lauantai 21. huhtikuuta 2012

Tarina siitä kuinka meidän tiemme kohtasivat

Tarinamme sai alkunsa vuonna 2007

Majuri 2007
Minun ja Majurin törmääminen on oikeastaan kohtalon ansiota, sillä alunperin, vuonna 2006, olimme etsimässä omaa hevosta siskoni Iinan kanssa. Emme olleet kuvitelleetkaan, että alkaisimme vuokraamaan jotain hevosta, sillä olimme saaneet tarpeeksemme tallin vaihtelusta ja halusimme pysyvän hevosen, jolla käydä ratsastamassa. Olimme jopa soittaneet yhdelle täysveri-connemara risteytystamman omistajalle ja päätimme ensin etsiä tallipaikan, ennen kuin menisimme katsomaan hevosta. Löysimme netistä ilmoituksen, jossa oli tarjolla tallipaikka Hyvinkäällä. Lähdimme katsomaan tallia ja se vaikutti mukavalta. Halusimme tuoda oman hevosemme tänne. Jotenkin kummasti tallinomistaja sai meidät kuitenkin ylipuhuttua (hyvä niin, sillä olimme silloin melko kokemattomia kuitenkin) ja ehdotti, että vuokraisimme hetken aikaa hänen hevostaan, jotta saisimme vähän enemmän kokemusta hevosen hoidosta ja ratsastamisesta ilman ohjausta. Ajattelimme, että hyvä on, vuokraamme hevosta puoli vuotta ja katsotaan oman hevosen hankkimista sen jälkeen uudelleen.



Hevonen oli kiltti lämminveritamma Spell Binder, johon ihastuimmekin sitten kovasti. Pellin kanssa saimme touhuta aika vapaasti ja osallistua sen hoitoon vähän enemmänkin. Tallinomistajan toinenkin hevonen, Diavolo Piccolo, tuli meille tutuksi niin hoitaessa kuin ratsastuksenkin merkeissä. Huhtikuuhun 2007 kaikki sujui hyvin, emme oikeastaan miettineet enää oman hevosen hankkimista, sillä Pelli oli vienyt sydämemme. Huhtikuu oli silloin lämmin ja hevoset olivat jääneet yöksi ulos. Yhtenä yönä Pelli ja sen viereisessä tarhassa asuva ruuna olivat menneet langoista läpi toistensa tarhoihin ja ruuna oli potkaissut Pellin takajalan poikki. Mitään ei ollut enää tehtävissä ja aamulla kutsuttiin nopeasti eläinlääkäri paikalle päästämään Pelli kärsimyksistä.



Shokki ja järkytys olivat suuret, kun tallinomistaja soitti aamulla mitä on käynyt ja että Pelli on lopetettu. En oikeastaan edes tajunnut tilannetta, en osannut reagoida siihen. Muistan kun kävelin kouluun ja päässäni soi vain "Ei tämä ole mahdollista, Pelli on kuollut." Vasta päivän edetessä aloin käsittää oikeasti, mitä on tapahtunut ja se iski päin kasvoja. Menimme samana iltana hyvästelemään tamman ja sovimme, että jatkamme Pikkiksen (Diavolo Piccolon) vuokraamista. Vasta kun olimme oikeasti nähneet, että Pelli on poissa, aloin ymmärtää, että se on oikeasti totta.

Jatkoimme tallilla käyntiä ja Pikkiksen ratsastusta. Pikkis oli aivan eri maata kuin Pelli. Se oli todella herkkä suustaan ja kova menemään, enkä koskaan oikein päässyt jyvälle sen ratsastuksen saloista samalla tavalla kuin Iina myöhemmin pääsi. Pikkis oli kuitenkin erinomainen ja luotettava maastopolle, vaikkei kenttätyöskentelymme sujunutkaan niin hyvin.

Kesäkuussa tallinomistaja kertoi, että hankkii toisen hevosen Pellin tilalle. Hevonen oli kuulema hankala, kuriton, hakattu ja "annetaan hyvään kotiin"- tapaus. Tallinomistaja kertoi, että se oli muhkea ja komean näköinen lämppäriksi ja tottakai kiinnostukseni heräsi heti. Mutta koska se oli kuulema hankala käsitellä, ajattelin, että tuskin minusta ainakaan on sitä käsittelemään.

Tallille saapui musta ruuna. Pelokkaan näköinen ja valmiina ryntäämään karkuun. Kiskaisi itsensä taluttaessa irti ja paineli karkuun, hoitaessakin yritti lähteä menemään, steppasi, yritti tulla päältä ja purra. Se ei tykännyt kosketuksesta ja suoraan sanottuna se olisi mielellään varmaan vain seissyt tarhassa kaukana ihmisistä, niinkuin se ilmeisesti oli seissytkin viime vuodet. Tallille oli saapunut uhmakas ja ihmisiä pelkäävä, uuden mahdollisuuden saanut Majuri.

