perjantai 13. kesäkuuta 2014

Miten tehdä yksin harjoittelusta mielekästä?


Miten tehdä itsenäisestä ratsastuksesta mielekästä itselle ja hevoselle?

Tämän kysymyksen äärellä olen aivojani kuluttanut ja sen takia haluankin jakaa ajatuksiani teille. Minun ongelmani itsenäisesti ratsastaessa on tietynlainen laiskuus. Teen paljon samoja, liian helppoja asioita ja koen vaikeaksi opetella ilman neuvoja jotakin uutta. Treeni ei välttämättä aina ole tarpeeksi monipuolinen ja on vaikeaa arvioida omaa onnistumistaan ilman ulkopuolista apua. Vaikken harjoittelekaan kilpailuja varten, kuuluu mielestäni myös harrastehevosen arkeen kunnollinen ja monipuolinen liikunta, jonka suunnitteluun ja toteutukseen täytyisi panostaa.

Kaiken lähtökohta on ruokinnan, liikunnan ja levon tasapaino - ne tekevät hyvinvoivan ja tyytyväisen hevosen. Hevosen täytyy saada oikea määrä hyvää ravintoa ylläpitääkseen ja kehittääkseen terveyttään, lihaksiaan ja kuntoaan. Ruokinta täytyy suhteuttaa liikunnan määrään ja liikuntaa täytyy tarjota sopiva määrä suhteessa hevosen tasoon ja ikään. Lepopäivät tai kevyemmät palauttelupäivät ovat myös hyvin tärkeitä hevosen kehittymisen kannalta.


Kun hevosen elämän peruspilarit ovat kunnossa, voi lähteä miettimään omia tavoitteitaan, jotta ratsastus ei ole vain sinne tänne sohimista. Minun tämän hetkiset tavoitteet ovat: saada Majurin lihaskuntoa kehitettyä, kehittää notkeutta, voimaa, tasapainoa ja tahtia takaisin normaaliin. Tavoitteeni on ottaa takaisin viikkorytmiin esteet ja puomityöskentelyt ja monipuolistaa Majurin liikuntaa. Kun olemme päässeet takaisin "normaaliin" tasoon, voin miettiä tavoitteitani uudelleen ja lähteä kehittämään Majuria vielä pidemmälle.

Tavoitteiden saavuttamiseksi voi olla hyödyllistä suunnitella viikko-ohjelmaa, jotta pysyy helpommin mietityssä suunnitelmassa. Oma viikko-ohjelmasuunnitelmani sisältää kolme kouluratsastuspäivää, pari maastoilupäivää, yhden puomi- tai hyppypäivän ja yhden kevyemmän juoksuttelu tai köpöttelypäivän. Rankkojen päivien jälkeen on aina kevyempi päivä, eikä kahta samanlaista päivää ole peräkkäin. Täysin vapaapäiviä en mielellään pidä. Arvatkaa kuinka usein pystyn täysin toteuttamaan tämän suunnitelman? Aivan liian harvoin.


Itselleni suurin kompastuskivi on suunnitelmasta luistaminen, fiilispohjalla meneminen ja kaavoihin kangistuminen. Suunnittelen kyllä, että teen maanantaina koulujuttuja ja perjantaina hyppään, mutta päivän tullessa eteeni, lähdenkin maastoon, koska juuri tänään on hyvä maastoilupäivä. Suunnitelman joustavuus on sinänsä todella hyvä juttu, eikä suunnitelmaa kannata veren maku suussa noudattaakaan. Mikäli hevonen tuntuu huonolta tänään tai sääolosuhteet ovatkin surkeat, voi olla ihan hyvä muuttaa suunnitelmaa ja vaihtaa vaikka yhden koulutuuppailupäivän maastoiluun. Tämä on ihan hyvä, jos suunnitelma kuitenkin kokonaisuudessaan lähestulkoon toteutuu.

Kun viikkosuunnitelma on tehty, olisi vielä hyvä miettiä ennen ratsastusta jokaiselle ratsastuskerralle tavoitteet ja tehtävät, jotka edesauttavat pidempää ja suurempaa tavoitetta. Esimerkiksi, jos hevosen takapäätä halutaan vahvistaa, on treenissä hyvä olla mukana paljon takapäätä vahvistavia tehtäviä. Tämä on asia, jota olen onnistunut kehittämään todella hyvin. Kun päätän, että tänään harjoittelemme avotaivutuksia ja siirtymisiä, olen ihmeen hyvin onnistunut pitämään päätökseni. Kun ratsastuksen ohjelma on suunniteltu, tulee ratsastuksestakin todella paljon mielekkäämpää. Alkukäyntien jälkeen ei tarvitse miettiä mitä tekisin nyt ja siirtyä ympyrälle hinkkaamaan, vaan voi alkaa suorittaa ensimmäistä harjoitusta ja edetä sen jälkeen seuraavaan, ennalta mietittyyn harjoitukseen. Hyviä harjoituksia on netti pullollaan ja niitä on helppo myös itse kehitellä.


