä on kaksi lasta ja minulla on työ, jossa viihdyn. Toivottavasti olen nauttinut nuoruudestani, nähnyt paljon, oppinut, kokenut unohtumattomia elämyksiä, matkustellut ja olen onnellinen. Enpä sen kummempaa edes toivo.

Paras kirja, jonka olet koskaan lukenut?

Rakastan lukemista, on paljon kirjoja, joista pidän, joten tämä on vaikea kysymys. Ehkä eniten hekumaa on kuitenkin herättänyt Stephenie Meyerin Vieras.

Mikä eläin Majuri olisi, jos se ei olisi hevonen?

Virtahepo.

Käytkö Majurilla ratsastuksen lisäksi missään ratsastuskouluissa tunneilla/valmennuksissa?

En käy säännöllisesti ratsastamassa missään muualla. Kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, olisi kyllä todella mahtavaa päästä johonkin valmennusryhmään.

sh-t. Vilma muutama vuosi sitten.
 Miksi juuri lämminverinen?

Koska Majuri. En ole valinnut mitään rotua, se nyt vaan on tuntunut hyvältä ja ihastuin Majuriin kokonaisuutena, en rodun takia. Ei lämminverisiä tarvitse perustella sen enempää kuin muitakaan rotuja.

Sinun mielipiteesi lämminverisistä ratsuina? 

Ei voi yleistää. Kysymys voisi olla minun mielipiteeni hevosista ratsuina. Jokainen hevonen on yksilö. Kaikki hevoset eivät ole samanlaisia, eikä kaikista ratsusukuisistakaan hevosista tule hyviä ratsuja. Lämminverinen ravihevonen on nimensäkin mukaan jalostettu ravaamaan, mutta kukaan ei kiellä opettamasta niille toistakin ammattia. Jotkut ovat hyviä ravureita, toiset eivät. Jotkut lämminveriset ovat hyviä harrasteratsuina, toiset eivät. Joku yksilö voi osaavissa käsissä yltää kilpakentillekin asti.

Aivan samalla tavalla ei puoliverisistäkään läheskään kaikki ole niitä hienoimpia yksilöitä. Minun mielestäni ei pidä väheksyä ihmisiä, jotka haluavat harrastaa lämminverisen kanssa, jos hevonen voi hyvin ja työskennellään hevosen ehdoilla. Lämminverisestä, kuten mistä tahansa muustakin hevosesta voi saada kovalla työllä hienon harrasteratsun. Se riippuu aivan siitä, mitä ihminen haluaa hevoseltaan ja harrastukseltaan. Olen tykännyt lähes kaikkien lämminveristen ominaisuuksista, joilla olen ratsastanut. Ne ovat olleet haastavia, mutta usein erittäin nöyriä ja herkkiä sekä nopeita oppimaan. Lämminverinen sopii mielestäni siis yhtä hyvin ratsuksi kuin mikä muukin hevonen, kunhan huomioidaan yksilön tarpeet ja mahdolliset rajoitteet.

lv-t. Kylli muutama vuosi sitten.
Lempihevosrotu?

En osaa nimetä yhtä rotua josta pidän eniten. Katselen hevosia yksilöinä. En pidä kaikista lämminverisistä, en kaikista puoliverisistä, enkä läheskään kaikista suomenhevosista. Mutta yleisesti kyllä lämminverisissä on ollut niitä kaikkein mukavimpia yksilöitä, joita olen tavannut. Ulkonäöllisesti pidän lyhytrakenteisista friisiläisistä, pienehköistä ja muhkeista puoliverisistä, uljaista lämminverisistä, pienehköistä ja näppäristä suokeista... Sellainen sopivan pieni ja pyöreä, muhkeat lihakset ja hulmuava harja, sellaisesta pidän.



Toivottavasti joku jaksoi lukea näinkin pitkän postauksen. Jos jokin kohta herätti ajatuksia tai kysymyksiä, kirjoitelkaa rohkeasti kommenttia! Nyt erityisesti saa laittaa myös postausideoita, toiveita ja muuta palautetta, koska teitä seuraajia on jo yli 450! Uskomatonta.


perjantai 7. helmikuuta 2014

Auttakaa valitsemaan hyvä väri Majurille!

