lauantai 28. syyskuuta 2013

Sinä motivoit minua


Olen aikamoisen ahkerasti viimeiset pari viikkoa treenaillut Majurin kanssa koulujuttuja ja itse alan jo huomata eron. Suurin tavoitteeni on ollut saada Majurin takapää aktiiviseksi ja siinä asiassa ollaan petrattu todella paljon, kun olen yrittänyt keskittyä siihen jokaisella ratsastuskerralla. Majuri on nyt helpompi ratsastaa läpi, kevyempi ja ponnekkaampi. Jes ollaan edistytty ja motivaatiokin on huipussaan! Majuri on ihan huippu!

On aivan huippua huomata, että tuo pontus voi vielä kehittyä ja minä opin siltä koko ajan jotain uutta. Motivaationi treenaamista kohtaan kasvaa vauhdilla, koska huomaan, että kehitymme jo näinkin lyhyessä ajassa todella paljon. Tai oikeastaan kaivamme vain itsemme ruosteen alta näkyviin. Innolla ja jännityksellä odotan seuraavien rakennekuvien ottamista, koska nyt voin verrata niitä elokuiseen tilanteeseen. Palan halusta nähdä kuinka paljon Majuri on muuttunut noihin kesäpömppämahakuviin verrattuna!

Söpö laiskimus ja uusi hieno huopa :)
Tänään viimein sain kuviakin meidän kouluväännöstä, kuvista kiitos Sannalle, on välillä hyvä nähdä edes vähän, että miltä se meno näyttää. Osaa taas korjata oikeita asioita! 
Tämän päiväisestä huomasin, että minun täytyy kiinnittää pariin juttuun istunnassani huomiota. Polvi ei saa nousta (voi kuinka odotankaan, että saan hankittua koulusatulan!) ja katseen täytyy pysyä jossain muualla kuin alhaalla. Ne ovat asioita, joita lähden ensimmäiseksi omassa istunnassani korjaamaan.

Tänään, heti kun kamera oli mukana, Majuri oli edellisiä päiviä huonompi ratsastaa. Takapää laahasi aivan jäljessä, Majuri ei reagoinut pohkeisiin ja puri oikealle asettaessa kuolaimeen. Ympyrällä junnaamisesta ei tullut mitään, joten päätin antaa Majurin sitten ensin ravata ja sen jälkeen laukata kenttää ympäri reippaammin. 

Alkuraveista, hieman on laiskan näköistä menoa.

Aluksi Majuri ei olisi millään halunnut asettua oikealle, meno oli suurinpiirtein tämän näköistä!

Vähän herättelyä!
Pienen rallituksen jälkeen Majuri heräsi ja takapääkin alkoi pikku hiljaa työskentelemään paremmin. Loppua kohden saimme oikein hyviä pätkiä, Majuri ei purrut kuolaimeen ja oli hyvin avuilla. Tänään keskityimmekin perusratsastukseen ja oikein päin liikkumiseen, emmekä niinkään harjoitelleet tulevan kouluradan osia, toisin kuin olemme viime päivinä tehneet.



Lopulta voinkin todeta, että tämän päiväinen ratsastus oli onnistunut, vaikka aluksi hieman kankeaa olikin. Majurin hyviä puolia ratsuna onkin sen nöyryys ja anteeksi antavaisuus. Vaikka välillä sähläänkin selässä, Majuri jaksaa silti yrittää ja haluaa miellyttää ratsastajaa. Majuri antaa virheet anteeksi, mutta ei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi ja vaatii aina ratsastajalta työtä onnistumisen eteen. Jos jokin ei suju, saa useimmiten syyttää vain itseään.

Hyviä pätkiä siis tänään takana, huomenna menemmekin sitten maastoon tuulettumaan!

P.S. Uusi banneri on Miljan käsialaa, kiitos hänelle. Ulkoasuun on tulossa muutoksia, kunhan ehdin ruveta väsäilemään!


Laiskapontus ja ADHD-kakara! Huomasittehan, että Majurin huopa ja Aatun takki ovat oikein sävy sävyyn ;)

lauantai 21. syyskuuta 2013

Kisat tulossa, mutta kun jännittää...

Nyt vaan koulukisoihin. Iinan toteamus tässä yksi päivä erään erittäin onnistuneen ratsastuksen jälkeen sai päässäni aikaan ketjureaktion. Miksipäs ei?

Siitä se idea lähti muhimaan päässäni, kävin katsastamassa lähialueiden tulevat koulukisat ja bongasin, että Jokelassa järjestetään kisat kuukauden kuluttua.
Ajattelin, että mietin vielä, mutta kun sain kaverinkin samaan kyytiin hommattua, niin lähteminen on jo varmaa. Mihin olen taas itseni työntänyt?