Onneksi olen melko periksiantamaton ratsastuksen suhteen. Jos olen päättänyt, että teen näitä siirtymisiä niin kauan kuin ne sujuvat, niin myös teen. En tykkää lopettaa puolitiehen tai luovuttaa. Toinen asia onkin sitten niiden virheiden korjaus. Miten korjata virheitä, jos niitä ei itse näe? Mistä tietää, että tehtävä onnistuu? Nämä taidot tulevat luultavasti toivottavasti sitä mukaa kun ratsastuksessa kehittyy, mutta oman itsensä arvioimisessa olisi myös hyvä saada apuja.

Ratsastaessa voi pyytää toista ratsastajaa kertomaan mielipiteensä pohkeenväistöjen sujuvuudesta, voi pyytää kaveria videoimaan ratsastustasi, laittaa videokameran vaikka tolpannokkaan tai voi käyttää hyödyksi peilejä, jos kentällä tai maneesissa sellaiset on. Myös itsenäisesti ratsastavat tarvitsisivat kuitenkin säännöllistä valmentautumista, jotta omia virheitä voidaan korjata ammattilaisen avustuksella, toista silmäparia käyttämällä. Tässä asiassa ainakin minun täytyy vielä paljon kehittyä ja saada valmennukset takaisin säännölliseen rytmiin sekä lähteä korjaamaan sisukkaasti omia virheitäni.

Kun viikko-ohjelmaa ja päiväkohtaisia eri harjoituksia ja tehtäviä suunnitellaan, täytyy muistaa monipuolisuus. Ei toisteta koko ajan samoja asioita, vaan tehdään tasapainoisesti helppoja ja vaikeita harjoituksia. Kun kehitystä tapahtuu, voi olla, että myös tehtävien tasoa ja viikko-ohjelman rankkuutta täytyy suunnitella uudelleen. Ei pidä ahnehtia tai vaatia kerralla liikaa, vaan edetä rauhallisesti ja pitkäjänteisesti helposta kohti vaikeampaa. Tärkeää on tarkkailla hevosta. Miten se jaksaa suorittaa ja onko se tyytyväinen ja motivoitunut?

Tärkeintä tämän mahtavan suunnitelman onnistumisessa on itsenäisesti ratsastavilla itsekuri. Jos takalistoon potkimista ei löydy omasta takaa, täytyy kehitellä jotain motivaattoreita ja palkintoja itselleen, jotta varmasti pysyy suunnitelmassa. Pelkästään kehityskuvien ottaminen säännöllisin väliajoin on palkitsevaa, kun niistä näkee kehityksen konkreettisesti. Tai voi haastaa vaikka kaverinsa mukaan ja seurata yhdessä kehittymistä, osallistua treenijakson jälkeen kisoihin tai vaikka palkintona jokaisesta saavutetusta tavoitteesta ostaa itselleen jonkun heppatarvikkeen, jota ilman onnistumista ei saa ostaa. Itsensä palkitsemisen rajana on vain oma mielikuvitus!



Muistilistani mielekkääseen harjoitteluun:

- Suunnittele monipuolinen viikko-ohjelma, jossa on tarpeeksi myös lepopäiviä.
- Suunnittele harjoituksia ja sovella netistä löytyviä tehtäviä sinulle ja hevosellesi sopiviksi.
- Älä toista päivästä toiseen samoja asioita, kokeile välillä uusia juttuja.
- Pidä teemaviikkoja: Takapää-viikolla jumpataan siirtymisiä, hypätään jumppasarjoja, kahlataan ja kiivetään mäkiä. Maastoiluviikolla tutkitaan kaikki polut ja metsäreitit ja otetaan spurtteja pellolla kevyen kenttätyöskentelyn ohella.
- Tee saavutettavissa olevat tavoitteet ja palkitse itsesi niihin päästyäsi.
- Etene pienistä asioista kohti isompia.
- Suo itsellesi ja hevosellesi välillä helpompia päiviä ja jousta oman ja hevosen tarpeiden mukaan.
- Järjestä puitteet sellaisiksi, että pystyt harjoittelemaan viikko-ohjelmasi mukaisesti.
- Pyydä apua omien virheiden huomaamiseen ja korjaamiseen.
 - Huomaa, jos hevonen väsyy tai on tylsistynyt ja muuta tehtäviä sopivimmiksi.
- Tee töitä tavoitteiden eteen!


Haluaisin kuulla teidän treeni- ja motivaatiovinkkejä, 
hyviä harjoituksia esteille tai kouluun ja omat tavoitteenne. 
Jaa ne kommentilla!


