torstai 8. syyskuuta 2016

Esteet mukaan viikko-ohjelmaan

On todella outoa todeta, että olen joskus aikoinaan kokenut itseni enemmän esteratsastajaksi. Se asiahan korjaantui melko pian, kun emme aikoinaan ostaneetkaan sitä estehevosta, vaan vuokrahevosten ja Majurin myötä kiinnostukseni kouluratsastukseen heräsi. Kouluratsastus on intohimoni, mutta täytyy myöntää, että olen ruvennut jopa nauttimaan estevalmennuksistammekin, joissa olemme käyneet nyt noin kuukauden verran.

1 - Katsokaa tuota Jaskan ilmettä, joku on ihan täpinöissään :) Kuvat ja videot © Hanna P.
Ensimmäinen estevalmennus jännitti minua, sitä en voi kieltää. Edellinen kunnollinen hyppykerta oli minulla vuosien takaa ja Jaskakaan ei ollut ainakaan pariin vuoteen juurikaan koipiaan nostellut. Jaskan intouden ja jännittämisen seassa oli havaittavissa myös huolestumista, joka on kovin tyypillistä Jaskalle uusissa tilanteissa. Hiljalleen huolestuminen on kuitenkin vaihtumassa rentoudeksi ja rohkeudeksi, meillä molemmilla.

Olemme pysytelleet melko helpoissa tehtävissä, vaikkeivat ne siltä aina tunnu - tilanteet tulevat esteratsastuksessa eteen niin nopeasti, eikä valmisteluaikaa ole juuri yhtään! Vaikka olemme siis hommassa aivan amatöörejä, olemme selviytyneet kuitenkin jopa jumppakavaleteista, kolmen esteen sarjaesteistä, muutaman esteen esteradoista ja estekorkeudetkin ovat käyneet välillä jo lähempänä metriä kuin maata! Ihan hyvin, kun ajattelee, että aloitimme esteiden treenaamisen vasta kuukausi sitten.

2


Minun ongelmani Jaskan kanssa liittyvät usein vauhtiin ja siihen, ettei Jaskaa aina huvittaisi kuunnella minua esteiden jo kiiluessa sen silmissä. Kuumuessaan ja minun sählätessä se nostaa estevalmennuksissa herkästi väärää laukkaa ja joskus tuntuu, että vauhdin määrää tuo estehirmu minun keikkuessa vain kyydissä.

Tämänviikkoisessa valmennuksessa aloitettiinkin heti kontrolliharjoituksilla ja ehkä sen ansiosta tunnilla ei tainnut tulla yhtään tilannetta, joissa Jaska olisi ihan oikeasti vienyt minua. Yhtään kieltoakaan ei tullut ja laukat nousivat jo hieman paremmin oikein.

Ensimmäinen tehtävämme oli siis tulla kaksi toisistaan etäällä olevaa puomia aluksi ravissa ja siirtyä niiden välissä käyntiin ja myöhemmin laukassa, josta siirtyminen tehtiin raviin. Aivan älyttömän hyvä kontrolliharjoitus, joka sujuikin yllättävän hyvin. Jaska kuunteli istuntaa hienosti, eikä siirtymisissä ilmennyt mitään ongelmia.

3 - Jos ei muuta, niin ainakin jalka nousee! :D


Puomien jälkeen tulimme muutamia kertoja kolmen kavaletin jumppaa, jonka Jaska suoritti aivan älyttömän hyvin, vaikkei olekaan tehnyt tuollaista aikaisemmin. Jumppailun jälkeinen tehtävä liittyi myös kontrolliin. Tulimme ristikon, jonka jälkeen täytyi tehdä voltti ja vaihtaa laukka, jos se oli väärä. Voltin jälkeen tultiin vielä pysty. Vaikka tämä olikin meille melko haastava tehtävä, onnistui se yllättävän sujuvasti ja viimeisillä kerroilla Jaska tarjosi jo myötälaukkaakin ensimmäiseltä esteeltä laskeutuessaan.



