Pesupäivä ja ruskeaksi muuttunut hevonen

1

Helle on meidän osaltamme muuttanut hikitreenit kevyempään jumppaan ja tavallista useampaan vapaapäivään. Ratsastamassa on voinut käydä ainoastaan illalla, vaikka tuntuu, että vielä seitsemänkin aikaan on tukahduttavan kuuma. No, viime viikko otettiinkin sitten vähän kevyemmissä merkeissä. Saa nähdä kuinka energisen tapauksen löydän tänään laitumelta!

maanantai Rankka puomitreeni

tiistai Keskirankka (laukka)koulutreeni

keskiviikko Vapaapäivä

torstai Käynti-ravi-maasto 10km

perjantai Ilman satulaa maastoköpöttely

lauantai Pesupäivä/Vapaapäivä

sunnuntai Vapaapäivä

Maanantaina otin itseäni niskasta kiinni ja raahasin puomit mukaan treeneihin. Asettelin neljä puomia pääty-ympyrälle, tasaisin välimatkoin toisistaan. Jos suoraan sanotaan, niin en pidä yhtään puomitreeneistä Majurin kanssa. Majuri ei osaa mennä puomeja ja kompuroi todella helposti niihin. Mieluiten se ylittäisi ne käynnissä ja pysähtyisi puomin eteen, että saa aseteltua jalat oikein. 

Tällä kertaa helle taisi vielä rokottaa Majurin innokkuutta ja minun keskittymiskykyäni. Pidin harjoituksen todella simppelinä, ylitin puomeja ensin ravissa ja sitten laukassa. Laukassa ne sujuivat jopa paremmin kuin ravissa, mutta askeleiden kanssa sai olla tarkkana. Välillä tuntui siltä, ettei Majuri kuuntele apujani ollenkaan ja lähti puomeille aivan omalla tyylillään tai kiilaamaan suht pieneltä ympyrältä ulos. Lopetimme harjoitukset kuitenkin tyytyväisin mielin. 

Tiistaina Majuri oli aluksi todella jäykkä ja sain alkuverkkailla melko pitkään, että sain Majuriin vetreyttä. Tein alkuravailujen jälkeen melko pitkät laukkaosuudet ja sain Majurin kivan letkeäksi. Oikeaan kierrokseen sain työstää laukkaa aika pitkään, ennenkuin sain pari hyvää askelta irti. Loppua kohden ruuna porskutti menemään erittäin hyvin, joten kärsivällinen verryttely palkittiin taas!

2

Loppuviikko sujuikin maastoilun ja vapaapäivien merkeissä. Hauska juttu, jonka sain tietää torstaina maastolenkillä on se, että kymmenisen kilometrin päässä talliltamme sijaitsevat maastot, joissa Majurin kanssa aloitimme 7 vuotta sitten ja vietimme unohtumattomia hetkiä aina vuoteen 2011 asti. Näihin tuttuihin maastoihin pääsee hyvin hiekkateitä pitkin, eikä matkakaan mikään aivan hirveän pitkä ole. Pääsemme siis silloin tällöin verestämään muistoja hiekkakuopille ja tuttuihin, satoja kertoja koluttuihin maastoihin. Ihan huippujuttu!

Lauantaina päätin suorittaa Majurin pesuprojektin ja pestä vuoden pölyt pois. Urakassa avusti Jasu, ja tänä vuonna pesuprojekti sujui aika kivuttomasti, kun lämmintä vettä oli helposti saatavilla ja letkulla oli helppo huuhdella. Kuivuminenkin kävi nopeasti helteen ansiosta. Tuttuun tapaan täytyi pesuprojektin päätteeksi ottaa kuvia ja Jasu sai tällä kertaa olla kameran takana.

Majuri oli hieman hankala kuvattava, ötökät kiusasivat ja syöminen olisi ollut mielenkiintoisempaa kuin kameralle poseeraaminen ja paikallaan pysyminen. Onneksi Jasu sai napattua onnistuneita otoksia ja tämän postauksen kuvat ovat kaikki Jasun ottamia lauantailta.

Huomasimme tai järkytyimme siitä, kuinka ruskeaksi Majuri onkaan muuttunut! Aurinko on haalistanut sen värin paikoitellen aivan vaaleanruskeaksi, eikä se ole muistaakseni koskaan aikaisemmin ihan noin vaaleaksi muuttunut tai sitten muistini pettää pahemman kerran. Hassua saada aina kesäksi ruskea hevonen mustan sijaan. Käykö teidän mustanruunikoille samalla tavalla kesäisin?

