torstai 24. toukokuuta 2012

Majurilla on asiaa tästä päivästä!

Terve!
Minun piti taas tulla puhumaan teille asiaa. Tiedän että olette odottaneet tätä päivää, kun saan tönittyä Oonan pois tietokonetuolilta ja pääsen itse näppäimistölle. Arvatkaa mistä tiedän? No niistä lukuisista faniposteista, joita tulvii teiltä postilaatikon äyräiden yli joka päivä!

No mutta, löpinät sikseen. Mistäs aloittaisinkaan. Haluaisitteko kuulla tästä päivästä?

Oli tavattoman kuuma päivä. Ihollani olisi voinut paistaa kananmunaa (tai jotain muuta herkkua), kun otin brunea pinnalle takapihalla. No eikös kesken auringonpalvontani paikalle tullutkin Oona. En voinut muuta kuin lähteä mukaan. Tiedättehän millaisia nuo naiset ovat, kun näkevät miehen löhöävän. Nehän passittavat heti hommiin.

Tänään Oonalla olikin jotain jännää mielessä. Tarkat silmäni nimittäin näkivät kentällä esteen! Mutta voi pojat, kun pääsin kentälle, olikin puhti ja innostukseni laantunut. Aurinko porotti ja kenttä pölisi ja minun olisi pitänyt hypätä esteitä? Pari ensimmäistä estettä kielsinkin, koska minua ei vain yksinkertaisesti huvittanut.

No arvatkaapas oliko se sitten noloa, kun Dessi nauraa hirnui minulle pihaton kulmalta, kun en hypännyt esteitä. Olihan meikä pojan sitten pakko näyttää Dessille ja loput esteet hyppäsinkin oikein hienosti (ja kunnon ILMAVARALLA!). Olen varma, että haluatte nähdä kuvia hypyistäni, joten soitin kuvaajalleni ja pyysin saada kuvat asap (as soon as possible). Tähän väliin esittelen kuvat:



Perjantaina mulla onkin rokotus, mutta minähän en semmosta pelkää! Olen paljon jännemmissäkin paikoissa lekurin käsissä ollut, joten rokotus on pikku juttu meikä pojalle! Saanpahan seuraavan viikon ottaa vähän iisimmin.

Ainiin, mun on aivan pakko sanoa tämä vielä: arvatkaapas kuinka mahdotonta on vastustaa tuota ihanaa vihreää herkkua, jota kasvaa kaikkialla muualla paitsi meidän tarhassa! Sitten kun sitä jossain on, esimerkiksi kävelylenkillä tien vieressä, niin sen kimppuun on aivan pakko päästä. Tiedätte varmasti tunteen, kun näette sitä vihreää herkkua ja sen jälkeen aivan kuin silmissänne pimenisi ja te ryntäätte syömään sitä. Ettekö tiedäkin? En ymmärä miksi Oona ei anna minun syödä sitä vähän lenkin aikana, koska olen varma, että jos Oona olisi minun asemassani, niin hän varmasti rakastaisi sitä herkkua myös.


Onneksi Oona on sen verran reilu, että päästää minut joka päivä hetkeksi herkuttelemaan sitä. Kuulema sen takia, kun olemme lähdössä lomamatkalle (Dessi ei vielä tiedä lomamatkastamme, joten ajattelin yllättää hänet! Joten älkää missään nimessä kertoko Dessille tästä!) ja minun pitää tottua siihen ennenkuin minut voidaan päästää ahmimaan sitä. Ensi viikolla meidät viedään vähän matkan päähän KESÄLAITUMILLE! Miettikää sitä vihreän herkun määrää omnomnom! Mutta olkaa pliis ihan hiljaa tästä asiasta, koska en halua että "pikkulinnut laulaa" Dessille ;)
Tässä minä ja Rami laitumilla muutama kesä sitten. Taisin vähän innostua, sen takia nuo jalat vähän nousevat :)

Mutta nyt rakkaat lukijat, minun on aivan pakko poistua lataamaan akkujani, sillä huomenna on jälleen uusi päivä ja uudet kujeet Oonalle! Jäynät ja jekut odottavat, adios!