Tällä viikolla sain kivan yllätyksen, kun kuulin voittaneeni arvonnassa! Palkintokin oli juuri sopiva, Equilinen satulahuopa valitsemillani väreillä. Olen todella innoissani tästä ja ihmeissäni, että miten juuri minä satuin voittamaan.




Olen menossa huomenna päättämään Keravan Horse & Rideriin huopaan värit, mutta arvatkaa vaan tiedänkö ollenkaan minkä värisen huovan haluan! Vaihtoehtoja on niin paljon. Olen miettinyt sellaista keskitummaa liilaa, harmaata, sinistä ja jopa oranssia, vihreää ja viininpunaista. En sitten tiedä, mitä värivaihtoehtoja siellä todellisuudessa on, mutta päätöksestä tulee vaikea.

Mikä väri sopisi sinun mielestäsi Majurille parhaiten? Näistä joku vai ihan joku muu?

Viikonlopusta on tulossa tosiaankin kiireinen, koska tuon huovan valitsemisreissun lisäksi menen Apassionatan sunnuntain iltanäytökseen. Joudun lähtemään tapahtumaan yksin, koska sain vain yhden lipun, enkä saanut ketään mukaan. Sinänsä harmittavaa, mutta odotan silti innolla näkeväni shown koska en ole koskaan aikaisemmin ollut katsomassa sitä. Ja eihän siellä sitä kaveria tuijotettaisikaan, vaan tapitetaan silmä kovana niitä hevosia. Onko teissä Apassionataan lähtijöitä?

Postauksen kuvat on otettu sunnuntaina.
Heposet oli just saanu heinät nenän eteen, niin laitettiin ne kuntoon tarhassa heinien äärellä.
Majuri on viime päivien plussakelien takia liikkunut varovaisesti kentällä. Majuri on aina ollut todella tarkka siitä, millä pohjalla se tykkää liikkua ja nyt kentän pohja on herran mielestä vähän liian liukas. Tilsojen kertyminen kavioihin ei auta asiaa ollenkaan. Majuri käyttää jalkojaan laahustavasti, eikä millään tykkäisi liikkua reippaasti. Luulen, että tämä sipsuttaminen kipeyttää Majurin lihaksia, joten mitään kummoisempaa en ole pystynyt tekemään.

Eilen meno näytti jo alusta asti niin pystyynkuolleelta, että hyppäsin suosiolla alas selästä ja laitoin Majurin kunnolla liikkumaan irtona. Irrallaan juostessaan Majuri käytti paljon paremmin jalkojaan ja takajalatkin liikkuivat, vaikka niihin saisi tulla vielä lisää voimaa. Tulisipa pian hyvät säät, että pääsisin ratsastamaan normaalisti!

Lopuksi pelleiltiin pitkästä aikaa väärinpäin. Yleensä Majuri pysähtyy heti, jos kääntyilen selässä, mutta nyt Majuri vaan talsi reippaasti uraa eteenpäin. On se ihana

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Asioita, joita rakastan Majurissa

Yksi ominaisuus, jota rakastan Majurissa on sen rentous ja rauhallisuus. Majuria ei paljoa hetkauta maailman meno ja tavallisena päivänä meidän yhteiselo on ihanan leppoisaa. Voin pelkäämättä tehdä Majurin kanssa melkein mitä vain, vaikka seisoa päälläni sen selässä, jos oma tasapainoni siihen vain riittäisi. Voin luottaa Majuriin.

Luulen ja pelkään, etten koskaan tule saavuttamaan tällaista luottamussuhdetta mihinkään muuhun hevoseen. Majuri on ystävä, jonka kanssa ei tarvitse arvuutella, koska tuntee toisen niin perinpohjin. Kuka tää hevonen oikein on? on tuttu tunne vierasta hevosta käsitellessä. Vierailta hevosilta puuttuu minun silmissäni usein sen kuoren sisältä sisin ja persoona, koska en ole oppinut tuntemaan niitä.

