tiistai 21. lokakuuta 2014

Ei ole olemassa forever'iä

Fiilikseni ovat tällä hetkellä ihan hyvät. Pääsyy tähän on Majuri, joka on ollut niin ihana oma itsensä ja sopeutunut muutoksiin hienosti. Ratsastaessa Majuri on ollut huomattavasti parempi ja reippaampi kuin ennen klinikkakäyntejä, joten ehkä jotain hyvää on edes tapahtunut? Kaikki menee nyt ihan mukavasti päivä kerrallaan ja ehkä uskallan jo vähän huokaistakin.

Ajatuksistani tulevaisuudesta kerron kuitenkin lisää vastauspostauksessa, koska asian tiimoilta tuli kysymyksiä. Mikäli et ole vielä kysynyt sinua mietityttäviä kysymyksiä, niin niitä ehtii vielä laittamaan edelliseen postaukseen, kun kipin kapin laittaa! Toteutan vastauspostauksen muutaman päivän sisällä.

Tylsistynyt Majuri ja hieno uusi riimu :)

Vaikka Majuri on liikkunut nyt paremmin ja alkanut saamaan kadotettuja lihaksiaan takaisin, on minulla ongelmia oman istuntani kanssa ja palaset eivät ole omassa päässäni aivan kohdillaan. Ongelmana on se, etten osaa vielä istua Majurin reippaammassa, mutta silti hieman hapuilevassa, ravissa ja pelkään istuntani jarruttavan Majuria. Se ei ole toivottavaa, koska Majurin kasvanut eteenpäinpyrkimys on vain hyvä asia. Ratsastuksen aikana joudun kauheasti keskittymään omaan istuntaani (tahdon valmennukseen...!) ja sen takia olemme pysyneet aivan perusjutuissa, enkä ole vaatinut mitään ihmeellisempää.

Iina kuvasi tämän postauksen kuvat viime torstaina ja tietenkin juuri se päivä oli se kaikista huonoin ratsastuksen osalta. Majuri oli hieman hitaampi ja oma istuntani entistä enemmän hukassa. Lopputulos oli, että Majuri lönkötteli pitkänä, mutta onneksi edes rentona, ja minä yritin keikkua kyydissä. Toivon tosiaankin, että tämä oma avuttomuuteni on vain tottumiskysymys ja saan omaan istuntaani lisää varmuutta ja tasaisuutta, ettei minun täydy palata alkeiskursseille...

Viikko-ohjelmamme onkin nyt koostunut helposta koulujumppailusta ja maastoilusta. Viime viikonlopun pyhitin kokonaan maastoilulle ja perjantaina juoksutin Majurin pitkästä aikaa. Majurin lääkekuurit loppuvat nyt lähipäivinä ja perjantaina tulee sisätauteihin erikoistunut eläinlääkäri kontrollikäynnille. Toivottavasti saan vastauksia muutamiin mielessäni oleviin kysymyksiin ja hieman tarkempia jatko-ohjeita tulevaisuudelle. Perjantaina täytyisi myös käydä katsastamassa tämän vuoden Horse Show.






Nauti hetkestä, elä hetkessä. Ole läsnä.
Älä mieti seuraavaa siirtoa, seuraavaa päivää tai mitään tulevaa. 
Ime itseesi kaikki onnellisuus, kaikki hymyn aiheet.
Paina ne mieleesi, koska tämä ei tule kestämään ikuisesti.
Ei ole olemassa forever'iä, vaikka niin tahtoisit. 

Majurin sairastumisen myötä silmäni ovat avautuneet uudella tavalla todellisuuteen. Hyväksyn nämä epäreiluiltakin tuntuvat asiat, enkä huuda enää miksi minä, koska se ei auta mitään. Ehkä Majurin sairaus oli vain julma tapa herättää minut todellisuuteen. Kuljin samaa rataa aivan kuin sokkona. Lukuisat hetket luisuivat sormieni välistä ja valuivat hukkaan. Ajattelin samanlaisia hetkiä tulevan vielä paljon lisää. Ajattelin minulla olevan aikaa ja toistin samaa kaavaa. Luulen, että sille kaavalle tuli nyt loppu. Luulen, että aloin elämään. Elämään kuin viimeistä päivää. Ja jollain hullulla tapaa nauttimaan. Nauttimaan entistä enemmän näistä päivistä, koska tiedän, että jonain päivänä meille kaikille koittaa se väistämätön the end.

12 kommenttia:

  1. Hyvä postaus. Etenkin viimeinen kappale, on niin samoja ajatuksia itsellänikin.

    Asiasta kukkaruukkuun. Kun näin postaukseen liittyvän pikkukuvan bloggerissa (ylin kuva) enkä ollut vielä lukenut yhtään tekstiä, luulin hetken että olet käynyt Anniinan luona katsomassa Albertia (http://friisilainen.blogspot.fi/ ). Majuri näytti jotenkin ihan friisiläiseltä :D. Yhtäkaikki, Majuri on todella kaunis ja toivon todella, että selviätte tästä eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :)
      Heh Majuri kyllä välillä näyttää joltain friisiristeytykseltä enemmän kuin lämpöseltä :D

      Poista
  2. Kannattaa harkita kevyttä ravia vaikka se tylsää onkin, jos pelkää istunnan häiritsevän :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kevyessä ravissa ison osan ratsastuksesta vielä menenkin ja aina rupean keventämään, jos tuntuu ettei istumisesta tule mitään :D

      Poista
  3. Eikä siis niin upee riimu :o ♡

    Luulin että Majuri joutuu syömään lääkkeitä ikuisuuden. Hienoa ettei :)

    Lähteekääpä jollekkin pitkälle käynti maastolle umpimetsään ja sinne sun tänne. Majurista en tiedä, mutta oman hepan ykkös tekemistä. Jos joskus heppa saattohoitoon (niin että vain muutama päivä elinaikaa) joutuu niin tuolla meidän hepalle sais hyvät loppu päivät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin! Oli kyllä niin heräteostos kun tarjouksessa oli Hööksillä :) Pitäisi vaan ottaa jossain välissä vähän parempia kuvia, kun noista ei kauhean onnistuneita tullut..

      Ei ainakaan näillä näkymin joudu syömään, kun ei noihin vaivoihin ole lääkehoitoa tai parannusta, ainoastaan näillä jo syödyillä lääkkeillä rauhoitetaan vatsan tilanne. Sitten jos todetaan, että Majurilla on vielä se suolistosairaus, niin saattaa joutua vielä jonkun lääkekuurin siihen syömään, mutta sen näkee sitten :)

      Majuri ja umpimetsä ei ole hyvä yhtälö, mutta metsäpolkuja ja -teitä pitkin ollaan rämmitty aina kun valosaan aikaan päästään maastoilemaan kaverin kanssa :) Se on ihan virkistävää molemmille :)

      Poista
    2. Niin ne eläimet on erilaisia kuin ihmisetkin! Toiset käy mielellään sienessä yms ja toiset pysyvät visusti kaupanhyllyjen sisäpuolella ;)

      Ihania nää polleje erot :)

      Poista
    3. Niinpä, kiva ettei kaikki ole samanlaisia :)

      Poista
  4. Hienoa että teillä taas menee paremmin! :) Onneksi en sitten ole ainoa jolla on istuntaongelmia hevosen kanssa, nimittäin Hellu on ruvennut liikkumaan ihan eri tavalla rungottoman satulan ja kenkien pois oton jälkeen, meinaa kuskilla olla tukalat paikat kyydissä kun askeleet ei enää olekkaan maahansidottuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, hauskaa että jollain muullakin on täsmälleen sama "ongelma" :D Tsemppiä harjoitteluun, koita kestää ;)

      Poista
  5. Hyvä jos alkaa menemään jo parempaan suuntaan! Paljon tsemppiä jatkoon, ootte Majurin kanssa niin hieno pari! :)

    Tosi kivasti kirjoitettu postaus muuten, tykkään niin tosta sun kirjoitustyylistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon kehuista ja tsempeistä! :) Ihanaa saada tuollaista palautetta raapustuksistani!

      Poista