Ensimmäisiä kertoja

Eilinen. Kesän ensimmäinen päivä, jolloin tuntui jo edes hitusen kesältä. Kamera pääsi ulkoilutukseen ja Jaska sai kevyemmän päivän liikutuksien osalta. Kevyempään päivään kuului ensimmäinen kerta ilman satulaa ja vähän siedätysharjoituksia. Viime viikolla näin ensimmäistä kertaa Jaskan hyppäävänkin, myös Instagramin seuraajat näkivät pari hyppynäytettä.

Postauksen kuvat © siskontyttöni Gitte.

Olen viimeisen vuorokauden ajan jo hämmästellyt ja ihaillut alla olevaa, laitumelta suoraan kuvaukseen haettua komistusta. Karva vähän pölyn peitossa, harja takuilla, mutta silti niin hieno. Olen tässä jo hetken aikaa miettinyt, että Jaska tuntuu kasvaneen ja rotevoituneen paljonkin siitä mitä se oli, kun ostin sen ja jos vertaa rakennekuvaa helmikuiseen, niin on siinä jotain tapahtunut. Vai mitä mieltä olette?

Vertailun vuoksi rakennekuva helmikuulta, Jaska on ollut tässä omani reilun viikon. © Jossu

Koska eilen Jaska vaikutti vähän väsähtäneeltä ensimmäisen lämpimän päivän jälkeen, sain idean mennä sillä hetken aikaa ilman satulaa. Ensin Jaska vähän kummasteli, että mikä ihme sinne selkään nousi, mutta tottui nopeasti ja nostin jopa kerran laukankin. Jaskan selkä oli mukavan pehmeä ja leveä, joten luultavasti tulen jatkossa ratsastelemaan vähän useamminkin ilman satulaa.

En voi uskoa, että minä, joka vielä muutama vuosi sitten pysyttelin ilman satulaa vain käynnissä, koska tuntui, että putoan aivan varmasti, menin ja nousin nyt nuoren, säpsyherkän hevoseni selkään ilman satulaa ja jopa laukkasin. Ainakin itsevarmuuteni ilman satulaa ratsastukseen (ja ehkä se tasapainokin) on kasvanut muutaman vuoden aikana ihan huimasti, kiitos Majurin ja satulattomuuden.

Pikaisen ratsastelun jälkeen tein vielä vähän siedätysharjoituksia, sellaisia tavallisia, joita aina sopivan tilanteen tullen teen, milloin milläkin tavaralla, milloin missäkin tilanteessa. Tällä kertaa kääntyilin selässä, heiluttelin jalkoja, nostin jalkoja eteen ja taakse ja alas tultuani vielä narulla heiluttelin ja koskin Jaskaa joka puolelta. Ja mitä tekee Jaska? Ei yhtään mitään, vaan seisoo aloillaan ihan hievahtamatta - niin hieno poika!

Viime viikon irtohypytyksestäkin jäi mukavan positiivinen kuva ja Jaska hyppäsi hyvin itsevarman oloisesti, vaikka vähän hassujakin hyppyjä mahtui sekaan. Harmi, että hypytys tuli ihan spontaanisti vastaan, eikä minulla tietenkään ollut muuta kuvauskalustoa kuin kännykkä mukana. Mutta nyt kun olen nähnyt kuinka Jaska hyppää irtona, aion uskaltautua kokeilemaan pieniä esteitä myös selästä käsin. Jännittäviä uusia juttuja siis tiedossa, saas nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään!

Kuvaushetki on hyvä hetki pyyhkiä mössöturpa pahaa aavistamattoman käteen..!