3 - Tämän hetkinen tilanne, massaa on tullut todella paljon lisää kevääseen verrattuna. Roikkomahakin varmasti lähtee taas sulamaan, kun laidunkausi on ohi.

4 - Majuri ja Majurin pieni pää :)

5

6 - Kalju ja tukkahirmu...

7 - Onko jollakulla muullakin ongelmana mustan ja valkoisen kuvaaminen samassa kuvassa? Majuri on tumma ja minä olen kuin valkoinen lakana, joten kuvien ottaminen on todella haastavaa niin, etten minä ole liian loistavan valkoinen ja Majuri ei huku varjoihin.

8 - Syöminen kiinnostaa paaaljon enemmän kuin tyhmät kuvat!

9

Majuri ja Oona 7 vuotta yhdessä ♥

7 vuotta yhdessä

 24.7.2007-

7 vuotta sitten Majurin lempinimi olisi voinut olla hullu tai sekopää. Majuri oli hevonen, joka taisteli vastaan. Kuinka monet kerrat Majuri riistäytyi käsistäni vapaaksi, kuinka monet kerrat Majuri näytti minulle vihaista naamaa ja käski häipymään, kuinka monet kerrat Majuri olisi mielellään litistänyt minut seinää vasten, kuinka monet kerrat Majurin hampaat kävivät ihollani tai jalka nousi potkuun?

Nöyrä ja yritteliäs. Sitä Majuri on oikeastaan ollut pohjimmiltaan aina. Majuri ei koskaan ole oikeasti satuttanut minua, uhkaillut vain ja näyttänyt kaikki temppunsa, joilla halusi saada jokaisen ihmisen pois luotaan. Majuri on voimakastahtoinen hevonen, eikä se halunnut luovuttaa. Se oli jo menettänyt luottonsa ja uskonsa ihmisiin ja taisteli ihmistä vastaan viimeisellä keinollaan, voimalla ja uhmalla.

Suojamuurinsa takaa Majuri oli utelias, sitä kiinnosti ihminen, joka käyttäytyi sitä kohtaan jotenkin eri tavalla. Ihminen, joka ei kadonnutkaan sen elämästä. Ihminen, joka ei säpsähtänyt pois, kun Majuri näytti hampaitaan. Tuosta ihmisestä tuli Majurille tärkeä turvasatama. Tuohon ihmiseen se purki kiukkunsa ja turhautumisensa, mutta myös ensimmäiset lempeyden osoituksensa. Tuota ihmistä se ikävöi, kun ei nähnyt yhteen päivään. Tuolle ihmiselle se uskalsi laskea suojamuurinsa. Tuolle ihmiselle Majuri näytti todellisen luonteensa. Olen tavattoman onnellinen, että minä saan olla tuo ihminen.

 

Kiitos Majuri kaikesta, jonka olet opettanut minulle 7 vuoden aikana. Olet taistelijani ♥

Laiskan ja jäykän hevosen herättelypäivä

Eilinen ratsastus oli erittäin onnistunut ja vaikka kuvamateriaalia ei ole, päätin jakaa eilisen kokemukseni hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla tänne. Luvassa on siis tarkkaa selitystä ja paljon tekstiä.

Sunnuntaina ratsastus meni Majurin herättelyyn, johtuen viikonlopun kahdesta vapaa päivästä, jotka Majuri vietti minun lomaillessa Tallinnassa. Majuri  tuntui todella jäykältä ja laiskalta, vapaat kun eivät oikein sovi sille. Eilen kuitenkin oli jo eri ääni kellossa ja palaset tuntuivat loksahtelevan paikoilleen. Pitkästä aikaa osasin ratsastaa Majuria ja löysin myös hyvän istunnan satulassa.

Aloitin ratsastuksen tekemällä selväksi, että nyt liikutaan eteen ja pohkeeseen on reagoitava. Lähdin tekemään käyntiväistöjä siten, että käännyin lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja lähdin väistättämään Majuria kohti uraa. En väistänyt suoraa väistöä uralle asti, koska Majuri ei ole kovin hyvä väistämään, vaan otin pari hyvää väistöaskelta, sen jälkeen suoristus ja taas pari hyvää väistöaskelta. Toivottavasti alla oleva kuva selventäisi edes hieman väistötehtävän ideaa (älkää välittäkö kuvan tönkköydestä, se on aivan hutaisten tehty ja mittasuhteet ja muut eivät oikein onnistuneet!).

