keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Epäonnea epäonnen perään



Meillä ei joulu ollutkaan niin onnellista aikaa. Joulun alla alkoi oikein kunnon epäonnen putki ja Majuri on ollut sairaslomalla siitä asti.
Ensin huomasin Majurilla oikeassa etusessa, melkein kainalossa kipeän patin. Se oli luultavasti lihasrevähdys ja menikin ohi sitten parin päivän levolla. Parin päivän jälkeen huomasin ilokseni, että jalka on jälleen terve. Ilo vaihtui kuitenkin pian pettymykseksi, kun tarkastin toisen etujalan. Polvi ja sääri olivat turvonneet ja polvesta löytyi melko tuoreet hokinreiät. Majuri ontui jalkaa ja pelkäsin tietysti pahinta, että jalka olisi murtunut. Ontuminen kuitenkin loppui ja jalka alkoi muutamassa päivässä näyttää paremmalta. Majuri on edelleen lääkekuurilla ja jalka on turvonnut. Käyntiä se menee puhtaasti, mutta ravissa yhä ontuu. Joten parantelu ei ole vielä ohi ja pelko on mielessä siitä, ettei se paranekaan lääkkeen voimalla.

Pitäisi osata nauttia silloin kun kaikki on hyvin. Ja sitä pitäisi osata arvostaa. Jotenkin se silloin vaan tuntuu niin itsestään selvältä ja kun ajattelee, että pitäisi tehdä vielä sitä ja tätä, niin ei kuitenkaan saa sitä silloin aikaiseksi. Sitten kun kaikki lähtee menemään huonosti, niin tuntuu että "miksi en tehnyt niitä asioita silloin". Mitään ei saisi pitää itsestään selvyytenä, pitäisi osata arvostaa sitä mitä itsellään on, eikä haaveilla aina vaan enemmästä tai paremmasta. Koska yhtenä päivänä voi käydä niin, että sinulla ei olekaan enää mitään.

Miten se meneekin aina näin, että kun jotain ongelmia tulee, niin siihen perään tulee aina lisää ongelmia, päättymätön kierre. Majurikin on näiden lähes viiden vuoden aikana ollut todella terve. Mitään suurempaa tai pidempää sairaslomaa ei ole ollut. Nyt ne kaikki sitten tulee kertarysäyksellä.

Olkaa siis onnellisia te, joilla on terveet hevoset ja mahdollisuudet harrastaa yhdessä sen hevosen kanssa!