Vierailulla Dessin luona

Hyviä fiiliksiä ja ahaa-elämyksiä. 

Kapusin pitkästä aikaa siskoni hevosen Dessin kyytiin. En edes muista, koska olen viimeksi Dessin selässä käynyt, koska meidän yhteistyö ei ole oikein koskaan luistanut kovin hyvin. Emme ole ymmärtäneet toisiamme yhtään, eikä Dessi ole koskaan tuntunut minunlaiselta hevoselta. Emme ole puhuneet samaa kieltä.

Eilen kuitenkin vierailin Iinan ja samalla maalaisjunttina kaupunkiin muuttaneen Dessin luona. Nousin Dessin selkään odottamatta mitään upeaa läpimurtoa, koska ajattelin, ettei meillä voisi vieläkään kemiat natsata kohdilleen. Jouduin kuitenkin nielemään sanani ja yllätyin todella paljon, kun perinteisen alkujännityksen jälkeen tamma alkoikin pikku hiljaa jopa toimimaan yhteistyössä. Jotain on tapahtunut.

Varmasti myös Dessi on muuttunut parempaan, mutta huomaan nyt, että myös minä olen oppinut Jaskan kanssa ihan hurjan paljon. Olen oppinut käyttämään lihaksiani ja vartaloani aivan eri tavalla, löytänyt kadonneet vatsalihakseni ja kuten valmentajakin viimeksi kehui, on keskivartalon hallintani hyvä ja minulla on suora ja vakaa istunta - ennen se ei todellakaan ole sitä ollut. Dessin ravikaan ei tuntunut enää yhtään pompottavalta, vaikken ole siinä koskaan ennen pystynyt kunnolla edes istumaan. Ja tamma antoi minun ratsastaa itseään vänkäämisen sijaan. Ihan mahtava tunne.

Tuo pieni tamma pääsi yllättämään minut positiivisesti ja olisin voinut ratsastaa pidempäänkin, sen verran hauskaa se oli. On pakko myöntää, että ensimmäistä kertaa ikinä pystyin Dessin selässä oikeasti jopa nauttimaan menosta. Tällä kertaa en ollut vain yhtä kysymysmerkkiä, että kuinka tämä hevonen toimii. Ja se on jo paljon.

On todella silmiä avaavaa ratsastaa välillä muitakin kuin omaa hevostaan. Etenkin tällaista, jonka kanssa ei ole ennen sujunut yhtään - siinä huomaa hyvin sen omankin kehittymisen. Tämä minun ja Dessin viha-rakkaussuhde taisikin nyt ponnahtaa enemmän sille rakkaus-puolelle.

Dessi on hevonen, joka antaa, jos osaat pyytää ja antaa vain sen verran kuin pyydät. Herkkä kuin mikä ja omalla tavallaan kuitenkin nöyrä, kunhan löytää ne oikeat nappulat. Oli ilo saada etsiä niitä nappuloita ja jo lyhyenkin ratsastuksen jälkeen löytää niistä osa.