torstai 19. kesäkuuta 2014

Esteitä, koulua ja turhaa murehtimista

1 - Itse suloisuus

Täytyy sanoa, että olen nyt hyvin tsempannut viikko-ohjelman suhteen ja onnistunut pitämään hyvin kiinni suunnitelmasta: kerran viikossa tai kahdessa treenataan esteitä. Meidän estehyppelyitä vaikeuttaa korkeintaan hidastaa se, että uusi satulamme on koulusatula, jolla en tosiaankaan lähtisi ylittämään yhtäkään estettä (uudesta satulasta ja muista uusista varusteista tulossa oma postauksensa!). Vanha satula oli tarkoitus jättää estekäyttöön ja satulansovittaja tarkistikin sen, mutta kun viime sunnuntaina ajattelin sillä hypätä, oli Majuri jotenkin todella laiskan ja jäykän oloinen.

2 - Kaikki hyppypäivän kuvat on jälleen ottanut Jasu, kiitos!

Syytin tästä jäykkyydestä tietysti heti satulaa ja otin sen suosiolla pois heti alkuverkkojen jälkeen. Ilman satulaa Majuri oli vähän parempi, mutta oikeastaan vasta lämmettyään kunnolla ja hypättyään muutamia hyppyjä, alkoi meno vasta vetristyä. En tiedä oliko jäykkyyden syynä sitten lopulta satula vai kaipasiko Majuri vain todella hyvät lämmittelyt. Nyt on ollut niin kylmät ilmatkin, että alkuverryttelyyn tarvitsee yllättävän paljon aikaa, etenkin vähän vanhemmalla hevosella.

3
4
Voi olla, että hyppäämisemme on nyt sitten tuomittu ilman satulaa ratsastettaviksi ja minun täytyy laittaa vanha Kieffer myyntiin. Yksi vaihtoehto olisi tietysti ostaa edullinen estesatula, mutta en edelleenkään tiedä luotanko omiin satulansovitustaitoihini sen vertaa, että uskaltaisin satulan ilman ammattilaista ostaa. Toisaalta ei se ilman satulaa hyppääminen ihan hirveästi ongelmia tuota, kun pysytään kuitenkin pienissä esteissä. Harmittaa vain, jos istuntani esteillä lähtee menemään vielä enemmän metsään ilman satulaa menon myötä.

5
6
7
Onneksi sunnuntaina hyppelyt päättyivät lopulta ihan hyvin, kun Majuri alkoi innostua ja vertyä. Hypyistä tuli sulavempia, mutta aivan yhtä hyvään suoritukseen ei päästy kuin viimeksi. Majuri on ollut nyt takapään lihaksista hieman jumisen oloinen ja oikeaan kierrokseen Majuri ei taivu ihan kunnolla, joten lähiaikoina on tulossa hieroja katsomaan tilanteen. Jospa tuo alkujäykkyys helpottaisi hieronnan ja vetreän liikunnan avulla.

Muuten Majurin kuntoprojektin kanssa edetään ihan mukavasti. Etenkin tahdikkuutta ja tasapainoa sekä voimaa takapäähän tarvitaan rutkasti lisää. Enää Majuri ei väsy ihan niin nopeasti, joten harjoitusten pituutta ja vaativuutta on pystynyt pikku hiljaa pidentämään ja lisäämään. Harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta vaan, niin puutelista alkaa vähä vähältä pienentyä. Onneksi ylimääräistä mahaakaan ei Majurille ole vielä kertynyt aivan suunnattomasti, vaikka kyllä sen taas huomaa, että joku on päässyt laitumelle...

8
9
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olin kirjoittamassa tätä postausta ennen toissapäiväistä ratsastusta. Olin kertomassa kuinka minua pelottaa se, että Majurin kipeys tulee takaisin. Kuinka jokaisen ratsastuksen alussa huomaan ajattelevani liikkuukohan Majuri tänään normaalisti? Tämän postauksen otsikkona luonnoksissa komeilikin Tuomittu murehtimaan. Koska minä murehdin aivan liikaa.

En uskalla antaa itselleni lupaa olla tyytyväinen ja onnellinen tilanteeseen, vaan olen vainoharhainen. Pienikin muutos Majurin käytöksessä tai liikkumisessa saa minut epäilemään ja pelkäämään, että Majuri on taas kipeä. En ole pystynyt sanomaan itselleni rehellisesti, että kaikki on nyt hyvin. Viime aikaiset Majurin ongelmat ovat säikäyttäneet minut kuin pienen hiiren, joka ei enää uskalla tulla ulos pesästään, vaikka vaara tältä erää olisikin ohi.