Majuri 2007, kun ensimmäisen kerran näin sen
Kiinnostuin salaa heti tuosta mustasta ja pelokkaasta ruunasta. Majuri oli tavoittamaton ja sulkeutunut ja ehkä sen takia niin kiinnostava tapaus. Ratsastin aika usein Pikkiksen kanssa samaan aikaan kentällä, kun Majurilla ratsastettiin. Katselin sen kömpelöä menoa, ei lihaksista tai tasapainosta tietoakaan ja laukatessa se hermostui. Ajattelin, ettei minusta olisi tuollaista hevosta ratsastamaan ja ihailin miten hyvin Majurilla ratsastava tyttö sai sen kuitenkin liikkumaan.

Majuri näytti aika usein kiukkuista naamaa
Majuri taisi ehtiä olla tallillamme pari viikkoa ennen kuin minulle ehdotettiin sillä ratsastamista. Kokeilin sitä tottakai mielelläni ja en ollut oikein varma, pitäisinkö siitä. Majuri oli kuulema entistä omistajaa vienyt pitkin maneesin seiniä ja heitellyt alas selästä (meillä ollessaan se ei ole kuitenkaan koskaan ollut sellainen). Ratsastin Majurilla ja jostain kumman syystä, jota en oikein itsekään tajua, pidin Majurista. Vaikka se oli kömpelö ja ei mikään unelma ratsastaa, pidin sen jonkinlaisesta yritteliäisyydestä ja siitä, että se oli aivan eri hevonen, kun sen selkään meni. Pelkous katosi ja se edes jollain tasolla antautui ratsastajalle. Ja luulen, että se nautti, kun sen kanssa touhuttiin ja sillä ratsastettiin.

Minulle sanottiin heti alkuun jo, että Majuri sopii minulle todella hyvin ja että minun pitäisi alkaa ratsastaa sitä. Itsekin pidin Majuria sopivampana minulle kuin Pikkistä, joten päätin vaihtaa Pikkiksen vuokrauksen Majuriin samaisena kesänä 2007. Majurin käsittely ja ratsastaminen vaativat paljon kärsivällisyyttä, joten ehkä senkin takia se sopii minulle. Olen luonteeltani rauhallinen ja tyyni, enkä kovin äkkipikainen ja pidän haasteista. Iina on oikeastaan minun vastakohta ja Iina onkin aina sanonut, ettei kestäisi Majurin tempauksia viikkoa pidempään. Ja se on kyllä totta, Majuri ei olisi silloin sopinut kaikille, koska se tarvitsi rauhallista ja kärsivällistä käsittelijää. Majuri oli oikeastaan aina "yhden ihmisen hevonen", ja se oli yksi syy miksi aloin syksyllä 2007 ratsastamaan sitä kuusi kertaa viikossa. Pikku hiljaa se alkoi luottaa minuun enemmän ja enemmän.

Ensimmäisiä maastoilukertoja Majurilla
Majuri ei ole tosiaankaan ollut aluksi ratsastaessa täysin nöyrä, mutta se nöyrtyi kuitenkin aika nopeasti. Majuri on ja oli silloin siitä kiva hevonen, että se kokeili ratsastessa kunnolla oikeastaan vain kerran kuka on pomo. Meidän "suurin taistelu" käytiin pellolla muistaakseni meidän ekana vuotena yhdessä. Majuri aloitti heti riekkumisen, yritti ensin pukittaa minut alas ja ryöstää laukkaan. Kun se keino ei toiminut minuun, se kieltäytyi liikkumasta mihinkään. Kun annoin sille pohkeita, se lähti pyörimään, veti ohjia pois ja kun sai ohjat pois, heitti pukin ja seisahtui taas paikalleen. Se teki sen monen monta kertaa, ja olin muutaman kerran vähällä tippua. Tappelimme aika kauan ja olin jo menettää toivoni. Iina oli mukana katsomassa ja pyysin, jos hän olisi yrittänyt taluttaa Majuria. Siitäkään ei kuitenkaan tullut mitään, Majuri kiskaisi itsensä irti Iinan otteesta ja yritti heittää minut alas. Seisoimme keskellä peltoa ja Majuri puuskutti, mutta ei liikkunut mihinkään. Lopulta se ei jaksanut enää pyöriä, vaan heitti aina pukin, jos annoin raippaa tai pohkeita. En tiedä, tuliko Majurin kunto vai mikä vastaan, mutta lopulta se luovutti ja lähti kävelemään täysin rauhallisena sinne minne pyysin. Se fiilis, mikä silloin oli on sanoin kuvailematon, olin onneni kukkuloilla - en hävinnyt taistelua, eikä Majuri ole koskaan sen jälkeen enää yrittänyt mitään tuollaista. Onneksi se ymmärsi kerrasta.

