Kisoihin vaaditaan minulta rentoa asennetta, viimeisimmissä kisoissamme huomasin, että huolettomalla ja rennolla asenteella saimme onnistumisia aikaan. En ole luonnostani kovinkaan kisaaja-tyyppiä, minulla piilee takaraivossani pelko epäonnistumisesta ja sen takia rennon fiiliksen saavuttaminen on välillä hankalaa.

Viime kisoistahan on kulunut lähemmäs kolme vuotta ja pelkona onkin, että en saa itselleni rentoa asennetta. Nimittäin Majurin kanssa ei tule yhtään mitään jos ratsastaja jännittää eikä luota hevoseen. Sen olen kantapään kautta oppinut.


Olen käynyt Majurin kanssa varmaan reilut 10 kisat vain kokeilemassa ja hakemassa kokemusta. Sen takia minusta tuntuu, että olisi jo korkea aika päästä niihin tavoitteisiin ja saada tuloksia aikaan. Tämä ei tarkoita, että alan käymään kisoissa tiuhaan tahtiin, vaan haluan ratsastaa onnistuneen radan ja saada HeC:stä vähintään 56 prosentin tuloksen. Se on tavoite.

Tämä voi olla hankalaa, sillä usein olemme saaneet sellaisia 50-55 prosentin tuloksia eikä tämä kisatauko ja jännitys auta yhtään. Minulla on kuitenkin tavoite, ja se on jo edistystä. En lähde kilpailuihin tällä kertaa mennään nyt kokeilemaan -asenteella, vaikka toisaalta minun täytyy lähteä sillä asenteella, jotten hermostu ja jännitä liikaa. Tämä ristiriita tekee tavoitteen asettamisesta ja omasta asennoitumisesta kisoihin entistä hankalampaa. 

En saa siis jännittää tai miettiä kisoja liikaa. Kuinka sitten voin treenata kisoja varten? Mikä olisi paras tapa valmistautua? Tiedän, että jos panostan kisoihin liikaa, kuuraan varusteita ja hinkkaan rataa, minulle tulee se jännitys, jota en kaipaa. Kuinka siis valmistautua?



Luulen, että tärkein kysymys onkin miksi menen kisaamaan? Miksen vain ratsastelisi kotona?

En lähde kisaamaan muita vastaan, vaan voittaakseni itseni ja saavuttaakseni oman tavoitteeni. Haluan saada ulkopuolisen arvion meistä, haluan kokeilla mihin pystymme, haluan haastaa itseäni ja poiketa rutiinista. Haluan voittaa itseni. Vaikka sitten sillä riskillä, että häviän ja mokaan. Se on riski, mutta haluan ottaa sen. Luulen, että kestämme Majurin kanssa epäonnistumisenkin, kun pelkkä kisoihin lähtö on jo suuri saavutus.

Toivon, että tämä postaus auttaa lievittämään jännitystäni. Viimeisenä iltana ennen kisoja en tankkaa rataa päähäni, vaan luen tämän postauksen ja rentoudun. Niin olen ainakin suunnitellut.


Onko teillä samankaltaisia ongelmia, että teillä on tavoite kilpailuihin, mutta alatte jännittämään liikaa, jos otatte kilpailut liian tosissanne ja mietitte niitä liikaa? Miten te valmistaudutte kisoihin?

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Onnistuneita hyppyjä!

Olen aivan poikki. Se ehkä kuvaa tämän hetken fiiliksiä parhaiten. Viikonlopun Hevoset Stadikalla -tapahtuma oli minulle melko rankka. Juoksin päivät pitkät ympäri stadionia, olin siis mukana tapahtuman järjestämisessä. Kävelin viikonlopun aikana 40 km ja siitä todisteena on järkyttävän kipeät lihakset ja rakkulat jaloissa.

Kuvat c. Jasu
Majuri on ollut viime päivinä todella mukava ratsastettava. Olen ratsastanut pääasiassa kouluhommia, mutta eilen innostuin jopa hyppäämään pitkästä aikaa. Esteet eivät nousseet kuin maksimissaan 60 cm korkuisiksi, mutta selvittiin vain yhdellä kiellolla ("muuri" näyttikin pelottavalta toisesta suunnasta, kun siihen oli ilmestynyt valkoisia viivoja!) ja nollalla pudotuksella. Aika hyvin meiltä!