Uskomatonta, mutta minä sain ennen toissapäiväistä ratsastusta potkun perseelleni blogin avulla. Kirjoitin näistä asioista tänne luonnoksiin ennen tallille lähtöä ja purin ajatuksiani. Se auttoi, koska sen jälkeen ratsastamaan lähtiessä en ajatellut etukäteen Majurin liikkumista, vaan lähdin rohkeasti kokeilemaan. Majuri liikkui paremmin kuin hetkeen on liikkunut. Helpotuksen tunne oli valtava ja sain yhden lukon auki pääni sisältä. Ehkä minun vain täytyy yrittää tottua ajatukseen, että Majuri on nyt kunnossa, eikä murehtia turhista.


10 - Maneesikuvat on ottanut Jappi, kiitos!
11
12
Toivottavasti tämä rohkaistuminen ajaisi turhat pelkoni kauas pois ja saisin kiinni hyvästä fiiliksestä ja voisin keskittyä etenemiseen. Jokainen ratsastuskerta on ponnisteluja täynnä, koska Majurin lisäksi omassa istunnassani on niin paljon korjattavaa ja minun täytyy opetella istumaan uudessa satulassa. Huhhuh, hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta!

Juhannuksena Majuri viettää mini-kesäloman ja ensi viikolla on rokotus ja raspaus, joten kevyempää liikutusjaksoa on luvassa. Seuraava postaus onkin luultavasti uusien varusteiden ja satulan esittelypostaus ja suunnitteilla on myös kirjoittaa hieman omista istuntaongelmistani ja -tavoitteistani. Nyt kuitenkin lähden viettämään omaa mini-juhannuslomaani. Hyvää juhannusta kaikille! :)

P.S. Päivitän facebookkiin asioita ja kuvia ennen kuin ne tänne blogin puolelle tulevat, jos tulevat koskaan. 
Kannattaa tykätä, jos haluaa enemmän tietoa meille tapahtuneista asioista.

13

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Miten tehdä yksin harjoittelusta mielekästä?


Miten tehdä itsenäisestä ratsastuksesta mielekästä itselle ja hevoselle?

Tämän kysymyksen äärellä olen aivojani kuluttanut ja sen takia haluankin jakaa ajatuksiani teille. Minun ongelmani itsenäisesti ratsastaessa on tietynlainen laiskuus. Teen paljon samoja, liian helppoja asioita ja koen vaikeaksi opetella ilman neuvoja jotakin uutta. Treeni ei välttämättä aina ole tarpeeksi monipuolinen ja on vaikeaa arvioida omaa onnistumistaan ilman ulkopuolista apua. Vaikken harjoittelekaan kilpailuja varten, kuuluu mielestäni myös harrastehevosen arkeen kunnollinen ja monipuolinen liikunta, jonka suunnitteluun ja toteutukseen täytyisi panostaa.

Kaiken lähtökohta on ruokinnan, liikunnan ja levon tasapaino - ne tekevät hyvinvoivan ja tyytyväisen hevosen. Hevosen täytyy saada oikea määrä hyvää ravintoa ylläpitääkseen ja kehittääkseen terveyttään, lihaksiaan ja kuntoaan. Ruokinta täytyy suhteuttaa liikunnan määrään ja liikuntaa täytyy tarjota sopiva määrä suhteessa hevosen tasoon ja ikään. Lepopäivät tai kevyemmät palauttelupäivät ovat myös hyvin tärkeitä hevosen kehittymisen kannalta.


Kun hevosen elämän peruspilarit ovat kunnossa, voi lähteä miettimään omia tavoitteitaan, jotta ratsastus ei ole vain sinne tänne sohimista. Minun tämän hetkiset tavoitteet ovat: saada Majurin lihaskuntoa kehitettyä, kehittää notkeutta, voimaa, tasapainoa ja tahtia takaisin normaaliin. Tavoitteeni on ottaa takaisin viikkorytmiin esteet ja puomityöskentelyt ja monipuolistaa Majurin liikuntaa. Kun olemme päässeet takaisin "normaaliin" tasoon, voin miettiä tavoitteitani uudelleen ja lähteä kehittämään Majuria vielä pidemmälle.

