Hyvää palautetta on vaikea uskoa

 "Teillä meni hyvin tänään."  

Miten vaikeaa onkaan ottaa hyvää palautetta vastaan. Tekisi mieli hieman vähätellä, luikauttaa pieni lause väliin, että laukka oli aika kaahottavaa, en pystynyt vaikuttamaan hevoseen tarpeeksi, se ei ollut avuilla ja vasenta pohjetta en saanut millään läpi. Hetkonen, mutta valmentajahan juuri sanoi, että meillä sujui hyvin.

Olen yrittänyt kiinnittää huomiota siihen, että ottaisin hyvän palautteen vastaan ja uskoisin siihen aidosti. Tiedostan useat virheeni, mutta hyvät puolet jäävät usein huomaamatta, kun keskittyy ainoastaan niihin huonoihin. Olen kuitenkin viime aikoina myöntänyt itselleni, että joskus myös minä voin onnistua ja siitä saa olla tyytyväinen. Vielä tyytyväisempi olen, kun kuulen varmistuksen valmentajankin suusta.

Viikko sitten tiistaina pääsimme siis jälleen valmennukseen ja fiilikset valmennuksen jälkeen olivat pääsääntöisesti aika hyvät. Minusta tuntuu, että Jaska muuttuu kerta kerralta paremmaksi ja yhteistyömme helpottuu. Tottakai virheitäkin tulee, huonoja päiviä osuu kohdalle ja aina ei suju, mutta olen tajunnut, etteivät ne pienet virheet meitä kaada. Niistä oppii ja niistä täytyy vain ottaa opikseen. 

Minulla on palava jano ja motivaatio treeneihin tällä hetkellä. Satulaongelma on toistaiseksi selätetty (ensi viikolla tulee estesatulakin ja pääsemme aloittamaan hyppäämisen!), hevonen liikkuu pääasiassa hyvin ja tuleva talvikaan ei haittaa, lähinnä pieni pakkanen vain piristää. Meillä on puitteet kohdillaan ja elämä hymyilee. Annan sille luvan hymyilläkin. Olen niin innoissani odottamassa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja olen innoissani tekemässä töitä sen kaiken eteen.

Valmennuksessahan Jaska juoksi hieman alta, eikä se vasen pohje oikeastikaan meinannut millään mennä läpi. Eli paremminkin olisi voinut mennä. Laukkahan oli pitkästä aikaa melkoista vauhtijuoksua ja mielestäni huonompaa kuin se on ollut, mutta siinäkin saatiin lopulta onnistuminen ja tuntui, että Jaska kävi siellä avuillakin. Saimme kotiläksyksi harjoitella tuota uran sisäpuolella laukkaamista, jotta ne ulkoavutkin sieltä löytyisivät ja niitä pääsisi käyttämään paremmin myös laukassa.

Linkki videoon.

Omat virheet täytyy tiedostaa ja niitä täytyisi yrittää korjatakin, mutta välillä voi katsoa itseään vähän lempeämmin ja miettiä, että mikä oli ratsastuksessani hyvää ja säilyttämisen arvoista? Omaan silmään istuntani on parantunut verrattuna lähtökohtaan ja on jotenkin vakaampi. Ja vaikka pakka välillä hajoaakin, on niitä onnistumisiakin joukossa. Ainakin hetkittäin.