Sinä motivoit minua

Olen aikamoisen ahkerasti viimeiset pari viikkoa treenaillut Majurin kanssa koulujuttuja ja itse alan jo huomata eron. Suurin tavoitteeni on ollut saada Majurin takapää aktiiviseksi ja siinä asiassa ollaan petrattu todella paljon, kun olen yrittänyt keskittyä siihen jokaisella ratsastuskerralla. Majuri on nyt helpompi ratsastaa läpi, kevyempi ja ponnekkaampi. Jes ollaan edistytty ja motivaatiokin on huipussaan! Majuri on ihan huippu!

On aivan huippua huomata, että tuo pontus voi vielä kehittyä ja minä opin siltä koko ajan jotain uutta. Motivaationi treenaamista kohtaan kasvaa vauhdilla, koska huomaan, että kehitymme jo näinkin lyhyessä ajassa todella paljon. Tai oikeastaan kaivamme vain itsemme ruosteen alta näkyviin. Innolla ja jännityksellä odotan seuraavien rakennekuvien ottamista, koska nyt voin verrata niitä elokuiseen tilanteeseen. Palan halusta nähdä kuinka paljon Majuri on muuttunut noihin kesäpömppämahakuviin verrattuna!

Söpö laiskimus ja uusi hieno huopa :)

Tänään viimein sain kuviakin meidän kouluväännöstä, kuvista kiitos Sannalle, on välillä hyvä nähdä edes vähän, että miltä se meno näyttää. Osaa taas korjata oikeita asioita! 

Tämän päiväisestä huomasin, että minun täytyy kiinnittää pariin juttuun istunnassani huomiota. Polvi ei saa nousta (voi kuinka odotankaan, että saan hankittua koulusatulan!) ja katseen täytyy pysyä jossain muualla kuin alhaalla. Ne ovat asioita, joita lähden ensimmäiseksi omassa istunnassani korjaamaan.

Tänään, heti kun kamera oli mukana, Majuri oli edellisiä päiviä huonompi ratsastaa. Takapää laahasi aivan jäljessä, Majuri ei reagoinut pohkeisiin ja puri oikealle asettaessa kuolaimeen. Ympyrällä junnaamisesta ei tullut mitään, joten päätin antaa Majurin sitten ensin ravata ja sen jälkeen laukata kenttää ympäri reippaammin. 

Alkuraveista, hieman on laiskan näköistä menoa.

Aluksi Majuri ei olisi millään halunnut asettua oikealle, meno oli suurinpiirtein tämän näköistä!

Vähän herättelyä!

Pienen rallituksen jälkeen Majuri heräsi ja takapääkin alkoi pikku hiljaa työskentelemään paremmin. Loppua kohden saimme oikein hyviä pätkiä, Majuri ei purrut kuolaimeen ja oli hyvin avuilla. Tänään keskityimmekin perusratsastukseen ja oikein päin liikkumiseen, emmekä niinkään harjoitelleet tulevan kouluradan osia, toisin kuin olemme viime päivinä tehneet.

Lopulta voinkin todeta, että tämän päiväinen ratsastus oli onnistunut, vaikka aluksi hieman kankeaa olikin. Majurin hyviä puolia ratsuna onkin sen nöyryys ja anteeksi antavaisuus. Vaikka välillä sähläänkin selässä, Majuri jaksaa silti yrittää ja haluaa miellyttää ratsastajaa. Majuri antaa virheet anteeksi, mutta ei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi ja vaatii aina ratsastajalta työtä onnistumisen eteen. Jos jokin ei suju, saa useimmiten syyttää vain itseään.

Hyviä pätkiä siis tänään takana, huomenna menemmekin sitten maastoon tuulettumaan!

P.S. Uusi banneri on Miljan käsialaa, kiitos hänelle. Ulkoasuun on tulossa muutoksia, kunhan ehdin ruveta väsäilemään!

Laiskapontus ja ADHD-kakara! Huomasittehan, että Majurin huopa ja Aatun takki ovat oikein sävy sävyyn ;)

Kisat tulossa, mutta kun jännittää...

Nyt vaan koulukisoihin. Iinan toteamus tässä yksi päivä erään erittäin onnistuneen ratsastuksen jälkeen sai päässäni aikaan ketjureaktion. Miksipäs ei?

Siitä se idea lähti muhimaan päässäni, kävin katsastamassa lähialueiden tulevat koulukisat ja bongasin, että Jokelassa järjestetään kisat kuukauden kuluttua.

Ajattelin, että mietin vielä, mutta kun sain kaverinkin samaan kyytiin hommattua, niin lähteminen on jo varmaa. Mihin olen taas itseni työntänyt?

Kisoihin vaaditaan minulta rentoa asennetta, viimeisimmissä kisoissamme huomasin, että huolettomalla ja rennolla asenteella saimme onnistumisia aikaan. En ole luonnostani kovinkaan kisaaja-tyyppiä, minulla piilee takaraivossani pelko epäonnistumisesta ja sen takia rennon fiiliksen saavuttaminen on välillä hankalaa.

Viime kisoistahan on kulunut lähemmäs kolme vuotta ja pelkona onkin, että en saa itselleni rentoa asennetta. Nimittäin Majurin kanssa ei tule yhtään mitään jos ratsastaja jännittää eikä luota hevoseen. Sen olen kantapään kautta oppinut.