Tavoitteiden saavuttamiseksi voi olla hyödyllistä suunnitella viikko-ohjelmaa, jotta pysyy helpommin mietityssä suunnitelmassa. Oma viikko-ohjelmasuunnitelmani sisältää kolme kouluratsastuspäivää, pari maastoilupäivää, yhden puomi- tai hyppypäivän ja yhden kevyemmän juoksuttelu tai köpöttelypäivän. Rankkojen päivien jälkeen on aina kevyempi päivä, eikä kahta samanlaista päivää ole peräkkäin. Täysin vapaapäiviä en mielellään pidä. Arvatkaa kuinka usein pystyn täysin toteuttamaan tämän suunnitelman? Aivan liian harvoin.


Itselleni suurin kompastuskivi on suunnitelmasta luistaminen, fiilispohjalla meneminen ja kaavoihin kangistuminen. Suunnittelen kyllä, että teen maanantaina koulujuttuja ja perjantaina hyppään, mutta päivän tullessa eteeni, lähdenkin maastoon, koska juuri tänään on hyvä maastoilupäivä. Suunnitelman joustavuus on sinänsä todella hyvä juttu, eikä suunnitelmaa kannata veren maku suussa noudattaakaan. Mikäli hevonen tuntuu huonolta tänään tai sääolosuhteet ovatkin surkeat, voi olla ihan hyvä muuttaa suunnitelmaa ja vaihtaa vaikka yhden koulutuuppailupäivän maastoiluun. Tämä on ihan hyvä, jos suunnitelma kuitenkin kokonaisuudessaan lähestulkoon toteutuu.

Kun viikkosuunnitelma on tehty, olisi vielä hyvä miettiä ennen ratsastusta jokaiselle ratsastuskerralle tavoitteet ja tehtävät, jotka edesauttavat pidempää ja suurempaa tavoitetta. Esimerkiksi, jos hevosen takapäätä halutaan vahvistaa, on treenissä hyvä olla mukana paljon takapäätä vahvistavia tehtäviä. Tämä on asia, jota olen onnistunut kehittämään todella hyvin. Kun päätän, että tänään harjoittelemme avotaivutuksia ja siirtymisiä, olen ihmeen hyvin onnistunut pitämään päätökseni. Kun ratsastuksen ohjelma on suunniteltu, tulee ratsastuksestakin todella paljon mielekkäämpää. Alkukäyntien jälkeen ei tarvitse miettiä mitä tekisin nyt ja siirtyä ympyrälle hinkkaamaan, vaan voi alkaa suorittaa ensimmäistä harjoitusta ja edetä sen jälkeen seuraavaan, ennalta mietittyyn harjoitukseen. Hyviä harjoituksia on netti pullollaan ja niitä on helppo myös itse kehitellä.


Onneksi olen melko periksiantamaton ratsastuksen suhteen. Jos olen päättänyt, että teen näitä siirtymisiä niin kauan kuin ne sujuvat, niin myös teen. En tykkää lopettaa puolitiehen tai luovuttaa. Toinen asia onkin sitten niiden virheiden korjaus. Miten korjata virheitä, jos niitä ei itse näe? Mistä tietää, että tehtävä onnistuu? Nämä taidot tulevat luultavasti toivottavasti sitä mukaa kun ratsastuksessa kehittyy, mutta oman itsensä arvioimisessa olisi myös hyvä saada apuja.

Ratsastaessa voi pyytää toista ratsastajaa kertomaan mielipiteensä pohkeenväistöjen sujuvuudesta, voi pyytää kaveria videoimaan ratsastustasi, laittaa videokameran vaikka tolpannokkaan tai voi käyttää hyödyksi peilejä, jos kentällä tai maneesissa sellaiset on. Myös itsenäisesti ratsastavat tarvitsisivat kuitenkin säännöllistä valmentautumista, jotta omia virheitä voidaan korjata ammattilaisen avustuksella, toista silmäparia käyttämällä. Tässä asiassa ainakin minun täytyy vielä paljon kehittyä ja saada valmennukset takaisin säännölliseen rytmiin sekä lähteä korjaamaan sisukkaasti omia virheitäni.