Muut hevoset voivat olla kivoja, mutta usein niiltä uupuu se jokin, jonka olen Majurista jo löytänyt. Kun Majurista joskus aika jättää, tahdon kuitenkin antaa mahdollisuuden niille muillekin hevosille näyttää sisimpänsä, vaikka toista yhtä hyvää kuin Majuri ei varmasti tule löytymään. Kyllä sen tuntee sisällään, kun se oikea kohdalle kolahtaa ja minun kohdallani se on ollut Majuri. Olen kiitollinen, että Majuri on päästänyt minut lähelleen ja näyttänyt minulle todellisen sisäisen nallekarhunsa. 


Vastakohtana rauhallisuudelle huomaan rakastavani Majurin pilkettä silmäkulmassa. Majuri ei ole mikään lasten lupsakka pullaponi, vaikka usein kyllä käyttäytyykin niin. Majuri kaipaa tiukkoja rajoja ja paljon rakkautta, ikuinen riiviökakara kun on. Majurissa on sellaista pientä kutkuttavaa haastetta, joka repii toisinaan hermoja, mutta toisinaan vaan naurattaa. Majuri osaa pistää ranttaliksi ja tehdä tylsästä päivästä ikimuistoisen.

Majuri on yhä yllätyksiä täynnä. Toisaalta Majuri on kovin ennalta arvattava, mutta toisaalta se osaa yllättää aivan täydellisesti. Häh tekiks Majuri sulle niin? on aika usein reaktioni, kun joku muu on käsitellyt tai ratsastanut Majuria ja kertoo miten Majuri käyttäytyi. Majuri on milloin pukitellut, milloin yrittänyt purra tai riistäytyä vapaaksi ja joskus käyttäytynyt kuin enkeli.

Ehkä eniten minut yllätti, kun Iina ratsasti Majuria viime kesänä kentällä, jossa Majurin vieressä kentällä metelöi traktori ja Majuri ei pelännyt traktoria tippaakaan - siitä Majuri ansaitsi kyllä sata pistettä ja papukaijamerkin! Majuri on siis vieraskorea tai päinvastoin. Jos Majurin kanssa epäröi tai sitä pelkää, tarttuu pelko ja epävarmuus helposti Majuriin, jolloin sen käsittely ei välttämättä ole mukavimmasta päästä. Mutta Majuri osaa kyllä olla hupsu ja rakastettava herrasmies, kunhan siihen tutustuu.




Majurilla on monia rakastettavia piirteitä, joita arvostan todella paljon. Majuri on rehti, ei fuskaa ellei siihen anna tilaisuutta, on äärimmäisen kärsivällinen ratsastaessa sekä useimmissa käsittelytilanteissa, ellei mitta tule täyteen kauheasta (esimerkiksi ruuan) odottelusta. 

Voisin tehdä vaikka tuhat virhettä selässä ja Majuri antaisi ne anteeksi ja kärsivällisesti jaksaisi työskennellä kanssani ja korjata virheitäni. Etenkin ratsastaessa Majuri toimii nöyrästi ratsastajan pyytämien asioiden mukaan ja jos ei osaa, niin yrittää ainakin tarmokkaasti. Kuulostaa täydelliseltä automaatilta? Ei kuitenkaan aivan, koska Majuri ei anna mitään ilman työtä.

Rakastan Majurin vammaista pöhinää, kun se kömpii pihatosta unisena vastaan. Rakastan Majurin tyhmiä ilmeitä, kun se näkee kameran ja huulen lopsutusta, kun sen alahuuli meinaa pudota. Rakastan sitä, kun Majuri saa minut nauramaan. Rakastan Majurin isoa pömppämahaa ja ankkamaista kävelytyyliä. Rakastan myös Majurin hullua puolta, kun Majuri lisää päivään ripauksen äksöniä. Rakastan, koska kaikki ne hölmötkin jutut tekevät Majurista Majurin.

Majuri ja Majurin hassu vino nenä.
Jonkun korviin minun ja Majurin arki voi kuulostaa kovin tylsältä, kun aina se sama naama on vastassa, mutta oikeasti tämä antaa ja opettaa todella paljon. Majuri on luonteeltaan yhden ihmisen hevonen ja voin sanoa, että minäkin olen oikeastaan yhden hevosen ihminen. Vaikka toisinaan kaipaan vaihtelua ratsastukseen ja tykkään ratsastaa erilaisia hevosia, en kuitenkaan saa muilta hevosilta sitä mitä Majurilta saan. Muiden hevosten jälkeen on aina ihana palata tutun hevosystävän luokse.

