torstai 21. toukokuuta 2015

Mitä tapahtuu silloin kun blogi ei päivity?

Elämäkin pysähtyy?


Ei kuitenkaan.

Aika vain laittaa sekunteja toisen eteen. Minuutit, tunnit, ne seuraavat niitä. Pysähtymättä. Päivä kääntyy seuraavaan. Elämä jatkuu, vaikka täällä blogissa se välillä pysähtyy. Olen ollut viikon poissa täältä. Mutta olen minä elänyt. Elämässäni sattuu hassuja pikku juttuja.

On tapahtunut paljon, mutta toisaalta niin vähän, ettei sellaisia kirjoita blogiin. Tapahtumat ovat olleet pieniä ja arkisia, mutta kovin tärkeitä ja suuria minulle. Olen raapustellut jokaisesta Jaskan kanssa vietetystä päivästä kalenteriin. Sellaiseen pieneen, taskukokoiseen. Ehkä lauseen, joskus pari. Säilönyt ne jutut sinne, ohuille sivuille. Sellaisella käsialalla, että tuskin kukaan saa selvää, en varmaan minä itsekään.



Jaska on maistellut ensimmäiset vihreät ruohontupsut. Aurinko on näyttäytynyt, on ollut outoa jättää takki naulaan. Kevät alkaa pakata tavaroitaan ja valmistelee muuttoaan pois kesän tieltä. Aika rientää, kohta olen omistanut Jaskan jo neljä kuukautta.

Jonain päivänä Jaska puhkuu säpinää. Ratsastajaa ei tarvitse kuunnella, on paljon mukavempaakin tekemistä. On kiva laukata silloin kuin itse haluaa, ei silloin kun ratsastaja pyytää. Mutta yön yli nukuttuaan ratsastaja onkin ihan mukava kaveri. Ja silloin minulla on käsissäni unelmieni hevonen.

Me kehitymme. Koko ajan, ihan huimasti. Mietitään ja kokeillaan, tajutaan ja onnistutaan. Ei aina mene kuin oppikirjassa, mutta minulla on äärettömän hauskaa. Vapautunut olo. Tyytyväinenkin. Huomaan, että jokainen päivä on kuin uusi, pieni seikkailu. Jaskan kanssa yllätyn, joka päivä.

On ihmeellistä, kun en tunne Jaskaa. Vaikka toisaalta tuntuu kuin tuntisin. Ainakin haluan palavasti tutustua. Haluan oppia tuntemaan, kuten tunsin Majurin. Olen viime aikoina miettinyt paljon Majuriakin. Sen ilmeitä, ääniä, eleitä, liikkeitä. Miltä tuntui kuljettaa sormia sen harjaa pitkin. Ne olivat niin tuttuja asioita. Joskus tuntuu oudolta katsella Jaskaa ja tajuta, ettei Majuria enää ole. Majuri ei ole pitkällä matkalla, josta tullaan takaisin. Vaan Majuri on poissa täältä. Vain muistoina sydämessäni. 

Postauksen kuvat © Jossu





Silloin kun blogi ei päivity, vietän aikaani jossain muualla. Vaikka tallilla mustan kakaran kanssa tai ulkona nauttimassa auringosta. Ehkä uppoutuneena omiin ajatuksiini. 

Elämälleni kuuluu siis hyvää, vaikka blogi ei aina pysykään mukana. 
Mitä sinulle kuuluu?


4 kommenttia: