tiistai 30. kesäkuuta 2015

Ensimmäisiä kertoja


Eilinen. Kesän ensimmäinen päivä, jolloin tuntui jo edes hitusen kesältä. Kamera pääsi ulkoilutukseen ja Jaska sai kevyemmän päivän liikutuksien osalta. Kevyempään päivään kuului ensimmäinen kerta ilman satulaa ja vähän siedätysharjoituksia. Viime viikolla näin ensimmäistä kertaa Jaskan hyppäävänkin, myös Instagramin seuraajat näkivät pari hyppynäytettä.

Postauksen kuvat © siskontyttöni Gitte.
Olen viimeisen vuorokauden ajan jo hämmästellyt ja ihaillut alla olevaa, laitumelta suoraan kuvaukseen haettua komistusta. Karva vähän pölyn peitossa, harja takuilla, mutta silti niin hieno. Olen tässä jo hetken aikaa miettinyt, että Jaska tuntuu kasvaneen ja rotevoituneen paljonkin siitä mitä se oli, kun ostin sen ja jos vertaa rakennekuvaa helmikuiseen, niin on siinä jotain tapahtunut. Vai mitä mieltä olette?


Vertailun vuoksi rakennekuva helmikuulta, Jaska on ollut tässä omani reilun viikon. © Jossu
Koska eilen Jaska vaikutti vähän väsähtäneeltä ensimmäisen lämpimän päivän jälkeen, sain idean mennä sillä hetken aikaa ilman satulaa. Ensin Jaska vähän kummasteli, että mikä ihme sinne selkään nousi, mutta tottui nopeasti ja nostin jopa kerran laukankin. Jaskan selkä oli mukavan pehmeä ja leveä, joten luultavasti tulen jatkossa ratsastelemaan vähän useamminkin ilman satulaa.

En voi uskoa, että minä, joka vielä muutama vuosi sitten pysyttelin ilman satulaa vain käynnissä, koska tuntui, että putoan aivan varmasti, menin ja nousin nyt nuoren, säpsyherkän hevoseni selkään ilman satulaa ja jopa laukkasin. Ainakin itsevarmuuteni ilman satulaa ratsastukseen (ja ehkä se tasapainokin) on kasvanut muutaman vuoden aikana ihan huimasti, kiitos Majurin ja satulattomuuden.

Pikaisen ratsastelun jälkeen tein vielä vähän siedätysharjoituksia, sellaisia tavallisia, joita aina sopivan tilanteen tullen teen, milloin milläkin tavaralla, milloin missäkin tilanteessa. Tällä kertaa kääntyilin selässä, heiluttelin jalkoja, nostin jalkoja eteen ja taakse ja alas tultuani vielä narulla heiluttelin ja koskin Jaskaa joka puolelta. Ja mitä tekee Jaska? Ei yhtään mitään, vaan seisoo aloillaan ihan hievahtamatta - niin hieno poika!

Viime viikon irtohypytyksestäkin jäi mukavan positiivinen kuva ja Jaska hyppäsi hyvin itsevarman oloisesti, vaikka vähän hassujakin hyppyjä mahtui sekaan. Harmi, että hypytys tuli ihan spontaanisti vastaan, eikä minulla tietenkään ollut muuta kuvauskalustoa kuin kännykkä mukana. Mutta nyt kun olen nähnyt kuinka Jaska hyppää irtona, aion uskaltautua kokeilemaan pieniä esteitä myös selästä käsin. Jännittäviä uusia juttuja siis tiedossa, saas nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään!

Kuvaushetki on hyvä hetki pyyhkiä mössöturpa pahaa aavistamattoman käteen..!

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Päivä päivältä kotoisampi

Hevonen nautiskelemassa laitumella. Maastossa kohdattu varmasti kaikki mitä voi vaan kohdata. Otettu ensimmäiset askeleet yksin maneesissa ja maastossa. Todistettu taas kuinka paljon nopeammat refleksit Jaskalla on kuin ratsastajalla. Siinä tiivistettynä parin viikon tapahtumat.

Kuvat © Jasu

Me teimme sen. Nyt voin sanoa, että ollaan oikeasti maastoiltu.