Käsiteltäessä Majuri ei ollutkaan niin helppo saada nöyrtymään. Pikku hiljaa sen huonot tavat ja rauhattomuus alkoivat kadota ja nykyään Majuri yleensä seisoo aivan kiltisti paikoillaan. Se on toki vielä perusluonteeltaan leikkisä ja tekee aina silloin tällöin omia temppujaan. Nykyään se ei kuitenkaan ole pelokas, vihainen tai ilkeä, niinkuin silloin. En olisi silloin vuonna 2007 uskonut, miten erilainen hevonen Majurista kuoriutuu. Uskoin, että se vain on sellainen luonteeltaan, uhmakas ja rauhaton, eikä se siitä voisi muuttua. Toisin kuitenkin kävi, Majuri on nykyään oikea mamman pikku nössö :)

Kohtalo oli määrännyt meidän tapaavan. Pelllin kuolemalla oli tarkoitus, Pelli antoi kuollessaan Majurille mahdollisuuden hyvään loppu elämään. Jos en olisi koskaan tavannut Majuria, olisin jäänyt todella paljosta paitsi ja kuka tietää minne Majuri olisi joutunut ja olisiko se saanut hyvän kodin ja uuden mahdollisuuden.

Ensi kerralla saatte kuulla mitä tämän jälkeen tapahtui, meidän kehityksestä ja matkastamme yhdessä tähän päivään asti.

Lue vuodesta 2007 kertova postaus!


keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Minä muiden hevosten selässä

Pikkis 2007
Juuri kun eilisessä postauksessa sanoin, etten todellakaan muista kaikkia hevosia joita olen ratsastellut, niin nyt pitäisi sitten ruveta muistelemaan :D No, kovinkaan paljon en nykyään muiden kuin Majurin selässä käy, mutta joskus tuli välillä ratsasteltua kolme tai neljäkin heppaa päivässä.

Ensimmäisenä tulee mieleen Pikkis. Pikkistä olen vuokrannutkin hetken aikaa ja myöhemmin ratsastelin sillä silloin tällöin lähinnä maastolenkkejä. Pikkis oli lämminverinen ex-ravuri, kova menemään ja todella herkkä suustaan. En koskaan oikein löytänyt sitä yhteistä säveltä Pikkiksen kanssa, se oli niin herkkä ja en vain yksinkertaisesti yhtään sopinut sille. Pikkis oli kuitenkin mukava maastoheppa, ei pelännyt mitään ja olisi jaksanut mennä vaikka kuinka pitkiä lenkkejä intoa puhkuen!



Ensimmäinen vuokrahevoseni Pelli oli myöskin lämminverinen ex-ravuri. Muutaman kuukauden ehdin Pelliin tutustua. Olin silloin ihan ihastunut Pelliin, se oli jotenkin niin mukava hevonen; rauhallinen, mutta tarvittaessa siltä löytyi vauhtiakin. Pelli oli yhteistyökykyinen hevonen ja teki mitä pyydettiin.


Pelli 2007
Pelli 2007

























Majurin kanssa pitkään samassa pihatossa asunut Reetu tuli myös hyvin tutuksi. Repa on isokokoinen lämminverinen, myöskin ex-ravuri. Ratsastelin Reetua aika useinkin, joskus jopa säännöllisesti (olisko ollut kerta/kaksi viikossa?). Reetu oli usein aika kankea ja yhdessä vaiheessa se punki todella paljon lapa edellä. Se oli semmonen hömelö Hessu Hopo :) Kun Repan kanssa pääsi yhteisymmärrykseen, niin se meni oikein mallikkaasti. Repa oli aika samantyylinen kuin Majuri, hieman laiska, mutta kuitenkin todella yritteliäs ja yhteistyökykyinen. Eli ihan mukava tapaus.


Reetu 2009
Reetu 2009


Dessi tuli tutuksi vuonna 2009 ja silloin heti alkuun menin Dessillä aika useinkin. Nyt myöhemmin, kun Dessi on Iinan omistuksessa, niin olen mennyt sillä lähinnä silloin kun Iina ei itse pääse. Dessi oli silloin alussa aika kamala kaahottaja, nykyään se on ihan kiva ratsastaa. Dessin kanssa pitää olla rauhallinen ja päättäväinen. Se ei anna mitään helposti ja on sinänsä mukavan haastava tapaus. Sitten kun se antautuu, niin se on todella ihanan pehmeä ratsastettava.