Olen käynyt Majurin kanssa varmaan reilut 10 kisat vain kokeilemassa ja hakemassa kokemusta. Sen takia minusta tuntuu, että olisi jo korkea aika päästä niihin tavoitteisiin ja saada tuloksia aikaan. Tämä ei tarkoita, että alan käymään kisoissa tiuhaan tahtiin, vaan haluan ratsastaa onnistuneen radan ja saada HeC:stä vähintään 56 prosentin tuloksen. Se on tavoite.

Tämä voi olla hankalaa, sillä usein olemme saaneet sellaisia 50-55 prosentin tuloksia eikä tämä kisatauko ja jännitys auta yhtään. Minulla on kuitenkin tavoite, ja se on jo edistystä. En lähde kilpailuihin tällä kertaa mennään nyt kokeilemaan -asenteella, vaikka toisaalta minun täytyy lähteä sillä asenteella, jotten hermostu ja jännitä liikaa. Tämä ristiriita tekee tavoitteen asettamisesta ja omasta asennoitumisesta kisoihin entistä hankalampaa. 

En saa siis jännittää tai miettiä kisoja liikaa. Kuinka sitten voin treenata kisoja varten? Mikä olisi paras tapa valmistautua? Tiedän, että jos panostan kisoihin liikaa, kuuraan varusteita ja hinkkaan rataa, minulle tulee se jännitys, jota en kaipaa. Kuinka siis valmistautua?

Luulen, että tärkein kysymys onkin miksi menen kisaamaan? Miksen vain ratsastelisi kotona?

En lähde kisaamaan muita vastaan, vaan voittaakseni itseni ja saavuttaakseni oman tavoitteeni. Haluan saada ulkopuolisen arvion meistä, haluan kokeilla mihin pystymme, haluan haastaa itseäni ja poiketa rutiinista. Haluan voittaa itseni. Vaikka sitten sillä riskillä, että häviän ja mokaan. Se on riski, mutta haluan ottaa sen. Luulen, että kestämme Majurin kanssa epäonnistumisenkin, kun pelkkä kisoihin lähtö on jo suuri saavutus.

Toivon, että tämä postaus auttaa lievittämään jännitystäni. Viimeisenä iltana ennen kisoja en tankkaa rataa päähäni, vaan luen tämän postauksen ja rentoudun. Niin olen ainakin suunnitellut.

Onko teillä samankaltaisia ongelmia, että teillä on tavoite kilpailuihin, mutta alatte jännittämään liikaa, jos otatte kilpailut liian tosissanne ja mietitte niitä liikaa? Miten te valmistaudutte kisoihin?

Onnistuneita hyppyjä!

Olen aivan poikki. Se ehkä kuvaa tämän hetken fiiliksiä parhaiten. Viikonlopun Hevoset Stadikalla -tapahtuma oli minulle melko rankka. Juoksin päivät pitkät ympäri stadionia, olin siis mukana tapahtuman järjestämisessä. Kävelin viikonlopun aikana 40 km ja siitä todisteena on järkyttävän kipeät lihakset ja rakkulat jaloissa.

Kuvat c. Jasu

Majuri on ollut viime päivinä todella mukava ratsastettava. Olen ratsastanut pääasiassa kouluhommia, mutta eilen innostuin jopa hyppäämään pitkästä aikaa. Esteet eivät nousseet kuin maksimissaan 60 cm korkuisiksi, mutta selvittiin vain yhdellä kiellolla ("muuri" näyttikin pelottavalta toisesta suunnasta, kun siihen oli ilmestynyt valkoisia viivoja!) ja nollalla pudotuksella. Aika hyvin meiltä!

Majuri imi aika hyvin esteille ja tällä kertaa laukka säilyi yllättävän hyvänä. Hirveitä itsemurhahyppyjä ei eilen nähty ja tultiin koko ajan aika hyvin oikealle ponnistuspaikalle. Majuri suoriutui hienosti hypyistä, voin olla pojasta ylpeä!

Koska Majurilla alkaa jo ikä painaa, olen alkanut miettimään vielä enemmän sen jalkoja ja vammojen ennaltaehkäisyä. Koska meillä kylmäysmahdollisuudet ovat hieman huonot ja letkun käyttäminen olisi tajuttoman hidasta, ostin noin viikko sitten MSM kylmäsavea Majurin jalkojen hoitoon. 

Olen käyttänyt savea aina rankan treenin jälkeen ja levittänyt sitä joka jalkaan ja jättänyt yöksi jalkoihin. Seuraavana päivänä olen harjannut kuivuneet savet pois. Tämä on osoittautunut melko helpoksi keinoksi ja toivon mukaan tästä on myös oikeasti apua ennaltaehkäisemään jalkojen kulumista ja vammoja.

Näitä kuvia katsellessa tulee taas olo, että pitäisi päästä mahdollisimman pian valmennukseen!

Huomenna Majurilla on hammaslääkäri, josta johtuen se saa pari päivää hieman kevyempää menoa. Mutta sitten jatkuu taas treeni. Minulla on muhinut yksi ajatus päässäni viime päivinä ja melkoisen varmasti se tulee myös toteutumaan. Tästä ajatuksesta kerron kuitenkin ihan omassa postauksessaan, joten siitä sitten lisää myöhemmin!