Uutta ilmettä ja vähän takapakkia

Löysinköhän sen kadonneen inspiraation bannereiden suhteen?

Inspiraatio on nimittäin ollut kuukausia kadoksissa. Olen suunnitellut ja jopa yrittänytkin tehdä uutta banneria blogiin, mutta aina tekeleet ovat lentäneet suorinta tietä roskakoriin ja suuttumus omaa surkeuttani kohtaan on kasvanut. Olen antanut olla ja odotellut inspiraatiota.

Se pienen pieni inspiraatio tulee usein yllättäen. Se lähtee kasvamaan pienestä ajatuksesta ja lopulta ajatuksista ryöppyää ideoita. Parhaimmassa tapauksessa toteutuskin onnistuu. En ole varma pääsinkö tavoitteeseeni tässä uudessa tekeleessä, mutta ainakin yllätyin positiivisesti löytämästäni inspiraatiosta.

Uusi banneri

Edellinen banneri alkoi jo kyllästyttää silmiäni. Jos olin joskus ollut tyytyväinen siihen, niin nyt en enää nähnyt siinä mitään muuta kuin tylsän väkerryksen. Tämä uusi on mukavan rauhallinen ja yksinkertainen, juuri sellaista nyt kaipasinkin.

Olen aina halunnut päästä käyttämään nyt uudessa bannerissa olevaa ihanaa siluettikuvaa, mutta jostain syystä se ei ole koskaan sopinut ideaan. Nyt vihdoinkin sain sen sopimaan. Yritin tehdä bannerista vähän harmoonisemman kuin edeltäjänsä ja väritkin alkavat jo pikku hiljaa kallistua syksyyn. Vihreä tausta sai vielä jäädä, mutta vähän haaleammassa värissä.

Blogin muu ulkoasu tulee toivon mukaan kokemaan vielä vähän muokkailua, sivupalkin kuvat ovat ainakin olleet jo tarpeeksi kauan muuttumattomina. Haluaisin saada muokattua blogin ulkoasua muutenkin paremmaksi, mutta jotenkin ne omat taidot tulevat aina vastaan. Ehkä vielä joku päivä pääsen jyvälle koodailun syviin saloihin!

Edellinen banneri

*******************************************************************************************

Hevosen omistaminen on jatkuvaa työtä, sen joudun taas toteamaan. Opettelemista, tutkimista ja raatamista. Meillä oli tässä kaksi todella ihanaa ja "helppoa" kuukautta, jonka jälkeen eteemme tuli seuraava ongelma ratkottavaksi. Majuri on kasvattanut tuntuvasti lihaksiaan satulan oston jälkeen ja nyt viime aikoina se on ollut jumisen ja jäykän tuntuinen ja vastustellut liikkumista. Epäilen satulan nyt puristavan jostain ja pahoin pelkään, että meillä on edessä taas pieni satulaton kausi, kunnes saan ammattilaisen tarkistamaan tilanteen.

Ratsastuksessa on otettu siis vähän takapakkia ja olemme tehneet lähinnä kevyitä juttuja; kierrelty metsäpolkuja, juoksutettu liinassa, tehty parin tunnin käyntimaastoja, ratsastettu kevyttä koulujumppaa ja treenattu puomeilla ja kavaleteilla. Tällainen pieni irtiotto kunnollisista treeneistä on ollut ihan mukavaa vaihtelua, mutta alan kyllä jo kaipaamaan kovasti niitä hikisempiäkin treenejä.

Motivaatiota ja innostusta löytyisi, mutta tietysti aina silloin tulee eteen joku ongelma. Tuttua?