Dessi 2011
Seuraava lämminverinen, jolla ratsastelin viime kesänä enemmänkin on Kylli. Kylli oli silloin 7-vuotias ja sillä oli aloitettu ratsukoulutus. Sain ratsastaa ja viedä vähän eteenpäin Kylliä viime kesänä pari kuukautta. Ratsastin sillä useampana päivänä viikossa, kun Majuri oli sairaslomalla. Kylli oli erittäin nopea oppimaan, kuunteli hienosti ratsastajaa ja oli todella potentiaalinen nuori tamma. Olisin voinut sen kanssa pidempäänkin touhuta ja katsoa miten pitkälle sen kanssa pääsee, kun se oli sen verran mukava tamma, mutta se muutti tallilta pois.

Kylli 2011

Vilma 2010
Nuorta suomenhevostamma Vilmaa tuli myös pari vuotta sitten ratsasteltua enemmänkin. Se opetteli ratsun juttuja ja autoin niissä hommissa. Vilma oli luonteeltaan vähän pahankurinen, sille ei oltu ilmeisestikään sen ensimmäisinä vuosina opetettu käytöstapoja tai mitään muutakaan. Se oli potentiaalinen suokki, sillä oli todella hyvä, pyörivä laukka ja se oli melko nöyrä ja herkkä ratsastettava. Sitä oli opettavaista ratsastaa, koska se ei osannut kovinkaan paljoa ja sen kanssa joutui aloittamaan kaiken alusta. Vilma on oikeastaan ainoa suokki, jonka ratsastuksesta olen oikeasti pitänyt. Ja Vilma kyllä muutti käsitystäni suokeista, koska aikaisemmin olen mennyt vain sellaisilla suokeilla, jotka painavat kädelle ja menevät eteenpäin kuin katujyrä ja Vilma ei ollut ollenkaan sellainen. Tähänkin pikkutammaan olisin voinut tutustua enemmänkin, mutta se lähti tallilta.

Vilma 2010
Vilma 2010

Säkäkorkeudeltaan noin 175 cm, iso puoliverinen Wallu tuli myös tutuksi. Ratsastelin sillä silloin tällöin, mutta vuoden 2009 alkupuoliskolla hyppäsin sillä kerran viikossa. Wallu oli osaava kouluhevonen, minulle ehkä turhan isoliikkeinen ja sitä joutui aika paljon lämmittelemään, ennenkuin sen sai koottua alle. Sitten kun sen kanssa sai asiat sujumaan, se oli oikein mukava ratsastaa. Estepuolella tykkäsin siitä tosi paljon, vaikka se olikin kouluratsastukseen painottunut. Sillä oli lennokas hyppytyyli ja se hyppäsi helposti esteen kuin esteen yli.

Wallu 2009

Jussi 2009
Lämminverinen ruuna Jussi asusteli monta vuotta samalla tallilla. Auttelin Jussin ratsastuksessa ja liikutuksessa silloin tällöin. Jussi ei ihan minun tyyppiäni ollut, se oli aika vaikea ratsastettava ja sillä oli haastavaa saada hyvä tahti, kun sen takapää tuppasi ainakin alkuaikoina laahaamaan. Myöhemmin Jussin omistaja on kehittynyt sen kanssa tosi paljon ja myöhemmässä vaiheessa se olikin paremman tuntuinen ratsastettava.

Jussi 2008






















Eetu oli myöskin ratsunalkeita opetteleva lämminverinen. Eetulla ratsastin muutamia kertoja ja se oli reipas ja oppi tosi nopeasti jutun idean. Niistä muutamasta kerrasta jäi mieleen, että se oli miellyttävä ratsastaa ja haki itse hyvin oikeaan suuntaan.

Saikalla (lv-tamma) ratsastin muutaman vuoden aikana melko paljonkin. Silloin se oli kova menemään, mutta kun rauhoittui ja jaksoi keskittyä, niin se oli ihan osaava tamma.

Saika 2008


Jossun hevosella Aksulla menin myös silloin tällöin. Ensimmäisiä kertoja, kun Aksulla menin, en tajunnut sitä hevosta yhtään :D Myöhemmin, kun itsekin osasin ratsastaa paremmin, Aksu oli tosi kiva ratsastettava. Se oli mukavan "topakka" ja liikkui omilla jaloillaan, mutta kuitenkin rauhallinen. Kun siltä vaati, niin se teki kyllä hienosti.

