lauantai 13. kesäkuuta 2015

Ollaanko ystäviä?

1

Aluksi olin yksin. 
Sitten huomasin, että ympärilläni on paljon vihreää herkkua. 
Mutta tiedättekö mikä vei voiton myös siitä vihreästä?
Mä tiedän, mä tapasin sellaisen.

2
 Ystävä. Tai useampi. 
Mä näin ne heti sen vihreen jälkeen.
Ja ihan parasta on popsia sitä vihreetä yhdessä.

3

Tiesittekö, että ystävyys ei katso rotua. Ei kokoa. Ei väriä.

Ystävyydelle ei ole väliä onko sun harja pitkä vai lyhyt, oletko paksu vai ohut. Osaatko hypätä esteitä tai tehdä täydellisiä voltteja.
Eikä me olla senkään takia ystäviä, että meiltä molemmilta sattuu löytymään pienet tupsut jaloista. Ehei.

4
Mä luulen, että ystävyys on jotain kemiaa.

Ehkä meidän molempien kemistit ovat olleet jotain tosi kilttejä, hapsupäisiä ukkeleita ja ne on laittaneet meille samanlaiset litkut. Ehkä me ollaan sen takia ystäviä?

5
 No, joka tapauksessa, oli ystävyys sitten kahden (tai mielellään useamman!) hevosen, kahden ihmisen tai ihmisen ja hevosen välistä, on se jotain tosi aitoa. 
 
Sitä tuntee tavallaan elävänsä. Olevansa kokonainen.

6

Ja mikä parasta. Ystävä kyllä kertoo, jos turpakarvasi sojottaa hassusti tai mahasi pömpöttää. Ystävä tietää, että sun lempitamman läsnäollessa pitää näyttää hyvältä. 

Ystävä on siis aikamoisen arvokas.

7
Joskus voi sanoa toiselle pitävänsä siitä ja kysyä ollaanko ystäviä? Mutta se ei ole pakollista, jos ujostuttaa. Koska me molemmat kyllä tunnetaan se ystävyys siellä mitä ihmiset sanoo sydämeksi.

8
Mä haluan sanoa teille: älkää olko yksin. Olkaa yhdessä. 
Vielä parempi, jos teidän kemiat on keitetty samassa liemessä. 
Silloin te ootte jo tosi-ystäviä.


Nämä herkät hetket ikuistivat Iina ja Jasu, kiitos.

11 kommenttia: