sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Peilini on sirpaleina, jäljellä on ikävä

Näin viime yönä ensimmäistä kertaa selkeää unta Majurista. Unessa olin joillakin markkinoilla ja tutkiessani yhtä kojua, näin sivusilmälläni mustan hevosen lähestyvän. Katsoin hevosta, se oli pyöreä, kiiltäväkarvainen ja hyvinvoivan näköinen. Se näytti aivan nuorelta Majurilta, mutta ajattelin, ettei se voi olla. Hevosella ratsasti joku vaaleahiuksinen tyttö ja hän toi hevosta hymyillen luokseni. Hevonen tuli lähelleni ja laski päänsä syliini rapsutettavaksi. Niistä eleistä ja tuhahduksesta tiesin, että hevonen oli Majuri, niin ihmeellistä kuin se olikin. Jotenkin tiesin, että olin pyytänyt tyttöä ratsastamaan Majurilla, mutta samalla mietin, että itsekin haluaisin. Silitin Majuria ja tyttö naureskeli, että Majuri on vähän pörheenä täällä. Vastasin Ihan varmasti on. Sitten tyttö käänsi Majurin pois ja lähti laukkaamaan poispäin, ihmisjoukon sekaan. Lähdin Majurin perään, halusin vielä olla sen kanssa. Mutta en enää löytänyt heitä.

Olen viime aikoina ratsastanut muutamalla uudella ja vanhalla hevostuttavuudella. Muiden hevosten kanssa touhutessa minulle on toisinaan tullut aivan järjetön ikävä Majuria. En ollut edes tajunnut, kuinka hyvin tunsimme toisemme. Majuri toimi kanssani kuin ajatus, koskaan ei tarvinnut oikeasti keskustella suunnasta, vauhdista tai mistään muustakaan. Majuri oli äärimmäisen herkkä ja kuuliainen, nöyrä hevonen. Tiimimme pelasi saumattomasti, pelkällä ajatuksella. Nyt vasta tajuan sen. Miksi tajuan sen vasta nyt, kun on liian myöhäistä nauttia siitä?

Majurin kanssa oli niin ihanan helppoa. Ei minun tarvinnut koskaan miettiä, mitä Majuri tekee, tunsin hevoseni niin hyvin. Tiesin, mikä pöhinä tarkoittaa karkuun! ja mikä oli vain Majurimaista tuhinaa ja öhinää. Tiesin, kuinka laukka nousee, kuinka Majuri hyppää. Tiesin tarkalleen ja luotin siihen, että Majuri tekee niin kuin pyydän. Olen tajunnut, että Majuri oli ratsastaessa aivan älyttömän herkkä hevonen. Ei laiska tai turta niin kuin joskus luulin. Majuri oli minun peilini. Teki mitä pyydettiin, kunhan osasi pyytää. Näin Majurissa oman panostukseni, rakkauteni ja aikani, jota olin sille antanut. Nyt peilini on sirpaleina. Tuovatko nämä sirpaleet lopulta onnea? Onko näin tarkoitettu, oliko Majurin aika antaa paikkansa jollekin, joka sitä tarvitsee?

Minulla on ollut tässä viime päivinä ikävä etenkin sitä tunnetta. Sitä tuttua ja turvallista olotilaa. Sitä, että tuntee toisen niin hyvin, ettei tarvitse ajatella. Voi vaan olla ja nauttia. Nauttia ystävän hiljaisesta ja hyväksyvästä seurasta. Tehdä sitä, mikä juuri tänään meitä huvittaa, laiskotella tai paiskia töitä. Olen menettänyt sen. En voi enää palata ystäväni luokse, kun pelottaa tai ahdistaa. Minun täytyy rakentaa kaikki alusta. Romahtaneista palasista, ilman tuttuja työkaluja. Olen menettänyt niin paljon.

Oloni on edelleenkin tyhjä ja minulla on toisinaan tunne, että jotain puuttuu tai olen unohtanut jotain. Ja sellaisilla hetkillä mieleeni palaa taas Majuri, menetys ja kaipuu. Vertaan muita hevosia Majuriin. Majuri oli tässä asiassa parempi, teki erilailla kun pyysin näin, ei ikinä tehnyt tuolla tavalla, ei reagoinut noin. Huomaan usein havahtuvani tunteeseen, etten tiedä kuinka vieras hevonen reagoi. Teen asioita sillä tavalla, kun tein niitä Majurin kanssa, eikä minulla ole turvallista tunnetta ja tietoa siitä, kuinka hevonen tulee reagoimaan. Se vaatii totuttelua ja opettelua. Minun täytyy opetella muiden hevosten tavoille.

Majuri oli Majuri. Minun Majurini. Luulin, että joku muukin hevonen voisi olla samanlainen. Mutta Majuri oli erilainen, ainutlaatuinen. Ei tule toista Majuria.

Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa,
on joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa.