Rakkaudella, Musta Hurmurinne

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Luopuminen

Miksi ottaa hevosen, kun tietää, että siitä joutuu luopumaan? Luulen, että sen takia, koska elämä sen kanssa on sen arvoista. Siitä saa niin paljon hyvää, että on valmis kokemaan niin paljon surua sen vuoksi.

Nyt kun mietin vuoden takaista leikkausta ja sitä pelkoa, että Majuri jouduttaisiin lopettamaan. Se oli ahdistavaa. Luopumiseen ei ikinä osaa varautua, vaikka tietäisikin, että se on edessä. Jos nyt määrättäisiin päivä, jolloin Majurista aika jättää, tulisin hulluksi. Mitä kaikkea haluaisin vielä tehdä, haluaisinko nopeasti tehdä vain kaikkea vai vaan nauttia viimeisistä hetkistä niinkuin aina ennekin? Olenko ollut tarpeeksi hyvä Majurille, mitä kaikkea olenkaan tehnyt väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin? Olenko nauttinut tarpeeksi ja antanut Majurille hyvän hevosenelämän? Vuosi sitten, kun tilanne näytti pahimmalta, jouduin näitä asioita miettimään. Epätietoisuus on kuitenkin ehkä pahinta. Pahemman siitä vielä teki se, että pelkäsin eläinlääkärin sanovan, että se on nyt ohi. Silloin se olisi ollut lopullista. Pelkäsin vielä leikkauksen jälkeenkin, ettei Majuri toivu, vaikka eläinlääkärit sanoivat, että se tulee paranemaan täysin. En halunnut antaa itselleni turhaa toivoa, ettei pahin mahdollinen tilanne tulisi niin yllättäen.

Onneksi meille kävi hyvin ja saimme lisää aikaa. Olen pitänyt Majuria aina turhan itsestään selvyytenä, enkä ole ajatellut, että siitä joskus joudun vielä luopumaan. Lähes vuoden mittainen taukoilu ja Majurin leikkaus kuitenkin herättivät ja muuttivat minua hieman. Olen tullut varovaisemmaksi, minua alkaa ahdistaa pienikin turvotus Majurin jaloissa ja minusta on lähes kokonaan kadonnut "en jaksa" tai "ei tää osaa" -asenteet. Yritän aina nauttia jokaisesta hetkestä Majurin kanssa, tehdä asiat huolella loppuun ja yritän tallilla ollessani unohtaa kiireen.

Tiedän, että joillekin ihmisille hevonen on enemmänkin urheiluväline ja siitä luovutaan, jos siitä ei ole enää kunnon ratsuksi. Minulle kuitenkin hevosesta tulee aina ystävä ja niinkuin ihmisystävillekään, en halua hevosystäville tapahtuvan mitään pahaa. Jotkut ehkä ihmettelevät, miksi ihmeessä jaksoin taukoilla ratsastuksesta ja stressata Majurin toipumista vuoden ajan, kun olisin voinut päästää sen menemään ja ottaa uuden hevosen tilalle. Kun hevosen kanssa on päässyt niin paljon eteenpäin ja on kehittynyt yhdessä, on siitä luopuminen vielä vaikeampaa. Kun hevonen vielä kaiken lisäksi on elämäsi hevonen, sinulle juuri se oikea kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, on siitä luopuminen ilman taistelua mahdotonta.

Meillä on Majurin kanssa kohta 5 vuotta yhdessä. Kuinka paljon on vielä edessä? Sitä ei voi koskaan tietää. Yritän nauttia jokaisesta hetkestä Majurin kanssa ja elää jokaisen hetken kuin se olisi viimeisemme. Haluan toteuttaa unelmani nyt, enkä huomenna. Sillä koskaan ei voi tietää.

Mä rakastan tota hevosta 

maanantai 14. toukokuuta 2012

Yli 100 lukijaa: Arvostelen bloginne!