Itselleni onkin hevosten kanssa tärkeintä, että hevonen voi hyvin ja nauttii elämästään. Vaikka itsellänikin on joskus kiire tallilla ja välillä kaikki hoidetaan vain nopeasti rutiinilla, tarkastan aina kuinka Majuri voi ja onko sillä kaikki hyvin. Ratsastus on mukavaa, mutta en hylkäisi hevosta sen takia, että se on väliaikaisesti esimerkiksi sairaslomalla. Hevosesta pidetään huolta myös sen heikoimmilla hetkillä. 

En myöskään halua ajatella hevosia vain välineinä - ratsastetaan ja viedään pois. Jokainen kohtaaminen on tilaisuus tutustua hevoseen ja oppia siitä lisää. Haluan tutustua hevosten sisimpään ja oppia tuntemaan ne yksilöinä. Sitä paitsi hevoseen tutustuminen voi auttaa ymmärtämään sitä myös ratsastaessa. Mitä enemmän annat hevoselle, sitä enemmän tulet saamaan takaisin.

Joku mittaa hevosen arvon rahassa ja kilpailutuloksissa, mutta minulle tärkein arvo on se, jota rahalla ei voi ostaa ja joka sattuu kun sen menettää. Jos joku tarjoaisi minulle suuren summan rahaa, mutta haluaisi vastineeksi Majurin ja veisi sen teille tietämättömille, en rehellisesti sanottuna antaisi. Minulle Majuri ei ole vain hevonen tai väline. Majuri on ystäväni. Eikä ystäviä myydä pois tai hylätä.

Olen äärimmäisen iloinen, että olen saanut tutustua tuohon upeaan hevoseen. Tästä olen kiitollinen Majurin entiselle omistajalle, ystävälleni, joka antoi nuorelle minulle mahdollisuuden tähän kaikkeen. Sekä vanhemmilleni, jotka mahdollistivat koko hevosharrastuksen. Olen kiitollinen niille kaikille, jotka ovat meihin uskoneet ja meitä auttaneet. Ennen kaikkea olen tästä kaikesta kiitollinen Majurille, tuolle elämäni hevoselle.

Majurille täytyy antaa sydämensä, että Majuri avaa omansa.


lauantai 1. helmikuuta 2014

Irtohypytystä pyryssä!

1
Suunnitelmat menivät kuvauksien ja ratsastuksien suhteen vallan uusiksi, kun taivaan täydeltä pyrytti lunta. Meillä oli Jasu mukana kuvaamassa ja alunperin oli tarkoitus kuvata videopostaus, mutta pyryn takia päätimme jättää suuremmat kuvailut toiselle päivälle ja irtohypyttää hevoset.

2
3 - Ei ollut mistään jumituksista tietoakaan, sen verran letkeästi ja reippaasti Majuri liikkui!

Rakensimme korkeimmillaan noin 60cm sarjan pitkälle sivulle. Aluksi, kuten aina, molemmat olivat kovin vastahakoisia menemään sarjalle, mutta yllätykseksi Majuri oli tänään se innokkaampi hyppääjä ja meni jopa oma-aloitteisesti esteille. Kun hevoset syttyivät ja tajusivat jutun jujun, ne juoksivat hienosti paljoa ajamatta sarjalle. Majuri oli tänään ihan innoissaan ja molemmat esittivät oikein hienoja hyppyjä.

Oli ihan hyvä, ettei videopostausta alettu kuvaamaan, koska lunta tuli niin paljon, että pelkkien kuvienkin ottaminen oli haastavaa. Ja saivatpa hevoset mukavan vaihtelevaa liikuntaa tänään. Onko muuten kellään ratkaisua tuohon, kun blogger sössii noiden kuvien laatua?

4 - Majuri oli niin soma valkoisen naamansa kanssa.

5



6 - Dessi ja Majuri menivät jopa peräkanaa esteille!

7

8

9


10

11

12

13
14 - Minä ja Majuri & Iina ja Dessi 
  

Mikä kuvista on sinun suosikkisi?