Aksu 2009

Pelle 2008
Arabiruuna Pelle oli parina kesänä kesälaitumilla samalla tallilla ja niinä kesinä Iinan kanssa ratsasteltiin Pellellä aika paljon. Kävin Pellellä myös koulukisoissa HeB-radan. Pelle oli aluksi todella kankea, kun sen kanssa ei oltu hirveästi tehty koulujuttuja, mutta kuitenkin rento ja kuuliainen. Se oli loppujen lopuksi todella osaava koulussa ja esteillä ja nykyään sen omistaja taitaa sen kanssa kisatakin melko paljon. Pelle oli myös ihanteellinen maastoratsu ja aika paljon tuli sillä mentyä maastolenkkejäkin.















Muita hevosia, joilla menin oli mm. Poveliina, Cassu, Rami, Ateena ja ponit Marie, Essi ja Emppu. Ehkä niitä oli vielä muitakin, joita en nyt muista :)

pv-tamma Poveliina 2010, erittäin mukava hevonen ratsastaa ja Pove on vanha estekonkari, eli osasi hypätäkin!

Poveliina 2010


Cassu-ponilla estekisat 2008, kävin Cassun kanssa myös koulukisoissa
Rami/Rambo 2008, järjettömän kokoinen suokki, jonka kanssa oli välillä vähän erimielisyyksiä :D

Emppu-poni 2009

On se kiva aina välillä päästä jonkun toisenkin hevosen selkään kokeilemaan, kyllä siinä aina jotain uutta oppii ja näkee vähän, miten ne ratsastustaidot muiden hevosten selässä toimii :)

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Nyt on lukijoiden sana vapaa: Kysymyksiä tulemaan!

Nyt olisi kysymyspostauksen aika!
Vastauksen kysymyksiinne toteutan luultavasti videon muodossa, jos kysymyksiä tulee tarpeeksi.

Heitelkää kysymyksiä minusta tai Majurista tai meistä, niin yritän vastata parhaani mukaan! 
Tai jos haluatte nähdä jonkinlaisia kuvia (hyppykuvia, kouluratsastuskuvia, maastokuvia yms.), niin niitäki voin sitten vastaukseen lisäillä. 
Myös toiveita blogin ja tekstien suhteen ja palautetta yleensäkin otan vastaan mielelläni :)

Joten annan teille vapaat kädet, kommentoikaa tähän postaukseen omalla nimellä tai anonyyminä, yritän sitten parhaani mukaan vastailla teidän kysymyksiinne videolla!

Nyt vain reippaasti kyselemään, kun on kerrankin tilaisuus! :)


lauantai 7. huhtikuuta 2012

Taas opittiin uutta valmennuksessa!

Eilisessä valmennuksessa Majuri oli alkuun vähän laiska, mutta kyllä sitä liikettä alkoi sieltä taas tulla, kun saatiin alkukankeus pois. Valkan pääasiat minulle ja Majurille olivat:
- ratsastaa laukka lyhyemmäksi ja enemmän jalkoja alle, ettei se "hajoa" käsiin - tähän osuuteen olin ERITTÄIN tyytyväinen. Laukka tuntui tosi hyvältä, vaikka se ei ihan puhdasta kolmitahtista ollutkaan, niin se oli kontrollissa paljon paremmin, paljon aktiivisempaa ja pontevampaa, eikä sellasta kompurointia.
- raviin enemmän energiaa ja aktiivista reagointia pohkeisiin - alkuun oli pieni työ tässä, mutta kyllä se sieltä alkoi tulla.
- siirtoihin tarkkuutta, täsmällisyyttä ja kevyesti istunnalla, sekä käynti sen jälkeen aktiivista - muuten oikein tyytyväinen olin, mutta vähän siirrot vielä töksähtivät ja käynti vähän "lösähti" ravin jälkeen. Vielä pitäisi saada enemmän pontevuutta yleensäkin käyntiin.

Hyvä valmennus oli! Tota laukkaa lähden kyllä nyt kehittämään enemmän Helin neuvomalla tavalla, kun on tuntunut, että ollaan junnattu sen laukan kanssa koko ajan samassa pisteessä. Nyt jos sitä kehitystä alkaisi tulla vähän enemmän :)

Jasun ansiosta saatiin kuviakin valmennuksesta:






P.S. Majuri sai uuden fleecevuorettoman sadeloimen!






P.P.S. Pysykää kuulolla, sillä tänään tai huomenna julkaistaan Iinan kanssa video meidän maastoretkestä! ;)