Nyt vaan koulukisoihin. Iinan toteamus tässä yksi päivä erään erittäin onnistuneen ratsastuksen jälkeen sai päässäni aikaan ketjureaktion. Miksipäs ei?
Siitä se idea lähti muhimaan päässäni, kävin katsastamassa lähialueiden tulevat koulukisat ja bongasin, että Jokelassa järjestetään kisat kuukauden kuluttua.
Ajattelin, että mietin vielä, mutta kun sain kaverinkin samaan kyytiin hommattua, niin lähteminen on jo varmaa. Mihin olen taas itseni työntänyt?
Kisoihin vaaditaan minulta rentoa asennetta, viimeisimmissä kisoissamme huomasin, että huolettomalla ja rennolla asenteella saimme onnistumisia aikaan. En ole luonnostani kovinkaan kisaaja-tyyppiä, minulla piilee takaraivossani pelko epäonnistumisesta ja sen takia rennon fiiliksen saavuttaminen on välillä hankalaa.
Viime kisoistahan on kulunut lähemmäs kolme vuotta ja pelkona onkin, että en saa itselleni rentoa asennetta. Nimittäin Majurin kanssa ei tule yhtään mitään jos ratsastaja jännittää eikä luota hevoseen. Sen olen kantapään kautta oppinut.
Olen käynyt Majurin kanssa varmaan reilut 10 kisat vain kokeilemassa ja hakemassa kokemusta. Sen takia minusta tuntuu, että olisi jo korkea aika päästä niihin tavoitteisiin ja saada tuloksia aikaan. Tämä ei tarkoita, että alan käymään kisoissa tiuhaan tahtiin, vaan haluan ratsastaa onnistuneen radan ja saada HeC:stä vähintään 56 prosentin tuloksen. Se on tavoite.
Tämä voi olla hankalaa, sillä usein olemme saaneet sellaisia 50-55 prosentin tuloksia eikä tämä kisatauko ja jännitys auta yhtään. Minulla on kuitenkin tavoite, ja se on jo edistystä. En lähde kilpailuihin tällä kertaa mennään nyt kokeilemaan -asenteella, vaikka toisaalta minun täytyy lähteä sillä asenteella, jotten hermostu ja jännitä liikaa. Tämä ristiriita tekee tavoitteen asettamisesta ja omasta asennoitumisesta kisoihin entistä hankalampaa.
En saa siis jännittää tai miettiä kisoja liikaa. Kuinka sitten voin
treenata kisoja varten? Mikä olisi paras tapa valmistautua? Tiedän, että
jos panostan kisoihin liikaa, kuuraan varusteita ja hinkkaan rataa,
minulle tulee se jännitys, jota en kaipaa. Kuinka siis valmistautua?
Luulen, että tärkein kysymys onkin miksi menen kisaamaan? Miksen vain ratsastelisi kotona?
En lähde kisaamaan muita vastaan, vaan voittaakseni itseni ja saavuttaakseni oman tavoitteeni. Haluan saada ulkopuolisen arvion meistä, haluan kokeilla mihin pystymme, haluan haastaa itseäni ja poiketa rutiinista. Haluan voittaa itseni. Vaikka sitten sillä riskillä, että häviän ja mokaan. Se on riski, mutta haluan ottaa sen. Luulen, että kestämme Majurin kanssa epäonnistumisenkin, kun pelkkä kisoihin lähtö on jo suuri saavutus.
Toivon, että tämä postaus auttaa lievittämään jännitystäni. Viimeisenä iltana ennen kisoja en tankkaa rataa päähäni, vaan luen tämän postauksen ja rentoudun. Niin olen ainakin suunnitellut.
Onko teillä samankaltaisia ongelmia, että teillä on tavoite kilpailuihin, mutta alatte jännittämään liikaa, jos otatte kilpailut liian tosissanne ja mietitte niitä liikaa? Miten te valmistaudutte kisoihin?