Reilu viiko sitten lähdimme Iinan ja Dessin johdolla maaston ajatuksella, että mennään vähän pidempi lenkki ja katsotaan kuinka sujuu. No, päädyimme alittamaan junaradan alikulkutunnelin kautta ja junakin sattui suhahtamaan ohi pari sekuntia alituksen jälkeen. Pyöräilijät ja uhkarohkeat rullaluistelijat on kohdattu sekä autot, bussit, haukkuvat koirat, pelottavat rompekasat ja traktori. Ja Jaska käyttäytyi niin hienosti, etten olisi edes olettanut sen käyttäytyvän niin hyvin. Vain pari jänskempää juttua tuli vastaan, niistäkin kummastusta aiheuttavimpia taisivat olla suuret kävyt keskellä metsätietä! Lenkin kesto venyi noin puoleentoista tuntiin ja etenimme pääasiassa käynnissä yhtä ravipätkää lukuunottamatta.

Kyllä Jaskasta vielä kelpo maastopeli saadaan, kävin nimittäin eilen ensimmäistä kertaa yksin loppukäynnit peltotiellä. Aluksi Jaskaa vähän jännitti ja se katseli kiinnostuneena ympärilleen, muttei tehnyt lenkin aikana kertaakaan pysähdystä tai epäröinyt. Paitsi sitten tietysti tallin pihassa, jossa on pelottavia asioita, joita ei olekaan nähty kuin noin sata kertaa ennenkin. Hyvin on siis maastoilut sujuneet, kun ottaa huomioon, ettei Jaskalla ole vuoteen tällaista tehty.

Lentoharjoituksiakin on tehty. Nimittäin ratsastajan lentoharjoituksia.

Ratsastajan reaktionopeudet on jälleen todettu huonommiksi kuin hevosen. Pari viikkoa sitten ratsastelin Jaskalla tuttuun tapaan kentällä, tuuli puhalsi kovia puuskia ja minä sekä hevonen olimme kumman haahuilevia. En saanut Jaskaan ollenkaan otetta ja Jaska oli ennemmin rauhallinen kuin kuuma, vaikka välillä säpsähtelikin kovan tuulen takia.

Sattui niin, että keventelin rauhallisesti pitkää sivua vasempaan kierrokseen, kun ehdin huomata sivusilmälläni, että varis pyrähtää vierestämme aidalta lentoon. Seuraavassa hetkessä tajusinkin jo, että Jaska sinkoaa altani vasemmalle, pysyin kyydissä, mutta samassa Jaska tekikin äkkistopin ja horjahdin vasemmalle, jolloin ruunan retale ryntäsi u-käännökseen oikealle. Siinähän Jaska sitten luiskahti altani ja itse lensin maahan kyljelleni. Olin jo nousemassa pystyyn, mutta jotenkin tajusin olla nousematta, koska Jaska potkaisi saman tien taaksepäin rynnätessään pois. Kaviot viuhahtivat pääni yläpuolelta ja voin olla taas vain kiitollinen suojelusenkeleilleni, lihaskipeyksiä enempää ei nimittäin sattunut.

Koko puotaminen oli ihan omaa syytäni, koska en ollut itse oikein hereillä tuona päivänä, vaan keventelin huolettomasti. Opin sen, että Jaskan kanssa täytyy olla koko ajan 110 prosenttisesti mukana ja antaa Jaskalle koko ajan muuta ajateltavaa kuin pieniä hevosia syövät varikset tai tuulessa kolisevat peilit. Tippumisen jälkeen koinkin jonkinlaisen herätyksen ja Jaska on jotenkin kummasti liikkunut sen jälkeen mahdottoman paljon paremmin ja nöyremmin. Jotain hyvää siitäkin siis.


Tämä alkaa päivä päivältä tuntua entistä enemmän kotoisalta. Oikealta valinnalta.

Olen saanut Jaskaan ihan uudenlaista tuntumaa tässä parin viikon aikana ja minusta alkaa päivä päivältä tuntua enemmän siltä, että Jaska on juuri minulle sopiva hevonen. Ratsastukset alkavat sujua paremmin ja Jaskan kanssa alkaa pikku hiljaa tuntua jo kotoiselta. Hoitotilanteetkin ovat nykyään yleensä jo mukavan rentoja, vaikka oltaisiinkin yksin tallissa. Uudet asiat Jaska ottaa ihanan hyvin vastaan, vaikka välillä joutuukin vähän suostuttelemaan tai rauhoittelemaan.