8 kommenttia:

  1. Tää oli tosi mielenkiintoinen ja hyvä postaus, josta sain myös itse (ainakin hetkeksi aikaa) uutta puhtia! Pitäis ite myös muistaa noita listan asioita, eikä jäädä vaan kiinni samoihin tehtäviin niin kauaksi että se hevonen oikeesti tylsistyy, sillä näinkin on meillä käynyt... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla! :) Joo tuo on aivan tuttua. Aina välillä huomaa jossain vaiheessa, että oho mähän oon ratsastanu tässä melkosen pitkään tätä samaa ympyrää, että pitäisköhän alkaa vaikka tekee jotain... :D
      Mutta ainakin mua itseäni jonkunlainen suunnitelma auttaa oikeesti toteuttamaan niitä asioita ja sen avulla voi varmistaa, että tulee tarpeeksi monipuolisesti ratsastettuu. Vielä kun jaksaisi johonkin kirjottaa ylös mitä on tehnyt niin pysyisi kartalla!

      Poista
  2. Tämä oli kiva postaus :)

    Itse en enää suunnittele mitään viikkosuunnitelmaa, sillä huomasin ettei ne vaan yksinkertaisesti pidä meillä. Olen huomannut hankalaksi asiaksi pitää treenit monipuolisena, sillä hommaa hankaloittaa kentän puuttuminen, sillä en ihan kentäksi laskisi hiekkamonttua, missä silloin tällöin saatetaan humputella tai jos hyvä tuuri käy niin saadaan peltojen omistajalta lupa mennä pellolla, (silloin kun on sänkipelto taikka aikeissa kyntää pellon, eli ei tosiaankaan usein). Omaan pihaan tuotaessa kesällä voi sentään laitumella jotenkuiten koulua vääntää, mutta mutta aika rajalliset on meidän mahdollisuudet, siispä maastoillaan..

    Onneksi kuitenkin maastossakin voi koulua ratsastaa tietyssä määrin! Monesti olen päättänyt harjoitella jotain tiettyä asiaa tiettynä päivänä, mutta en saa vaan päätöksiä pidettyä ja jos Hellulla on känkkäränkkäpäivä niin päästän sen ihan liian helpolla ja usein tehtävä tulee ratsastettua vain sinnepäin. Tähän olen päättänyt tehdä muutoksen ja ratsastaa kunnialla loppuun asti sen minkä aloitinkin!

    Onneksi Hellulla voi myös ajaa, kesällä kahlataan järvessä, välillä humputellaan ilman varusteita, juoksutetaan liinassa, tehdään talutuslenkkejä ja kuljetaan käsihevosena toisen kärrylenkeillä. Eli ei kuitenkaan aina pelkkää maastossa menemistä ;)

    Itse haluaisin käydä säännöllisesti valmennuksissa, mutta aina ei ole mahdollista päästä. Jokaisesta kerrasta on kuitenkin aina hyötyä ja jatkossa yritän repiä aikaa että pääsen kerran viikkoon tai edes jokatoinen viikko tunnille. Myös Helunan haluaisin raahata mukaan! (tekis hyvää molemmille)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :)

      Aivan samanlaisia ajatuksia oli minulla ennen maneesitallille muuttoa, vaikka meillä kenttä kyllä oli :) Sen takia laitoinkin tuohon listaankin, että "järjestä puitteet sellaisiksi, että pystyt harjoittelemaan viikko-ohjelmasi mukaisesti". On turhaa suunnitella jotain, mitä ei pysty kuitenkaan toteuttamaan. Mutta kuten sanoit, myös maastossa, pelloilla ym. pystyy harjoittelemaan yllättävän monipuolisesti ja tekemään sekä kevyitä että rankkoja treenejä ja myös niitä voi vähän suunnitella etukäteen!

      Tuo on kyllä hyvä, jos jaksaa panostaa siihen, ettei anna periksi, jos jotain on päättänyt. Tietty tehtäviä voi vähän helpottaa, jos hevosella tai ratsastajalla on huono päivä, mutta siitä tulee hyvä ja onnistunut fiilis, kun lopettaa vasta, kun on suorittanut tehtävän kunnialla loppuun. Hevonenkin saa sitten oikeasta asiasta kiitosta :)

      Täytyy täälläkin päässä yrittää tsempata tuon valmennushomman kanssa! Jotenkin vaan helposti se valmennusten väli vaan venyy ja venyy. Minulla kun ei kuitenkaan viikottain ole varaa niissä käydä.

      Mutta tsemppiä teidän treeneihin! :)

      Poista
  3. Hyvä postaus! Täytyyki ottaa opiks, ku ite tuppaan välillä jäämään tyyliin pääty-ympyrälle junnaamaan asiaa ja huomaankin, että oho, oon menny tätä samaa ympyrää 15min enkä ees oo vaihtanu suuntaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo tuo on toisinaan tuttua minullekin :D Sen takia olen yrittänyt tsempata ja suunnitella jokaisen ratsastuskerran ennen ratsastusta :)

      Poista
  4. muistatko kun joskus 2012 marraskuun loppupuolella vaihdoit banneria niin muistako minkä niminen oli se fontti joka olin siinä vanhemmassa bannerissa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori en kyllä yhtään muista! Silloin tein varmaan tekstit aikalailla Picmonkeyllä, joten luultavasti fontti on ollut sieltä joku :)

      Poista