Huhhuh, nyt jo 102 lukijaa! Kiitos kaikille lukijoille, erityisesti niille aktiivisille :) Tämän hienon päivän kunniaksi ajattelinkin tehdä teille jotain. Nimittäin blogiarvosteluita.


Lukija, linkkaa oma blogisi mukaan kisaan ja laita mukaan mielellään pari hassua sanaa siitä mistä blogi kertoo. Vain lukijat voivat linkata blogejaan, joten jos haluat blogisi mukaan, niin liity lukijaksi :)

Katson kaikki linkittämänne blogit läpi ja arvostelen ja esittelen niistä mielestäni parhaimmat!

Linkatkaa bloginne 
31.5.12 mennessä!

Areena on teidän!

P.S. Blogiarvostelut näet täältä!



sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Hyppyjä!

Tänään treenattiin pitkästä aikaa esteitä. Majuri oli innoissaan ja kieltoja ei tullut. Vähän sähellystä askeleiden kanssa oli välillä, mutta hienoja hyppyjä sieltä tuli :) 60cm taisi olla korkeimman esteen korkeus, että aika pienissä pysyttiin ja treenattiin enemmänkin tekniikkaa.

Hyvä fiilis jäi hypyistä, Majuri ei ihan hulluja loikkia edes tehnyt. Mentiin sarjaa (pystynä ja ristikkona) ja muuri-estettä. Laukassa oli hyvä tahti ja se pyöri ja meni eteenpäin kivasti. Koska kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa, niin tässä vielä kuvia hypyistä :)










Loppuverkkaa

tiistai 1. toukokuuta 2012

Meidän kisahistoriamme!

Koska mitään kummempaa päiviteltävää ei ole ollut, niin rupesin oikein tutkimaan minun ja Majurin huimaa kisahistoriaa. Kaikista kisoista ei enää löytynyt tuloksia, mutta muuten sain aika hyvin kaikki selville. Yhteensä olen käynyt 19 kisoissa Majurin kanssa.

PPR 22.8.2010
Ensimmäiset kisamme olivat marraskuussa 2007, muutama kuukausi sen jälkeen kun olin aloittanut Majurin vuokraamisen. Kovinkaan huipusti ei mennyt, mutta saimmepahan kokemusta kisoista ja näin vähän miten Majuri siellä käyttäytyy. Majuri oli hermostunut ja niin olin varmaan itsekin. Loppuvuoden parit kisat menivätkin oikeastaan totutteluun.

Heti seuraavan vuoden tammikuussa ilmoittauduimme Jokelaan raviohjelmaan. Koska edelliset kisat olivat menneet huonosti, niin olin vähän sillä fiiliksellä, että "mennään nyt kokeilemaan". Ratsastin radan rennosti ja Majuri oli yllättävän hyvä, ei pelännyt edes tuomareita. Minulla oli ihan hyvät fiilikset radasta, mutta en ajatellut, että voisimme sijoittua. Sain juuri lastattua Majurin koppiin, kun Iina juoksi trailerille ja huusi "Oona sä voitit! Sun pitää mennä palkintojen jakoon!". Olin oikeasti aivan ällikällä lyöty, suurinpiirtein tuijotin suu auki, enkä oikein tajunnut, että miten ihmeessä me voitimme. Menin palkintojen jakoon valitettavasti ilman Majuria, minulla oli käsissäni Majurin loimi, joka oli siihen jäänyt. Se on yksi parhaimmista kokemuksista Majurin kanssa kisoissa, vaikka voitto ei ollutkaan kuin raviohjelmasta.


PPR 4.5.2008
Ensimmäiset estekisani Majurin kanssa olivat PPR:ssä. Majuri oli ihan hermona ja pelkäsi esteitä kauheasti. Kielsimme tokalle esteelle kaksi kertaa, josta tuli hylky, mutta muuten Majuri hyppäsi kuitenkin ihan hyvin. Esteitä kisasimme sinä vuonna vielä kolme kertaa. Mäntsälä oli niin pelottava paikka, että Majuri kielsi heti ensimmäiselle esteelle kaksi kertaa.