24 kommenttia:

  1. Minulle tuli unestasi mieleen, että Majuri tavallaan tuli alitajuntaasi kertomaan että hänellä on kaikki hyvin ja että sinun on aika antaa hänen mennä. Tavallaan kun olet koko ajan varmasti ajatellut Majuria ja surrut sitä, niin Majuri tuli unen kautta sanomaan että kaikki on hyvin ja että eli viimeiset vuodet kanssasi onnellisena.
    En tarkoita tällä että sinun pitäisi unohtaa Majuri jo, vaan olen kiinnostunut unista ja ruvennut enemmän niitä tutkimaan ja niiden tarkoitusperiä. Koska kuitenkin jotkin unet oikeasti käyvät toteen, joten pakko niiden on tarkoittaakkin jotain. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Toivoinkin, että joku kuka tietää enemmän unien merkityksestä, tulisi kommentoimaan :)
      Tuo voi olla aivan mahdollista ja osa omaa "irtipäästämisprosessiani". Ja nyt lähiaikoina kun on tapahtumassa aika isoja muutoksia hevoselämääni, niin ehkä senkin takia Majurikin pyörii mielessä taas vahvemmin :)

      Poista
  2. Voi sinua, tunnen tuskasi. Minulle tulee tuosta unesta mieleen että sinä olit se tyttö ja käsittelit alitajuisesti sitä että se teidän tiimi on poissa, et löydä heitä enää, olet yksin ja osa sinusta meni sen kanssa.

    Vaikka oma rakas hevoseni on vielä täällä, ja toivottavasti on vielä pitkään, mullekin tulee aina vieraiden hevosten kanssa tuommoinen olo kuten kuvaat. Omansa kanssa on sanaton side,jokaisen eleen tietää, ja siinä välillä on jotain näkymätöntä, tietää missä hevonen milloinkin on jne.

    Paljon voimia jatkaa, päivä kerrallaan, sirpaleita kasaten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Uni voisi olla jotain tuollaistakin, en vain tunnistanut tyttöä, mutta mietin, jos se olinkin minä ja Majuri nuorena tai symboloi jotenkin sitä, en tiedä.
      Ihanaa, että sinäkin olet löytänyt "sen jutun" mikä siinä omassa hevosessa on niin ihanaa, toivotaan että teidän yhteinen matka jatkuu vielä pitkään <3

      Poista
    2. Niin aattelinkin että se olit sinä symbolisesti :)

      Poista
  3. kannattaisko päästää irti ja jatkaa elämää... toki suru on suunnaton mutta se helpottaa kyllä. Ei tapahtunutta saa kieltää ja se on hyvä että siitä voi puhua mutta jatkuva vatvominenkaan ei ole hyväksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin iso menetys tekee kuluneesta ajasta erittäin lyhyen toipumisen kannalta. Irti päästäminen tulee kun on sen aika :).

      Poista
    2. Myönnän, että blogin perusteella varmasti saa kuvan, että en jatkaisi elämääni tai vatvoisin koko ajan näitä asioita. Blogi kuitenkin käsittelee lähinnä vain hevosasioitani, ja tällä hetkellä haluan purkaa Majuriin liittyviä ajatuksiani tänne blogiin, enkä kerro elämästäni kuin murto-osan täällä. Todellisuudessa jatkan elämääni ja suurin suru on jo hellittämässä. Välillä se iskee kovemmin, kuten tänään, mutta se ei tarkoita että jotenkin vatvoisin tätä. Jokainen käsittelee surun omalla tavallaan, omassa ajassaan. Jos tietäisit anonyymi minut henkilökohtaisesti tai tietäisit mitä esimerkiksi ensi viikolla tapahtuu hevosasioihin liittyen, niin et ehkä kommentoisi noin ;) Se jätetään kuitenkin vielä salaisuudeksi ja vatvon vielä Majuriin liittyviä asioita täällä blogin puolella :)
      Ja kiitos Bessie, minustakin jokaiselle pitää antaa oma aikansa surra. Majurin poismenosta on kulunut kohta vasta 2 kuukautta, enkä minä ole vieläkään ihan täysin sisäistänyt asiaa, joten ehkä kaipaan vielä tätä vatvomista. Kaikki ajallaan :)

      Poista
    3. Tää on mulle sydämen asia ja haluan vielä toistaa itseäni. Isoissa menetyksissä vasta ensimmäinen vuosi on semmoinen että siinä voidaan puhua siitä että alkaa päästä jollain tavalla "yli". Toki jokainen etenee tavallaan mutta ensimmäinen vuosi sisältää niin monta merkkipaalua, merkkipäivää ja juhlapyhää jotka on ensimmäiset ilman sitä toista. Haluan vaan edelleen tosiaan sanoa ja oikeuttaa sitä että jokainen saa surra ja edetä täysin siten kuin haluaa. Jos kokee ettei suru tai omat reaktiot ole oikeutettuja (kuten usein lemmikkien kanssa joutuu kohtaamaan -ainakin joku on sitä mieltä että se oli vaan "eläin" tai "hevonen), niin se ei kyllä millään lailla auta eteenpäin, päinvastoin :)