Majuri imi aika hyvin esteille ja tällä kertaa laukka säilyi yllättävän hyvänä. Hirveitä itsemurhahyppyjä ei eilen nähty ja tultiin koko ajan aika hyvin oikealle ponnistuspaikalle. Majuri suoriutui hienosti hypyistä, voin olla pojasta ylpeä!


Koska Majurilla alkaa jo ikä painaa, olen alkanut miettimään vielä enemmän sen jalkoja ja vammojen ennaltaehkäisyä. Koska meillä kylmäysmahdollisuudet ovat hieman huonot ja letkun käyttäminen olisi tajuttoman hidasta, ostin noin viikko sitten MSM kylmäsavea Majurin jalkojen hoitoon. 

Olen käyttänyt savea aina rankan treenin jälkeen ja levittänyt sitä joka jalkaan ja jättänyt yöksi jalkoihin. Seuraavana päivänä olen harjannut kuivuneet savet pois. Tämä on osoittautunut melko helpoksi keinoksi ja toivon mukaan tästä on myös oikeasti apua ennaltaehkäisemään jalkojen kulumista ja vammoja.

Näitä kuvia katsellessa tulee taas olo, että pitäisi päästä mahdollisimman pian valmennukseen!

Huomenna Majurilla on hammaslääkäri, josta johtuen se saa pari päivää hieman kevyempää menoa. Mutta sitten jatkuu taas treeni. Minulla on muhinut yksi ajatus päässäni viime päivinä ja melkoisen varmasti se tulee myös toteutumaan. Tästä ajatuksesta kerron kuitenkin ihan omassa postauksessaan, joten siitä sitten lisää myöhemmin!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Lukijoiden tekemiä bannereita!

Kiitos lukijan, muistin nyt julkaista näitä teidän lähettämiänne bannereita. Koska en kuitenkaan halua vain lätkäistä niitä tähän, kerron jokaisesta vähän mielipiteitäni. Kiitos kaikille bannerin lähettäneille, oli ihanaa, kun jaksoitte nähdä vaivaa näiden eteen!

Yksi nousi omaksi lempparikseni ja se oli tämä Roosan tekemä banneri. Kaikki olivat kuitenkin omalla tavallaan ihania ja taitavasti tehtyjä, joten nämä eivät ole missään parhaus järjestyksessä. Jos joku haluaa, niin minulle saa toki lähettää vielä oma tekemiään bannereita >>oonakinnunen@gmail.com, esittelen niitä sitten aina silloin tällöin postauksissa.


tehnyt: Roosa L.
>> Omaperäinen ja taitavasti yhdistelty banneri. Ihastuin bannerin reunoihin, jotenkin todella kauniisti tehty! Tykkään myös noista kiekuroista. Jos jotain kehitettävää pitää keksiä, niin tekstiksi sopisi omaan silmääni paremmin jokin kaunokirjoitus.

tehnyt: Inka H.
 >> Tämä banneri iski yksinkertaisuudellaan. Majurin silmäkuva sopii tähän täydellisesti ja asettelu on kohdillaan! Tämän bannerin käytöstä tekisi kuitenkin haastavaa muun ulkoasun ja taustan sommittaminen, ettei banneri näyttäisi töksähtävältä.
tehnyt: Pihla / http://tytto-ja-ponit.blogspot.com


>> Tässä bannerissa on kuvat rajattu oikein taitavasti, mutta lopputulos on hieman keskeneräisen ja tyhjän näköinen. Olisin ehkä lisännyt vielä jotakin tähän.

tehnyt: Pihla / http://tytto-ja-ponit.blogspot.com

>> Tässä bannerissa on kuvat yhdistetty toisiinsa äärimmäisen taitavasti. En ole vieläkään onnistunut näkemään, että miten kuvat on yhdistetty tai mistä kohtaa. Hämmentävää. Banneri on kivan yksinkertainen ja kaunis. Hieman ehkä häiritsee bannerin ympärillä kulkeva musta reunus, joka on kapeampi alhaalta kuin muilta sivuilta.

tehnyt: Kaisa K. / http://kaaaisa.blogspot.fi
>> Tykkään todella paljon tämän bannerin ideasta ja kuvien leikkauksesta! Olisin itse ehkä valinnut jonkun toisen kuvan keskimmäiseksi kuvaksi, mutta muuten oikein hienolla ja omaperäisellä idealla toteutettu banneri.

tehnyt: Nea R. / http://hevosteluajaruokaa.blogspot.fi/
>> Ihanan pirteä banneri, johon on valittu omaan silmään hyvät kuvat! Kuvat on rajattukin hyvin, mutta minua hieman häiritsee Majurin pääkuva, joka jää ehkä liikaa toisen kuvan alle.

tehnyt: Venla K. / http://shikaanijavenla.blogspot.fi/
>> Tässä bannerissa on ihanat värit ja taitavasti yhdistellyt kuvat! Omalaatuinen ja oikein mielenkiintoinen ja kaunis banneri, jollain tapaa taianomainen. Upea banneri, mutta pieniä yksityiskohtia voisi vielä viilata.

tehnyt: Jonna K.
>> Vauhdikas ja värikäs banneri! Teksti on aika omaperäisesti keksitty. Kuvat on tässäkin rajattu taitavasti ja tähän on omaan silmään valittu kivat kuvat, mutta hieman häiritsee se, että kuvat eivät näy kokonaisina.