4
Seuraava haasteemme oli kolmen esteen linja, jossa ensimmäinen väli oli neljä ja toinen väli viisi laukka-askelta. Isoin ongelmamme tehtävässä oli laukka, jonka Jaska tahtoi koko ajan vaihtaa vääräksi ja minun huono perstuntuma, koska en pystynyt nopeasti esteen jälkeen katsomatta sanomaan kumpi laukka on ja jatkamaan laukan mukaiseen suuntaan. Kuten jo sanoinkin, on todella haastavaa, kun tilanteet tulevat esteillä niin nopeasti!

5
6


Kun tehtävä alkoi sujua, lisättiin siihen mukaan pari estettä ja tulimme muutaman esteen rataa. Jaska alkoi jo hieman väsähtää tässä vaiheessa ja sitä vaivasi pissahätä (jota ei voi suorittaa muualla kuin karsinassa, paitsi äärimmäisen pakottavassa tilanteessa), joten tulimme tehtävän vain pari kertaa ja lopettelimme siihen.

7
Tämänkertainen estevalmennus sujui jälleen paremmin ja helpommin kuin aikaisemmat. Alamme Jaskan kanssa pikku hiljaa löytämään yhteisen sävelen myös esteillä ja Jaskakin osaa jo ottaa rennommin. Estetehtävät ovat älyttömän hyvää jumppaa ja vastapainoa kouluratsastukselle ja sen lisäksi myös hauskaa, joten luulen, että esteet ovat tulleet viikko-ohjelmaamme jäädäkseen.

8




lauantai 3. syyskuuta 2016

Viime aikoina...

1 - Kuvat © Hanna P.
2
Olemme ratsastaneet pellolla, kolunneet uusia maastoja, laukanneet pitkiä pätkiä metsän suojassa ja joen varrella.
3
Olemme nauttineet vapauden tunteesta, uudesta ympäristöstä, loistavasti käyttäytyvästä hevosesta, arjen pienistä asioista ja ihmeistä.

4
5
Olemme saaneet paljon ahaa-elämyksiä kouluvalmennuksissa 
ja kehittyneet kesän aikana ihan huimasti.

6

7

Olemme avanneet täysin uuden maailman esteiden parissa, virittäytyneet estetunnelmaan valmennuksissa ja päässeet yli isommista esteistä kuin ikinä aikaisemmin. 

8
9
 Olemme startanneet ensimmäisissä kisoissamme ja päässeet maaliin asti. 
Emme voittajina, mutta itsemme voittaneina.

10
Olemme parantaneet suoritustamme toisiin kisoihimme, löytäneet luottamuksen ja yhteisen sävelen ja jääneet puolen pisteen päähän sijoituksesta.

11 - © Iina K.
12 - © Iina K.
 Olemme ottaneet pieniä ja suuria askeleita kohti parempaa luottamusta, oppineet tuntemaan toisiamme ja haastaneet itseämme.

Olemme huomanneet tuon ison ponin kasvaneen myös henkisesti, 
aikuistuneen ihan silmissä.

13
Olemme tehneet paljon myös pieniä ensimmäisiä kertoja, käyneet uudessa maneesissa ja yllättyneet hevosen rentoudesta siellä, ratsastaneet pitkiä maastolenkkejä, ylittäneet puusiltoja, menneet rauhallisesti moottoritien vartta, maastoilleet ihan vain kahdestaankin ja laukanneet ilman ongelmia pitkiä pätkiä pitkin maastoteitä. 

14
Olemme kokeneet enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia, saaneet uusia hienoja kokemuksia ja voittaneet itsemme. Olemme kasvaneet yhdessä. 

15
Viime aikoina olemme eläneet. Ja elämä on hymyillyt meille.

16
Jos blogin (toivottavasti nyt päättyvä) kesäloma ärsyttää, 
 Instagramiin (oonajasminapäivittyy nopeammin meidän uusimpia kuulumisia ja kuvia!