Elokuussa olleet kisat Jokelassa olivat kuitenkin ne pahimmat. En luottanut Majuriin kovinkaan paljoa, koska edellisissä kisoissa oli tullut niin paljon hylkyjä. Kaikki meni kuitenkin hyvin, verkassa Majuri hyppäsi hienosti, mutta sateen takia kisat siirrettiin ulkokentältä maneesiin. Radan rakennukseen meni aikaa ja odottelu hermostutti minua ja Majuria. Koska Jokelan maneesi on niin kapea, niin rata näytti aivan erilaiselta kuin ulkokentällä, jossa olin siihen tutustunut. Minulla alkoi tulla paniikki, etten osaa rataa ja paniikki oli vielä päällä radalle mentäessä.

Eihän siitä mitään tullut, Majuri ei hypännyt yhdenkään esteen yli ja vaikka esteet laskettiin puomeiksi, oli työ saada se edes yhden puomin yli. Majuri oli sen oloinen, kuin se ei olisi ikinä nähnytkään estettä ja ei tietäisi mitä pitää tehdä. Se oli todella noloa ja minun olisi tehnyt mieli vain lähteä radalta pois. Minulla oli olo, etten enää ikinä tule kisoihin, kun se oli niin nöyryyttävää. Lastasin Majurin traileriin, enkä osannut silloin selittää, miksi ihmeessä Majuri ei hyppää, mikä siinä on vikana? Verkassa menee hienosti, mutta radalla se jäätyy. Vikahan oli tietysti minussa, hermoilin niin kovasti itse, kun kisat siirrettiin maneesiin, etten olisi edes halunnut startata kisoissa. Miksi Majuri olisikaan hypännyt, kun minä viestitin sille koko ajan "en halua hypätä".

LouRa 17.7.2010

LouRa 17.7.2010


Olisin halunnut jättää kisoissa käymisen siihen, mutta Majurin omistaja ehdotti, että käyn vielä pikku kisoissa Savintallilla kokeilemassa, jos siellä olisi rennompi ilmapiiri ja menisi paremmin. Suostuin siihen. Muuten kaikki olisi mennyt hyvin, mutta tallin kenttä oli veden peitossa ja liukas. Esteet olivat sumpussa ja käännökset olivat tiukkoja. Kielto tuli yhdelle esteelle, johon piti tulla todella tiukalla käännöksellä ja tästä menin sekaisin niin, että tulin huonolla tiellä seuraavalle, johon myös tuli kielto. Neljäs hylätty esterata oli piste i:n päälle. En halunnut mennä enää estekisoihin.

Savintalli 5.10.2008


Tämän takia vietin vuoden 2009 kotikentällä treenaillen. En halunnut mennä kisoihin, koska en ollut sinne selvästikään Majurin kanssa valmis. Kävin vain kaksissa kisoissa suorittamassa raviohjelman, koska ne olivat menneet ennenkin hyvin. Sain ihan hyvät tulokset raviohjelmista ja ajattelin, että voisin olla valmis kokeilemaan taas Helppo C:tä.

Vuoden tauon jälkeen menin Lopelle kisoihin Helppo C:hen. Se oli ehkä virhe, koska vaikka rata meni erittäin hyvin verrattuna edellisiin kisoihin, sain todella huonot pisteet tuomarilta. Olimme toiseksi viimeisiä. Viimeiseksi tullut oli myös lämminverinen. En voi sanoa, että tuomari harrasti rotusyrjintää, mutta siltä se tuntui. Jopa sellaiset, jotka unohtelivat radan, rikkoivat laukan raville ja menivät väärää laukkaa, mutta jotka eivät olleet lämminverisiä, saivat paremmat pisteet kuin me, vaikka suoritin radan ilman virheitä. Sain melkein yhtä huonot pisteet kuin viimeisenä ollut lämminverinen, joka lähes peitsasi radan läpi. No, olin rataan kuitenkin itse tyytyväinen, koska verkassa Majuri oli ollut todella hermostunut ja sain sen mielestäni suhteellisen hyvin rauhoittumaan radalle.