Kun viikko-ohjelmaa ja päiväkohtaisia eri harjoituksia ja tehtäviä suunnitellaan, täytyy muistaa monipuolisuus. Ei toisteta koko ajan samoja asioita, vaan tehdään tasapainoisesti helppoja ja vaikeita harjoituksia. Kun kehitystä tapahtuu, voi olla, että myös tehtävien tasoa ja viikko-ohjelman rankkuutta täytyy suunnitella uudelleen. Ei pidä ahnehtia tai vaatia kerralla liikaa, vaan edetä rauhallisesti ja pitkäjänteisesti helposta kohti vaikeampaa. Tärkeää on tarkkailla hevosta. Miten se jaksaa suorittaa ja onko se tyytyväinen ja motivoitunut?

Tärkeintä tämän mahtavan suunnitelman onnistumisessa on itsenäisesti ratsastavilla itsekuri. Jos takalistoon potkimista ei löydy omasta takaa, täytyy kehitellä jotain motivaattoreita ja palkintoja itselleen, jotta varmasti pysyy suunnitelmassa. Pelkästään kehityskuvien ottaminen säännöllisin väliajoin on palkitsevaa, kun niistä näkee kehityksen konkreettisesti. Tai voi haastaa vaikka kaverinsa mukaan ja seurata yhdessä kehittymistä, osallistua treenijakson jälkeen kisoihin tai vaikka palkintona jokaisesta saavutetusta tavoitteesta ostaa itselleen jonkun heppatarvikkeen, jota ilman onnistumista ei saa ostaa. Itsensä palkitsemisen rajana on vain oma mielikuvitus!



Muistilistani mielekkääseen harjoitteluun:

- Suunnittele monipuolinen viikko-ohjelma, jossa on tarpeeksi myös lepopäiviä.
- Suunnittele harjoituksia ja sovella netistä löytyviä tehtäviä sinulle ja hevosellesi sopiviksi.
- Älä toista päivästä toiseen samoja asioita, kokeile välillä uusia juttuja.
- Pidä teemaviikkoja: Takapää-viikolla jumpataan siirtymisiä, hypätään jumppasarjoja, kahlataan ja kiivetään mäkiä. Maastoiluviikolla tutkitaan kaikki polut ja metsäreitit ja otetaan spurtteja pellolla kevyen kenttätyöskentelyn ohella.
- Tee saavutettavissa olevat tavoitteet ja palkitse itsesi niihin päästyäsi.
- Etene pienistä asioista kohti isompia.
- Suo itsellesi ja hevosellesi välillä helpompia päiviä ja jousta oman ja hevosen tarpeiden mukaan.
- Järjestä puitteet sellaisiksi, että pystyt harjoittelemaan viikko-ohjelmasi mukaisesti.
- Pyydä apua omien virheiden huomaamiseen ja korjaamiseen.
 - Huomaa, jos hevonen väsyy tai on tylsistynyt ja muuta tehtäviä sopivimmiksi.
- Tee töitä tavoitteiden eteen!


Haluaisin kuulla teidän treeni- ja motivaatiovinkkejä, 
hyviä harjoituksia esteille tai kouluun ja omat tavoitteenne. 
Jaa ne kommentilla!


keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Motivoituneena eteenpäin!

Ehkä joskus vain tarvitsee pientä vastoinkäymistä, tönäisyä, että asiat lähtevät taas etenemään. Majuri on ollut todella mukava ratsastaa, kivan energinen ja motivoitunut. Minusta tuntuu, että olemme todella nopeasti ponkaisseet taas eteenpäin, vaikka en uskalla kunnolla vieläkään todeta, että Majuri olisi nyt oikeasti parantunut. Tuntuu, että jos kirjoitan sen tähän, löydän tänään laitumelta hevosen, joka on vähintäänkin ähkyn kourissa ja jalka katkenneena.

Alkuverkkaa. Kaikista kuvista kiitokset Jasulle!
Majuri on hevonen, jolle ei saa antaa yhtään periksi. Jos käännytään maastossa kotiin silloin kun Majuri haluaa tai kentällä pysähdytään odottelemaan, että arvon herra voi tehdä kakan (jota ei välttämättä lopulta edes tule), voi olla varma, että seuraavalla kerralla Majuri käyttää samaa kikkaa - kahta kauheammin. Olen sen tässä parin päivän aikana taas todennut, kun Majuri on yrittänyt käyttää pysähtymistä töistä luistamisen keinona ja olen joutunut jääräpäisesti kertomaan mikä on homman nimi.

