Maastoköpöttelyä riimulla

Pakkasta oli huimat -20 astetta, mutta kylmä ei tallilla tullut, kun puin päälleni untuvatakin ja topparatsastushousut. Kunnolla ratsastamaan en kuitenkaan ruvennut, vaan ajattelin taas käydä lähipolulla ilman satulaa köpöttelemässä käyntiä.

Harjasin Majurin ja lähdin satulahuoneesta hakemaan kamoja niskaan. Heti ensimmäisenä huomasin, kuinka kylmät kuolaimet olivat ja minua hirvitti edes ruveta lämmittelemään niitä, saati pistää Majurin suuhun vain lyhyttä käyntilenkkiä varten. Silloin minulla välähti: miksen menisi pelkällä riimulla?

Harmi, että minulla oli vain kännykän kamera käytettävissä, Majurista olisi nimittäin saanut hienoja kuvia aurinkoa vasten :)

Pienen epäröinnin jälkeen (ja kun laiskuus otti voiton) hain kaksi riimunnarua ja laitoin ne kiinni riimun molemmin puolin. Laitoin vielä kypärän päähän ja heijastinliivin niskaan ja hyppäsin Majurin selkään. Pieni ajatus kävi kyllä mielessäni, onkohan tämä ihan fiksua?
Epäröin, koska tiedän, että Majuri ei ole niin hyvin hallittavissa pelkällä riimulla, voi saada ihme raivareita yllättäen ja joudumme kulkemaan pienen matkan autotietä päästäksemme polulle.

Epäröinti kuitenkin katosi, kun hyppäsin Majurin selkään ja tunsin, että Majuri on ihan rauhallinen. Tietenkin sen mieliala voi muuttua aivan sekunneissa tai se voi säikähtää, mutta lähdin kuitenkin luottavaisin mielin pihasta kohti metsäpolkua.

Onneksi kaikki sujui kuitenkin taas hienosti, kävelimme lyhyen lenkin polulla ja palasimme talliin tyytyväisinä. Majuri oli käyttäytynyt todella esimerkillisesti ja kiltisti enkä oikeastaan koko lenkin aikana edes tarvinnut naruja, pitkillä ohjilla mentiin koko matka :)

Majuri pääsi takaisin Dessin luo tarhaan ja jäi nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä. Täytyy taas todeta, että on se vaan niin kiva ja ihana hevonen ♥