Kuusi vuotta olemme kohta kulkeneet yhteistä taivalta.
Majuri on osa elämääni, tuntuu kuin se olisi aina ollut.
24.7.2007 alkoi matka, joka oli kivinen ja vaikea.
Olen taistellut Majurin kanssa.
Epäonnistumisia, vastoinkäymisiä, kyyneleitä ja hikeä.
Mutta myös onnistumisia.
Kuinka paljon olemmekaan saavuttaneet?
Olen rikkonut Majurin kovan ulkokuoren
ja Majuri on saanut elää omana itsenään,
ilman pelkoa.
Mutta miten nyt käy?
Sitä ei voi tietää.
Toivon, että voin olla Majurin kanssa sen loppuelämän ajan.
Loppuun asti.
Ja loppuun asti tulen varmaan olemaankin.
Majuri ei ole enää puoliksi minun omistuksessani.
Majurin omistajuus siirtyi kokonaan minulle.
P.S. Muistakaahan käydä kysymässä kysymyspostauksessa, koska nyt alkaa olla viimeiset hetket kysyä! :)