tiistai 11. elokuuta 2015

Huh?

Majurin sairastumisen ja hoitorumban myötä minusta tuli vainoharhainen. Tai ainakin enemmän kuin ennen. Stressaan pieniltäkin tuntuvista asioista ja kaikki epätavallisuudet joutuvat pääkopassani tarkkaan syyniin ja mietintään. En saa mielenrauhaa, jos hevonen tuntuu vähän oudolta. Se on myrkkyä minun vainoharhaiselle mielelleni.

En enää kestä arvuuttelua ja epätietoisuutta, joten eläinlääkäri tutki Jaskan viime viikolla.
 
Pestiin Jaska viime viikonloppuna - kyllä kiiltää!




Kaikki alkoi pari viikkoa sitten sunnuntaina, kun Jaska oli ratsastaessa jotenkin jäykän oloinen ja laukka tuntui kulmikkaalta. Seuraavana päivänä juoksuttaessa huomasin jotain pientä jäykkyyttä oikeassa takasessa. Vapaapäivän jälkeen juoksutuksessa Jaska oli jo normaali ja seuraavana päivänä kokeilin taas selästä. Jaska oli melko normaalin tuntuinen, mutta oikeassa laukassa olisi halunnut punkea sisäpohjetta vasten tavallista enemmän.

Toisen vapaapäivän jälkeen juoksutuksessa Jaska oli jälleen normaali ja laukkakin pyöri tavallista paremmin liinassa. Mutta sitä seuraavana päivänä, kun kokeilin ratsastusta, oli Jaska todella outo heti alkuun ja jopa epäpuhdas. Katsoin tilannetta vielä maasta ja Jaska otti silloin tällöin, ajoittain, huonompaa askelta. Selästä huomasin ne oudot askeleet selkeämmin, mutta maastakin katsottuna liikkeessä oli jotain omituista, vaikkei mitään selkeää ontumista onneksi ollutkaan.

Tälle uudelle riimulle kävi vähän huonosti kuvauksen päätteeksi,
onnistuin nimittäin pudottamaan sen Jaskan iltavellin sekaan...
Kutsuin sitten paikalle eläinlääkärin, joka teki ontumatutkimuksen. Sinänsä helpotus, että minkäänlaista ontumaa ei löytynyt - ei juoksuttaessa kovalla tai pehmeällä, ei taivuttaessa. Vasen etunen reagoi vähän itse taivuttamiseen, mutta liike oli kuitenkin puhdas. Eläinlääkäri epäili, että jossain voi olla jotain pientä rasitustulehdusta tai sitten kyse on yksinkertaisesti voiman puutteesta tai esimerkiksi takapolvien löysyydestä, joka on nuorilla melko yleistä. Mitään kipupaikkaa ei paikannettu, joten Jaska sai tulehduskipulääkekuurin ja viikon lepoa, jos siellä jossain jokin pieni tulehdus kuitenkin on. Toivotaan, että tämä ajoittainen epäpuhtaus menisi tällä ja takapään lihasten vahvistamisella ohi.

Tulipahan tehtyä sitten samalla pieni vuosihuolto, jossa todettiin, ettei hevosessa ole ainakaan mitään selkeää vikaa. Ja omistaja sai mielenrauhan ainakin hetkeksi, vaikka vielä pieni epätietoisuuden siemen jossain mieleni perukoilla kyteekin. Tällä viikolla aloittelen Jaskan liikuttamisen kevyesti, vaikka joudunkin sen tekemään ilman satulaa. Jaskan satulakin on nimittäin menossa vielä ammattilaisen tarkistukseen, vaikka Jaska ei olekaan selästään kipeä. Saadaan kuitenkin suljettua myös se vaihtoehto pois.

Minua pelottaa nähdä kuinka Jaska liikkuu nyt lepoviikon jälkeen.