Joka tapauksessa Majuri on pientä testailua lukuunottamatta liikkunut todella hyvin, on kummallista miten nopeasti asiat palautuvat sen mieleen. Minäkin olin aivan unohtanut miltä tuntuu ratsastaa. Olin tottunut köpöttelyyn, mennään nyt sen verran kuin pystytään, ja nyt kun olen pitkästä aikaa oikeasti päässyt tekemään siellä selässä jotain - tunne on mahtava! Minua ei yhtään harmita tai haittaa, että Majurin kunto on vielä heikohko ja tasapainokin on vähän hukassa, ehei hevosessa ei ole vikaa! Ainoastaan omien taitojen herättely ja ruosteen alta kaivaminen hiukan potuttaa. On kummallista miten nopeasti ihminen voi unohtaa kuinka ratsastetaan... No me tehdäänkin sitten hiki hatussa töitä, että hevonen pysyy tasapainoisessa liikkeessä ja kuski hallitsee istuntansa ja korjaa virheensä (näidenkin kuvien myötä voi taas kiinnittää muutamiin asioihin huomiota omassa istunnassa!).

Iloinen asia on myös se, että Majuri on pyöristynyt aivan älyttömän hyvin ja kylkiluut eivät enää näy. Selkäranka ei enää tunnu inhottavalta ja luiselta, vaan selkä tuntuu tutulta ja turvalliselta, sellaiselta millainen sen kuuluukin olla. Karva kiiltää ja on hyvännäköinen (jes, vihdoinkin lähestulkoon kaikki talvikarvat tiputettu!). Vielä kun lihakset tästä kehittyvät, niin Majuri alkaa olla mahtavassa kunnossa! Huomenna päästään vihdoinkin sovittelemaan satuloita ammattilaisen avustuksella. Toivotaan, että se unelmien koulupenkki nyt vihdoin sieltä löytyisi!


Eilen hyppäsimme vähän esteitä, jotka olivat korkeimmillaan varmaankin 60cm. Eilinen mentiin melko vähillä hypyillä, koska Majuri väsyi tosi nopeasti ja halusin lopettaa onnistumiseen. Päivän saldo oli yksi pudotus ja nolla kieltoa. Hienoa! Majuri imi aika hyvin esteille ja hyppäsi rohkeasti ja varmasti. Lähestymiset onnistuivat kaikki melko hyvin ja taisi tulla ainoastaan yksi hyppy, joka tuli liian juureen. Vaikka lähestymiset onnistuvat, on yhtä tärkeää saada alastulo ja esteen jälkeinen osuus onnistumaan - Majuri kompuroi ja rikkoo laukan herkästi esteen jälkeen. Tätä meidän pitääkin vielä harjoitella paljon, jotta ratsastus esteen jälkeen saadaan myös kuntoon.

Eilen kuitenkin sujui ihan hyvin, jos miettii, että joskus aikoinaan Majurin on jopa pitänyt pysähtyä tai ottaa käyntiin esteen jälkeen, jotta se pysyisi pystyssä. Nykyään Majurin hyppytekniikkakin on huomattavasti parempi kuin ennen. Ennen Majuri vetäisi jokaisen esteen mitä ihmeellisemmillä loikilla, hyppäsi korkealta yli tai töksäytti hissihypyn, mutta nykyään esteet ylittyvät pääasiassa melko smoothisti.



Olen nyt Majurin "paremman jakson" myötä ryhdistäytynyt Majurin liikutuksen suhteen. Hyvien tallipuitteiden takia on nyt helpompi ottaa myös hyppääminen osaksi viikko-ohjelmaamme kouluratsastuksen ja maastoilun ohella. Majuri kuitenkin nykyään nauttii hyppäämisestä ja tekee sitä mielellään, joten miksi en sallisi sitä hevoselleni. Tuskin enää rupeamme kuitenkaan mitään hyppyennätyksiä tekemään tai tosissamme esteitä treenaamaan, mutta hyppääminen on mukavaa mielenvirkistystä ja vaihtelua sileällä työskentelyyn.
 

Treenin olisi tarkoitus nyt myös "paremman jakson" myötä monipuolistua: sopivassa suhteessa rankkaa kouluratsastusta, kevyitä jumppapäiviä, maastoilua ja este- ja puomityöskentelyä. Tähän minä tähtään, jotta voin pitää Majurin hyvinvoivana vielä pitkään. Näistä asioista on kuitenkin tulossa luultavasti ihan omaa postausta lähiaikoina, joten jätetään ne asiat myöhemmäksi!