Uusien asioiden opettelun lomassa Jaska on saanut laiduntaa kokopäiväisesti kavereiden kanssa laitumella ja onkin tullut niin hyvin juttuun yhden kaverin kanssa, että saa hevosesta myös tarhakaverin sitten syksyllä. Ensimmäisinä päivinä laitumelta hakiessa kaverit hirnuivat toisilleen sydäntä särkevästi koko matkan tallille asti, mutta lopulta pojat taisivat tajuta, ettei niitä lopullisesti eroteta, eikä laitumelta lähteminen olekaan enää kamala juttu.

Viehättävä hirnunta :D
Loppuun vielä viime torstailta kuvattu videopätkä meidän ratsasteluista. Jaska on videolla juuri jäänyt yksin maneesiin, ensimmäistä kertaa ikinä. Maneesi alkaa kuitenkin olla jo vähän tutumpi paikka, eikä se ole yksinkään enää niin kauhean pelottava, kuten ehkä videolta huomaa. Laukat eivät oikein tuolla kertaa sujuneet niin hyvin kuin yleensä, mutta tästä on hyvä jatkaa.



Linkki videoon. Video kannattaa ehkä katsoa ilman ääniä, videointijärjestelmä jostain syystä särisi ikävästi.

Kiinnostaako teitä muuten tällaiset tavallisen tylsät ratsastusvideot? Näitä minulla olisi mahdollisuus julkaista varmaan melkein viikoittain, kun meillä on tallilla tuo videointijärjestelmä käytössä. Itselleni ainakin nämä ovat hyödyllisiä, näkee hyvin kehitettäviä asioita.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Ollaanko ystäviä?

1

Aluksi olin yksin. 
Sitten huomasin, että ympärilläni on paljon vihreää herkkua. 
Mutta tiedättekö mikä vei voiton myös siitä vihreästä?
Mä tiedän, mä tapasin sellaisen.

2
 Ystävä. Tai useampi. 
Mä näin ne heti sen vihreen jälkeen.
Ja ihan parasta on popsia sitä vihreetä yhdessä.

3

Tiesittekö, että ystävyys ei katso rotua. Ei kokoa. Ei väriä.

Ystävyydelle ei ole väliä onko sun harja pitkä vai lyhyt, oletko paksu vai ohut. Osaatko hypätä esteitä tai tehdä täydellisiä voltteja.
Eikä me olla senkään takia ystäviä, että meiltä molemmilta sattuu löytymään pienet tupsut jaloista. Ehei.

4
Mä luulen, että ystävyys on jotain kemiaa.

Ehkä meidän molempien kemistit ovat olleet jotain tosi kilttejä, hapsupäisiä ukkeleita ja ne on laittaneet meille samanlaiset litkut. Ehkä me ollaan sen takia ystäviä?

5
 No, joka tapauksessa, oli ystävyys sitten kahden (tai mielellään useamman!) hevosen, kahden ihmisen tai ihmisen ja hevosen välistä, on se jotain tosi aitoa. 
 
Sitä tuntee tavallaan elävänsä. Olevansa kokonainen.

6

Ja mikä parasta. Ystävä kyllä kertoo, jos turpakarvasi sojottaa hassusti tai mahasi pömpöttää. Ystävä tietää, että sun lempitamman läsnäollessa pitää näyttää hyvältä. 

Ystävä on siis aikamoisen arvokas.

7
Joskus voi sanoa toiselle pitävänsä siitä ja kysyä ollaanko ystäviä? Mutta se ei ole pakollista, jos ujostuttaa. Koska me molemmat kyllä tunnetaan se ystävyys siellä mitä ihmiset sanoo sydämeksi.

8
Mä haluan sanoa teille: älkää olko yksin. Olkaa yhdessä. 
Vielä parempi, jos teidän kemiat on keitetty samassa liemessä. 
Silloin te ootte jo tosi-ystäviä.


Nämä herkät hetket ikuistivat Iina ja Jasu, kiitos.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Blogiin tuli kesä

Näin yön pimeinä tunteina on hyvä viimeistellä ulkoasua, eikös vaan? 

Vaikka edellinen banneri ehti olla näytillä vain hetkisen ja pidin siitä todella paljon, oli se auttamatta liian ankea tähän vuodenaikaan. Idea tähän uuteen banneriin kyti mielessäni itseasiassa jo pidemmän aikaa ja alunperin minun piti toteuttaa tämä toisella kuvalla, mutta sainkin viikonloppuna Iinalta ja Jasulta vielä paremman kuvan. Lisää näitä laidunkuvia julkaisen seuraavassa postauksessa, joten tämä onkin nyt ihan ennennäkemätöntä materiaalia.