Kiitos vielä kaikille, kun näitte vaivaa näiden eteen!


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Uimassa Majurin kanssa ja vaarallinen tilanne

Majuri tekee minut hulluksi. 

Eilisen jäljiltä olen toisaalta aivan innoissani ja iloinen, toisaalta taas ärsyyntynyt tuon hevosen käytökseen. Majuri osaa olla todella kiltti ja ihana, mutta kun ruunan päässä napsahtaa, niin sitten ei ole enää kellään mukavaa.
Meille sattui eilisellä uittoreissulla vaarallinen tilanne, josta säikähdin taas ihan kunnolla. Tästä tilanteesta kerron hieman myöhemmin tässä postauksessa, varoitankin teitä, että tästä on tulossa piiiitkä ja kuvan täyteinen postaus!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Minun täytyy varmastikin aloittaa ensin torstai päivästä. Muutimme takaisin kotitallille ja ratsastin viimeisen kerran tänä vuonna sänkkärillä. Ratsastus oli oikein onnistunut, sain lyhyessä ajassa Majurin kuulolle ja otimme muutamat spurtitkin. Pääsin myös käymään Dessin selässä ja otin yhden spurtin pelkällä riimulla ratsastaen. Täytyy kyllä myöntää, että Dessi painelee paljon lujempaa ja virtaviivaisemmin kuin Majuri!



Dessi oli kiva ratsastettava - todella herkkä myös riimulla.



Kotona jälleen!

Majuri ja Dessi saivat tarhaansa hienot valkoiset aidat!


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Päätimme heti eilen suunnata uittamaan hevosia. Mukana olivat Iina ja Dessi ja Sanna Wiltsun kanssa kärryillä. Uittokuvat onkin ottanut Sanna, kiitos hänelle kuvista ja seurasta!

En ole koskaan ennen ollut kunnolla uittamassa hevosia ja en usko, että Majurikaan kovin usein on vedessä käynyt polskimassa, joten tämä oli meille uusi kokemus. Majuri meni yllättävän hienosti veteen, vaikka meillä välillä olikin erimielisyyksiä suunnasta. Hieman haastetta teki myös Majurin ja Dessin pakkomielteinen yritys uida koko ajan toisiaan päin.

Luulen, että kuvat kuitenkin selittävät enemmän kuin sanat, joten tässä iso läjä kuvia katseltavaksi!











Majuri tullut omistajaansa? Molemmilla aivan samanlaiset ilmeet :D







Ja tuttuun tapaan huuli taas lentää!


Repeän aina totaalisesti tälle kuvalle! Tipahdin siis selästä, mutta vaikka tästä kuvasta voisi luulla, että kastuin aivan täysin, niin todellisuudessa kypäräni tai naamani ei juurikaan edes kastunut!

Yritän sinnitellä takaisin selkään :D

Ponnista ponnista! :D Olin jo sensuroimassa naamaani, mutta ajattelin, että tästä saatte varmaan mukavat naurut, jätin siis sensuroimatta!







Wiltsu-poni seisoi ja odotteli niin nätisti sillä aikaa, kun me polskittiin!






Loppuajasta Majuri rupesi harrastamaan sukeltamista, hassu hevonen!
Merihirviö nousee pintaan! :D



Yritä nyt edes pysyä kyydissä :D

Uintireissun jälkeen alkoi matka kotia kohti. Majuri oli jo tulomatkalla pelännyt golffareita, joita oli todella paljon viereisillä golfkentillä. Niistä pörhistyneenä Majuri oli hieman rasittava ratsastettava, pörheä ja käveli kuin tulisilla hiilillä.

Otimme vähän reippaampaa ravia hiekkatie pätkällä. Olen käyttänyt ratsastaessa taas simple bootsia, kun Majurilta puuttuu vasen etukenkä. En pidä kovinkaan paljon noista simple bootseista, ne häiritsevät, niihin menee pikku kiviä, tarrat aukeilevat ja ne lentävät jalasta. Tietty bootsi sitten irtosi ravipätkällä ja käännyimme hakemaan sitä. Hyppäsin pois Majurin selästä ja yritin laittaa bootsia takaisin jalkaan. Majuri häsläsi golffareiden takia ja pyöri ympyrää.