Alku oli todella hidasta (niinkuin aina Majurin kanssa) ja Majuri vähän protestoikin, kun pyysin sitä reippaammin eteenpäin. Tänään olin kuitenkin päättänyt, että Majurin täytyy reagoida pohkeisiini heti ja mikäli reagointia ei tullut, tein näpäytyksen raipalla. Pikku hiljaa Majuri alkoi tulla nopeammaksi pohkeelle - näin sen pitäisi toimia aina!

Kun käyntiväistöt alkoivat sujua, jäin ratsastamaan pitkälle sivulle käynnissä. Tein aina pitkän sivun loppuun täyskaarron, samalla vaihtui suunta ja taas pitkän sivun loppuun täyskaarto. Tein melko pienet täyskaarrot, jotta sain taivutettua Majuria kunnolla. Aina täyskaartojen väliin otin kunnon suoristuksen ja reippaammin eteen. Tykkään tästä tehtävästä - siinä saa tehdä harjoitusta tasapuolisesti molempiin suuntiin suunnan vaihtuessa koko ajan ja tehtävässä yhdistyy taivutus, suoristus ja eteenpäin ratsastus. Alla havainnollistavaa kuvaa.

Täyskaartojen jälkeen Majuri oli vielä vähän hidas, joten lähdin ravissa keventämään suoraa uraa pitkin ja kiinnitin huomiota siihen, että Majuri ravaa omilla jaloillaan ja reippaasti eteen. Etenkin tässä vaiheessa olin tarkkana, että Majuri reagoi heti ensimmäiseen pohjeapuuni ja minun ei tarvitse pyytää pohkeilla koko ajan. Pieni näpäytys ja muuten pohje hiljaa paikallaan.

Oikeastaan tässä vaiheessa Majuri alkoi liikkumaan kunnolla eteenpäin ja huomasin, että minun täytyisi useammin aloittaa ratsastus tehokkaalla käyntityöskentelyllä, vaikka se tuskastuttavan hidasta onkin. Luulen, että tehokkaan käyntiverkkailun avulla saan Majurin kunnolla kuulolle heti alusta alkaen ja Majuri ehtii lämmetä hieman paremmin ennen ravityöskentelyä.

Kevennyksen jälkeen istuin harjoitusraviin ja otin molempiin suuntiin muutamat ravi-käynti-ravi siirtymiset. Pari ekaa siirtymistä olivat todella laiskoja ja töksähteleviä, mutta Majuri terävöityi melko pian ja siirtymisiin alkoi tulla napakkuutta. Viimeisimmissä siirtymissä Majuri pysyi hyvin tuntumalla läpi siirtymisen ja askellaji vaihtui sulavasti. Yritin kiinnittää paljon huomiota omaan asentooni siirtymisissä, sillä välillä käteni tai jalkani haahuilevat missä sattuu.

Ravi tuntui oikeastaan heti alusta asti todella hyvältä, joten pystyin aloittamaan ravissa saman täyskaarto-tehtävän kuin käynnissäkin. Tein täyskaarroista melko pienet, mutta kuitenkin sen verran suuret, että pystyin säilyttämään tahdin läpi kaarteen. Käänsin vahvasti istunnallani ja pidin ainoastaan kevyen tuntuman ohjiin. Tärkeää oli saada Majuri molempien pohkeiden väliin niin, ettei se punge lapa edellä, vaan kääntyy virtaviivaisesti pohkeitteni välissä - kuin kulkisi raidetta pitkin. Täyskaartojen välin ratsastin aina reippaasti eteen, mutta niin, ettei Majuri kadonnut altani, vaan tuli enemmän pohkeen ja ohjan väliin. 

Jokin tuntui napsahtavan paikoilleen, sain pohkeet pitkästä aikaa oikeasti läpi, Majurin herkäksi avuille ja ratsastus oli todella miellyttävää. Pystyin keskittymään omaan istuntaani ja korjaamaan virheitäni ilman, että Majurin liike kärsi siitä, päinvastoin, se vain parani. Tästä eteenpäin yritän panostaa vielä enemmän siihen, että pyytämäni asiat menevät läpi heti. Minun täytyy myös uskaltaa vaatia asioita, eikä jäädä turvalliselle sektorille suorittamaan liian helppoja asioita tai ratsastaa liian kiltisti.

Lopuksi ratsastin ravissa kahdeksikkoa pääty-ympyröiden välillä. Suunta vaihtui tiuhaan tahtiin ja pyrin pitämään Majurin myös suunnan muutoksissa tasaisesti avuillani. Majuri pysyi lähes täydellisesti pohkeiden välissä ja pystyin ratsastamaan sitä todella kevyin ottein. Pitkästä aikaa sain oikeankin pohkeen kunnolla läpi ja Majuri taipui rehellisesti, eikä punkenut vasemman pohkeeni läpi (vaikka sitä aluksi yrittikin).