Kuva joutui aikamoisen muokkauksen kohteeksi, koska alkuperäisessä kuvassa Jaskan yli menee jos jonkinmoista lankaa ja tolppaa. Muokkaustaitoni pääsivät siis ihan kunnolla testiin! Ratkaisin samalla myös blogini kuvia jo pidemmän aikaa vaivanneen ongelman. Kuvat ovat nimittäin blogiin laittaessa muuttuneet laadultaan aivan suherrukseksi ja olen ajatellut sen johtuvan Bloggerista. Mutta syypääksi paljastuikin Gimp. Kun Gimpissä pienennän kuvat oikean kokoisiksi, se muuttaakin kuvan laatua epätarkaksi. Tästä eteenpäin joudun sitten käyttämään vanhaa kunnon Paintia kuvien pienentämiseen.

Ratkaistuani ongelman, sain säilytettyä bannerissa melko hyvin kuvanlaadun (vertaa vanhan bannerin kuvien laatua uuteen). Ihan tästä ei tullut sellaista kuin olin suunnitellut, mutta olen kuitenkin melko tyytyväinen lopputulokseen - etenkin kun miettii minkä työn tein tämän eteen!

Uusi banneri

Vanha banneri



Mielipiteitä?

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Päivä Finnderbyssä

 10 bloggaajaa. Ja Ypäjän Finnderby.

Minä, Aino, Jilla, Susanna, Essi, Siiri, Maisa, Kaktu ja Annika.


© Jilla

 
Vauhdikkaita tilanteita.


Rohkeita ratsukoita.




Hurjia esteitä. 




Ihailtavia liikkeitä. 






 Upeita hevosia.



Taitavia hyppyjä.



Valloittavia maitovarsoja.


© Jilla






Näistä palasista oli meidän päivä tehty.


Siiri järjesti siis bloggaajaporukalle päivän Finnderbyssä, Ypäjällä. Takana on todella hauska ja antoisa päivä mukavassa porukassa. Kivaan päivään mahtui kenttä-, este- ja kouluratsastuksen ihailemista, opastettu kierros maastoesteradalla, paljon kuvaamista, kutsuvierastilaisuuteen osallistuminen ja kaiken kruunasi aivan syötävän suloiset varsat laitumella.

Vaikka välillä satoi, oli päivä silti oikein aurinkoinen, kiitos siitä koko bloggaajaporukalle ja Ypäjän hevosopistolle!



Kävittekö te Finnderbyssä tänä vuonna?


tiistai 2. kesäkuuta 2015

Hetki vapauden

1
 Tämä on iloa silmilleni. Mielelleni.
Tämä on riemua. Hohtava aurinko mustissa kyljissä. 
Tämä on tulta kavioissa. Tuuli tarrautuneena harjaan.
Tämä on uljaan eläimen tanssi. Vapaasti toteutettu.
Tämä on hetki. Hetki vapauden.

2

Viimeksi eletty viikko on ollut meillä huomaamattamme todella rento. Kapusin viime viikolla vain kaksi kertaa satulaan ja loput liikutuspäivät Jaska juoksi irtona tai liinassa. Pieni ajatusloma arjesta siis, molemmille.

3
4

Tänään veimme Iinan kanssa Jaskan ja Dessin vähän pidemmäksi aikaa nauttimaan laitumen annista. Tulevina päivinä hevoset pääsevät laitumelle yötä päivää, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Jaskan uppoutuneena vihreään. Kyllähän poika otti spurttejakin ja ilakoi itsensä hikiseksi, mutta välillä se turpa malttoi laskeutua alaskin.

5

Viimeisen viikon aikana olen katsellut Jaskan ilakointia irtona ja pellossa ja kyllä se pysäyttää. Tuo uljas ja kaunis hevonen on tosiaankin minun. Minulla on vallattoman ihana hevonen, jonka nautiskelua on ilo katsoa.

6
7
Pääsevätkö teidän hevoset kesälaitumille tänä kesänä? Entä löytyykö näistä kuvista suosikkia?

8
9
10 - Oli pakko julkaista tämä, Jaska näyttää niin typerältä pikku possulta :D

11

Loppuun vielä pieni video Jaskan viikonlopun irtojuoksutuksesta. Videot kuvasin ja muokkasin kännykällä, joten laatu on sen mukainen! Pieni videopätkä oli muuten jo viikonloppuna nähtävillä Instagramissa, joten kannattaa seurailla, jos haluaa nähdä blogissa julkaisematontakin materiaalia.