Seuraavassa kuussa kävin PPR:ssä uudelleen kisoissa ja ne menivätkin todella hyvin. Majuri ei pelännyt mitään ja oli melko hyvin kuulollakin. Sain luottoa siihen ja olin todella tyytyväinen suoritukseemme.


PPR 22.8.2010
Parin kuukauden päästä sain kuulla, että Mallun tallilla järjestetään pienet harjoitusestekisat. Kaksi vuotta olin kieltäytynyt estekisoista, koska olin saanut tarpeekseni jatkuvasta kieltelystä. Olin kuitenkin treenannut esteitä kotona, ja ne sujuivat hyvin. Viimeiset koulukisatkin olivat menneet hyvin, Majuri oli ollut todella rauhallinen, joten lopulta päätin kokeilla esteitä uudelleen. Menin kisoihin oletuksella, ei stressiä, käyn kokeilemassa, jos Majuri kieltää ja menee huonosti, niin ihan sama, ainakin olen yrittänyt. En tehnyt itselleni turhaa stressiä, joten en puunaillut edes varusteita ennen kisoja sen kummemin ja menin kisoihin samoilla varusteilla, joilla kotonakin ratsastelin.

Yllätys olikin suuri, kun Majuri hyppäsi, se todellakin hyppäsi ilman kieltoja, ei pelännyt edes sellaisia esteitä, joita olisin sen luullut pelkäävän. Jopa monet tuntiponit kieltelivät niille esteille. Majuri oli innoissaan ja olin ihmeissäni, kun suoritimme radan puhtaasti ja sijoituimme kolmanneksi. Minut yllytettiin jälki-ilmoittautumaan seuraavaan luokkaan, johon menin samalla asenteella. Majuri puhkui intoa ja suoritti senkin radan ilman virheitä ja olimme toisia. Kunniakierroksella Majuri innostui laukkaamaan ja heitti ilopukkia, siis Majuri, meidän Majuri oli niin innoissaan, että heitti pukkia? Kyllä. Ne olivat viimeiset kisamme ennen pitkää sairaslomaa ja niistä jäi kyllä hyvä fiilis.

Tänä vuonna voisin aloittaa uudelleen kisoissa käymisen, kun nyt tiedän miten niihin pitää suhtautua. Pitää luottaa hevoseen ja itseensä, ratsastaa niin hyvin kuin osaa, eikä ottaa sitä niin tosissaan.



2007
4.11. Jokela (JOKERA), Helppo C, 52,78 % 10/13
2008
18.11. Hyvinkää (HyvUra), Helppo C, 43,88 % hylätty
6.12. Jokela (JOKERA), Helppo C, 46,67 % 7/8

2008
13.1. Jokela (JOKERA), Raviohjelma, 70,00 % 1/5
4.5. Kellokoski (PPR), 40 cm, hylätty
1.6. Mäntsälä (MänRa), 50-60 cm, hylätty
14.6. Jokela (JOKERA), Helppo C, 52,50 % 19/22
12.7. Loppi (LouRa), Helppo C, 54,00 % 23/25
12.7. Loppi (LouRa), Perusmerkki, 52,31 % 7/7
10.8. Jokela (JOKERA), Raviohjelma, 60,63 % 13/21
10.8. Jokela (JOKERA), 50-60 cm, hylätty
5.10. Savintalli, 40cm, hylätty

2009
18.1. Jokela (JOKERA), Raviohjelma, 65,00 % 6/13
4.7. Jokela (JOKERA), Raviohjelma, 57,50 % 1/2

2010
17.7. Loppi (LouRa), Helppo C, 53,33 % ei tuloksia
22.8. Kellokoski (PPR), Perusmerkki, hyväksytty
22.8. Kellokoski (PPR), Helppo C, 57,77 % ei tuloksia
31.10. Hyvinkää (MS-tallit), 40-50 cm, 3/?
31.10. Hyvinkää (MS-tallit), 60-70 cm, 2/6