Loppuun tein vielä käynnissä muutamat väistöt ja suoristukset, jonka jälkeen annoin Majurin kävellä loppukäynnit. Laukathan olen pitänyt nyt hetken aikaa poissa pelistä, koska Majuri alkoi olla todella huono niissä, eikä laukka pyörinyt ollenkaan totuttuun tapaan. Yleensä pienen tauon jälkeen ne rullaavat taas paljon paremmin ja toivotaan, että niin käy myös nyt.

Kaikin puolin minulla on aivan mahtavat fiilikset eilisestä ja suosittelenkin kokeilemaan etenkin tuota täyskaarto-tehtävää tuollaisille vähän jäykille ja laiskoille hevosille. Ainakin Majuriin se toimi todella mainiosti ja en voi olla muuta kuin ylpeä tuosta ruunasta jälleen kerran.

Tykkäätkö lukea välillä tällaista tarkempaa selitystä ratsastuksesta?

Turvonnut, levännyt ja hierottu

Majuri on saanut nyt parin viikon aikana levätä oikein kunnolla ja vapaa päiviä on tullut milloin mistäkin syystä. Ensin oli juhannusloma ja melkein heti sen jälkeen rokotusloma. Sitten Majuri sai allergisen reaktion ampiaisen pistosta ja eilen oli vielä hieronnan jälkeinen vapaa päivä. Kovin montaa ratsastuskertaa ei ole siis ollut ja ratsastuspäivinä on käyty vain kävelemässä maastossa. Majuri on siis lähinnä lepäillyt eli kasvattanut mahaansa.

Maanantaina Majuri sai siis allergisen reaktion ilmeisesti ampiaisen pistosta. Majurin pää ja etujalat turposivat ja kaulasta löytyi patti, johon ötökkä oli luultavasti pistänyt. Hengitys ja ruokahalu olivat kuitenkin kohdillaan ja eläinlääkärin ohjeesta tilannetta vain seurailtiin ja katsottiin, ettei se pahene. Seuraavana päivänä turvotus olikin laskenut jo kokonaan ja selvisin onneksi tästä asiasta pelkällä säikähdyksellä.

Ei ehkä kuvasta kovin hyvin näe, mutta raukalla oli naama aivan kaksinkertainen.

Tiistaina olikin sitten hieronta. Yleensähän Majuri on ollut todella rauhallinen hieronnassa, mutta tällä kertaa Majuri oli kovin rauhaton, johtuen ulkopuolisista häiriötekijöistä. Hierojan mukaan Majuri oli nyt paremmassa kunnossa kuin on koskaan aikaisemmin ollut ja jumituksia ei juurikaan ollut. Luultavasti siihen on vaikuttanut säännöllisempi ja parempi liikunta ja sopivalla satulalla ratsastus.

Majurin etuosa oli todella hyvä (jes!), eikä yhtään jumituskohtaa löytynyt. Yhä kuitenkin mahakalvot olivat kireät (onkohan se joku Majurin ominainen asia vai mistälie johtuvaa), lanne oli juminen, etenkin oikealta puolelta, sekä pakarat molemmilta puolilta. Hieroja sai kuitenkin Majurin kireät paikat aika hyvin auki.

Hassu juttu, mikä Majurille tulee joka kesä ja josta hieroja huomautti, on Majurin vasemman pakaralihaksen päälle tuleva "nestekertymä". Majuri kävelee vasemmalla takasellaan jotenkin "väärin" ja koska kesällä kävelyä tulee paljon enemmän, olen ajatellut patin muodostuvan aina siitä. Hieroja kuitenkin kehotti käyttämään siihen arnikaa ja keskittyi hieronnassa myös siihen pattiin, jotta se saataisiin pois. Luulen kuitenkin, että se tulee jostain asentovirheestä ja muodostuu Majurin kävellessä paljon, eikä sitä välttämättä saa pois. Katsotaan nyt kuitenkin, jos tuo mysteeripatti saataisiin häviämään.

Tänään ratsastin Majurin pitkästä aikaa kentällä kouluhommien parissa. Oli todella kova työ saada Majuri liikkumaan reippaasti, joten jätin nämä ensimmäiset harjoittelut todella yksinkertaisiksi. Ehkä huomenna menisi sitten paremmin ja Majuri olisi eteenpäin pyrkivämpi, eikä koko ratsastus menisi herättelyyn. Tästä päästäänkin nyt toivottavasti aika hyvin jatkamaan treenejä, tällaisen pienimuotoisen kesäloman jälkeen.