Majuri oli aivan sen oloinen, että kohta lähtee. Tunnistan melko hyvin Majurista, milloin sillä syttyy se vaihe päälle ja tässä vaiheessa minun olisi kannattanut vain yrittää hypätä takaisin selkään. Yritin kuitenkin vielä laittaa bootsia ja silloin Majuri rykäisi itsensä vapaaksi ja lähti painelemaan hiekkatietä uittopaikalle päin. Onneksi Majuri paineli sinne päin, koska toisella suunnalla on iso tie ja jos Majuri olisi juossut sinne, olisi varmasti käynyt jotain pahempaa.

Golffarit varmaan hieman katsoivat, kun idyllinen hiljaisuus rikkoontui kirosanojen säestyksellä karkuun tömistelevällä hevosella. Minulle iski pienoinen paniikki päälle ja lähdettiin Iinan ja Dessin kanssa Majurin perään.

Majurista ei näkynyt jälkeäkään. Askeleiden painaumat tiessä kertoivat mihin suuntaan Majuri oli painellut. Mietin, että ei hemmetti, jos autoja tulee vastaan tai jos Majuri kääntyykin ja painelee ohitsemme isoa tietä kohti.

Saavutimme Majurin tai Majuri oikeastaan käppäili meitä vastaan. Kun se huomasi meidän tulevan, se teki täyskäännöksen ja lähti kävelemään pois päin, pitäen koko ajan hyvän välimatkan meihin. Jos yritin juosta Majuria kiinni, se otti heti ravia.

Vihani idioottikuskeja kohtaan vain kasvaa, nimittäin siinä vaiheessa, kun Majuri ravaili meistä pois päin, tuli meidän takaa auto. Minä juoksin keskellä tietä ja levitin käteni autoilijalle. Yritin viestittää, että pysähtykää.

Autoilijat näkivät edellä vapaana juoksevan hevosen, mutta he eivät pysähtyneet saatika hidastaneet. Eivät kysyneet, onko jokin hätänä, eivät tehneet mitään. He kurvasivat ohitseni ja lähtivät hidastamatta ohittamaan vapaana juoksevaa Majuria. Siinä vaiheessa huusin heidän peräänsä jotain, mutta olin oikeasti täysin avuton. Iina sanoi vieressä, että nyt Majuri jää alle. Ajattelin näkeväni pian pahimman painajaiseni käyvän toteen.

Autoilija varmaan ajatteli, että kyllähän nyt hevonen osaa tien viertä juosta, eihän hevonen nyt auton alle hyppää. Kunpa ei hyppäisikään. Avuttomana katsoin sivusta, kun autoilija ohitti Majurin aivan liian kovaa vauhtia, Majuri säpsähti kovempaan raviin, mutta luojan kiitos ei rynnännyt auton alle.

Auton ohituksen jälkeen Majuri pikku hiljaa hiljensi käyntiin. Pyysin Iinaa jäämään Dessin kanssa vähän kauemmas, muuten kävelisimme ties kuinka kauan Majurin perässä. Tämä taktiikka toimi ja Majuri pysähtyi ja jäi ihmettelemään, miksei Dessi tule. Lähestyin rauhallisesti Majuria ja näin jo, että Majuri haluaa lopettaa pelleilyn. Se antoi minun ihan rauhassa ottaa itsensä kiinni.

Majuri oli sen verran rauhallinen, että pääsin hyppäämään kyytiin. Bootsia en edes yrittänyt laittaa enää jalkaan, vaan Majuri sai kävellä ilman sitä. Loppumatka sujuikin melko rauhallisesti, Majuri oli aika nöyränä eikä uskaltanut temppuilla enää mitään.

Sain taas kerran muistutuksen asiasta, joka minun pitäisi jo tietää. Älä koskaan tule alas Majurin selästä, etenkään jos Majuri käy ylikierroksilla. Jälkiviisaana voinkin todeta, että ei olisi pitänyt tulla alas, olisihan se pitänyt arvata, että Majuri riistäytyy vapaaksi. Kyllähän sen Majurista näkikin.

Onneksi kuitenkin selvisimme taas pelkällä säikähdyksellä. Olen taas hieman fiksumpi ja varovaisempi jatkossa ja olihan meillä kuitenkin mukava uittoreissu takana!

Hulluin, mutta silti maailman paras hevonen