      Poista
    4. Totta, olet oikeassa, kukin ajallaan. Ja tuokin on ihan totta, että eläinten kohdalla usein vähätellään sitä menetystä :/

      Poista
  4. Tuntuu kun itse olisin kirjoittanut tämän tekstin. Majurin tilalla vaan oma entinen ponini jonka oli marraskuussa aika lähteä taivaslaitumille. Tekstisi on todella kaunista luettavaa ja näitä lukiessa tulee tunne kun tuntisi sinut ja tekstiin pääsee hyvin sisälle. Olisi mukava jutella sun kanssa joskus enemmänkin, vaikutat todella mukavalta ihmiseltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista ja palautteesta! :) Minulle saa toki tulla juttelemaan vaikka aluksi sähköpostilla, olisi hauska jutella ja tavatakin samantyylisiä ihmisiä :)

      Poista
  5. Silmäkulmat kostuivat taas kuin luin sun tekstiäsi. Oman ruunan kanssa on taivallettu reilu 10 vuotta ja ollaan opittu tuntemaan toisemme hyvin. Muilla hevosilla ratsastaessa ihmettelee miten sen saa kääntymään tai nostamaan laukan. Vieraalla hevosella ratsastaessa saattaa jopa pelottaa, että se lähteekin yhtäkkiä viemään. Oma tuntuu aina niin tutulta ja turvalliselta vaikka onkin vireä ja tulinen ukko.

    Oma koirani kuoli syliini reilu 8 vuotta sitten. Silloin sain ihanan kortin, jossa kerrottiin mm. että jossain joku toinen koira varmaan tarvitsee juuri minua. Silloin se ei tuntunut niin kauniilta ajatukselta kun halusi vain vanhan ystävänsä takaisin, mutta nykyään minulla on toinen pieni, mutta pippurinen koirakaveri.

    Varmaan sinuakin odottaa joku hevosystävä jossain. Kun aika on sopiva niin kenties törmäät sellaiseen hevoseen. Tiedän nytkin muutaman hevosen, joka vain odottaa sitä, että saisivat "oman" ihmisen. Kilttejä ja terveitä hevosia joille ei vaan riitä omistajalta aikaa tmv.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos kommentista <3 Itse luulen, että kaikella on aina jokin tarkoitus. Majuri tuli minun elämääni, koska vuokrahevoseni kuoli tapaturmaisesti ja Majuri sai sen hevosen paikan. Ehkä Majurin oli nyt aika antaa paikkansa seuraavalle, sen aika näyttää.

      Poista
  6. Kaunista tekstiä, käyn täysin samoja tunteita läpi. On omalla tavallaan erittäin lohduton tunne, ettei enää tunne ratsuaan läpikotaisin. Tunsin vuokrahevoseni kujeet ja tiesin miten se toimii missäkin tilanteessa, uuden hevosen kanssa kaikki on vain opeteltava uudestaan. Pidän kovasti uudesta vuokrahevosestanikin, mutta sen omista (osittain helpommistakin) tavoista tehdä asioita on tavallaan vaikea nauttia kun vertaan sitä kokoajan edeltäjäänsä. Mutta ehkä ajan kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Niin se on, tuntuu turhauttavaltakin havahtua siihen tunteeseen "ainiin tää ei oo Majuri, täähän reagoi aivan kummallisesti". Ehkä se ajan kanssa helpottuu, kun oppii tuntemaan. Tsempit sinulle! :)

      Poista
  7. onnea uudesta hevosesta! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh täällähän ollaan nopeita reagoimaan, kiitokset! :)

      Poista
  8. Koska postaat uudesta hepasta?:)

    VastaaPoista
  9. Huomasin blogisi tänä aamuna ja olen nyt jo aivan lumoissa. Luin vanhoja postauksia ja silmäkulmat alkoivat kostua reilusti. Blogisi on tosi hieno. Voimia sinulle, paljon. Itse tulkitsisin unesi niin että Majuri tuli kertoaan sinulle että kaikki on hyvin. Ja kun unessasi Majuri lähti sen tytön kanssa ja lähdit etsimään niin se varmaan tarkoitti jotenkin että jouduit jättämään Majurin, mutta hyviin käsiin. Ja niin kuin joku sanoikin niin osa sinua lähti Majurin mukana ja sinä olisit ollut se tyttö. Voimia vielä kerran, tämä teidän tarina pistikin ajattelemaan kuinka tärkeä jokainen hetki vaikka nyt se rakkaan hevos ystävän kanssa on. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana kommentti, kiitos paljon <3 Nyt jälkeenpäin olen tuosta unesta vielä miettinyt sitä, kun noihin aikoihin minä pähkäilin uuden hevosen ostoa, joten ehkä uni oli Majurin vinkki jatkaa eteenpäin uuden hevosen kanssa ja päästää irti, ja Majuri kertoi olevansa turvassa ja hyvässä huomassa <3 Ehkä alitajuntaani tai ei, mutta kumminkin.

      Poista