Elokuun rakennekuva
Tätä menoa olen pian muuttumassa vainoharhaiseksi tädiksi, joka ei ikinä uskalla hengähtää. Ihmiseksi, joka lopulta kuihtuu vahtaamisen ja stressin äärellä. Sellainen en halua olla, vaikken vielä uskallakaan täysin huokaista helpotuksesta. Toivottavasti sitten kun kaikki on taas hyvin, voin nauttia jälleen hetken aikaa. Sillä ainahan näissä hevoshommissa tietynlainen pelko ja riski kytee, aina tulee vastoinkäymisiä, siitä ei mihinkään pääse.

Voisinhan minä toki jo huokaistakin, mutta tiedän, ettei se kannata. Täytyy katsella vielä hetki ennen kuin uskallan. Koska kun päästän sen henkäyksen, voin jo tuntea nurkan takana vaanivan seuraavan koitoksen. Se käy kimppuun heti, jos puhallan ilman keuhkoistani. Jos rentoudun.

Huh? Sitä en sano vielä ääneen.


12 kommenttia:

  1. Mulla oli aivan samanlaiset tuntemukset kun minulla vielä oli oma hevonen. Muistan kun pohdittiin valmentajani kanssa tammani takajalkaa, se ei näyttänyt koskaan ontuvan mutta nosti aina väärää laukkaa toiseen suuntaan ja antoi vahvasti ymmärtää että vika on siinä sisäjalassa. Valmentajani sanoi, että hevosten takajalat ovat täydet mysteerit. Kuulema hänen jokaisella hevosellaan on takajaloissa aina välillä ollut tätä salaperäistä "arkomista" ja vaikka niitä on kuinka tutkittu, mitään ei ole löytynyt koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Aloin nyt kommenttisi johdosta miettimään, että itseasiassa Jaskallahan on muuttunut oikea laukka vaikeammaksi, kun ennen se oli vasen. Saattaisi sekin liittyä tähän juttuun.

      Mutta huoli taitaa kuulua tähän lajiin, kuten kaikki nämä mysteeritkin.. Ehkä ne kuitenkin kestetään, kun tämä antaa kuitenkin niin paljon :)

      Poista
    2. Flinkin laukka vaihtelee kausittain. Välillä hevonen on huonompi vasempaan, vaikka yleensä on siihen suuntaan parempi ja välillä toiste päin. Vikaa hevosessa ei kuitenkaan ole ollut :)

      Poista
    3. Niinhän se on, välillä tulee tuollaisia kausia, vaikkei mitään vikaa olisikaan :)

      Poista
  2. Todella monessa hevosblogissa mitä lue on tällä hetkellä hevonen sairas tai sitten sillä on jokin mille ei löysy syytyä tai jotain muuta vastaavaa...

    VastaaPoista
  3. Luulen, että minulle käy samalla lailla sitten, kun alatisairas on montussa ja minulla uusi poni.

    Mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei pidä yrittää olla olematta "hysteerinen". Ainoat asiat, joita hevosenpidossani kadun, ovat ne, jolloin olen jättänyt oman vaiston kuuntelematta ja kunnellut sen sijaan muita. Uskon, että alatisairaskin voisi olla terve, jos olisin ajoissa kuunnellut itseäni, sitä piirrettä, jota moni kutsuu hysteerisyydeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta tuokin ja toisaalta mieluummin tutkii ajoissa "turhaan" kuin katuu jälkeenpäin. Välillä kyllä tuntuu typerältä, kun itse hysteerisenä miettii kaikkea ja pyytämässä paikalle jo eläinlääkäriä ja sitten toisen mielestä pitäisi vielä katsella. No kukin omalla tyylillään, itse en saa enää mielenrauhaa, jos kovin pitkään "vain katsellaan" :D

      Poista
  4. Valmentajani kanssa ollaan pohdittu, sillä ponillani on sama ongelma kuin sulla. Alkoi n. 1,5 viikkoa sitten:D tsemppiä paljon sulle ja jaskalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Onko nuori poni? Tsempit myös teille ja toivotaan että tästä selvitään ehjin nahoin :)

      Poista
  5. Siis apua rakastan sun kirjotustyyliä, tää teksti ei vaan käy tylsäks ja sellaseks pakonomaiseks lukemiseks :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, ihana kuulla, sillä sitä juuri tavoittelenkin aina kun kirjoitan :) Kiitos vielä!

      Poista