Maastoköpöttelyä riimulla

Pakkasta oli huimat -20 astetta, mutta kylmä ei tallilla tullut, kun puin päälleni untuvatakin ja topparatsastushousut. Kunnolla ratsastamaan en kuitenkaan ruvennut, vaan ajattelin taas käydä lähipolulla ilman satulaa köpöttelemässä käyntiä.

Harjasin Majurin ja lähdin satulahuoneesta hakemaan kamoja niskaan. Heti ensimmäisenä huomasin, kuinka kylmät kuolaimet olivat ja minua hirvitti edes ruveta lämmittelemään niitä, saati pistää Majurin suuhun vain lyhyttä käyntilenkkiä varten. Silloin minulla välähti: miksen menisi pelkällä riimulla?

Harmi, että minulla oli vain kännykän kamera käytettävissä, Majurista olisi nimittäin saanut hienoja kuvia aurinkoa vasten :)

Pienen epäröinnin jälkeen (ja kun laiskuus otti voiton) hain kaksi riimunnarua ja laitoin ne kiinni riimun molemmin puolin. Laitoin vielä kypärän päähän ja heijastinliivin niskaan ja hyppäsin Majurin selkään. Pieni ajatus kävi kyllä mielessäni, onkohan tämä ihan fiksua?
Epäröin, koska tiedän, että Majuri ei ole niin hyvin hallittavissa pelkällä riimulla, voi saada ihme raivareita yllättäen ja joudumme kulkemaan pienen matkan autotietä päästäksemme polulle.

Epäröinti kuitenkin katosi, kun hyppäsin Majurin selkään ja tunsin, että Majuri on ihan rauhallinen. Tietenkin sen mieliala voi muuttua aivan sekunneissa tai se voi säikähtää, mutta lähdin kuitenkin luottavaisin mielin pihasta kohti metsäpolkua.

Onneksi kaikki sujui kuitenkin taas hienosti, kävelimme lyhyen lenkin polulla ja palasimme talliin tyytyväisinä. Majuri oli käyttäytynyt todella esimerkillisesti ja kiltisti enkä oikeastaan koko lenkin aikana edes tarvinnut naruja, pitkillä ohjilla mentiin koko matka :)

Majuri pääsi takaisin Dessin luo tarhaan ja jäi nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä. Täytyy taas todeta, että on se vaan niin kiva ja ihana hevonen ♥

Muistoja menneisyydestä

Selailen tuhansia ja tuhansia vanhoja hevoskuviamme, jotka sain käsiini. Välillä naurattaa, välillä ihan hirvittää. Miten minulla olikaan noin huono istunta? Oliko Majuri oikeasti tuon näköinen? Ainiin, tämän kuvan minä muistan!

Erilaisia muistoja nousee kuvista mieleen ja päätinkin avata vanhat arkistot ja julkaista muutamia kuvia menneiltä vuosilta tänne bloginkin puolelle. Tältä minä ja Majuri olemme tosiaankin joskus näyttäneet.

On huhtikuu 2008. Majuri makoilee tarhassa, kun menen hakemaan sitä. Iina on kameran takana ja yritämme ottaa hienoja kuvia minusta ja Majurista, tässä kuitenkaan kummemmin onnistumatta... 

 Vuosi 2007. Iina hoitaa Pikkistä ja minä Majuria, joka näyttää taas vaihteeksi kiukkuista naamaa.

Olemme ehtineet tutustua toisiimme vasta parin kuukauden ajan. On siis vuosi 2007. Majurin lempiharrastus on itsensä vapaaksi kiskaiseminen. Tälle kuvasarjalle ei kyllä voi jälkeenpäin kuin nauraa!

Ruokinta-aika vuonna 2007. Majuri rikkoo muovisia ruokakippoja työkseen, jopa joka päivä. Tässä kuvassa Majuri näyttää jopa ihan komealta ja niiiin nuorelta. Leikkasimme Majurille aluksi ratsutukkaa, kun sillä sellainen oli tullessaankin. Näin kuitenkin Majurista vanhan kuvan, jossa sillä oli ihana, ryntäisiin ylettyvä liehuletti ja päätin, että kasvatan sellaisen Majurille takaisin.

Vuosi 2007. Yritän nostaa laukkaa ja kyllähän se nousee, mutta aikamoista räpellystä se on.

Vuosi 2008. Majurin harja kasvaa hyvää vauhtia, nyt se näyttää kyllä lähinnä kamalalta ylikasvaneelta ratsuntukalta.

Olemme ensimmäistä kertaa loiskuttelemassa vedessä vuonna 2008. Tästä Majuri nauttii ja molemmat ollaan ihan märkiä!

Vuosi 2008. Laukka on kyllä vielä aikamoista räpellystä!

Majuri ei sitten millään jaksa nostaa jalkojaan. Hyppäämisestä ei tule mitään, joten jätetään se homma tältä päivältä. Kuva on vuodelta 2008. Muistan ikäni tuon päivän, Majuri ei ole koskaan tuon päivän jälkeen hypännyt noin huonosti ja laiskasti.

Vuosi 2008. Yritämme ottaa hienoja yhteiskuvia minusta ja Majurista. Vaan mitä tekee Majuri, yrittää tietenkin syödä kameralaukkuani.

On vuosi 2008, olemme lähdössä porukalla Match Show:hun. Majuri on viimeisen päälle puunattu ja käyttäytyykin yllättävän rauhallisesti. Majuri näyttää tässä ihanan kiiltävältä ja tosi komealta, harjakin on jo vähän kasvanut.

Vuosi 2009. Peltolaukkailujen jälkeen kävelemme loppukäyntejä auringonlaskussa.

Vuosi 2010. Majurin kanssa koulutyöskentelyä kentällä.

Iina ja Majuri pellolla vuonna 2010. Majuri näyttää niin hienolta tässä, vaikka nuo sen kamalat mahakarvat vähän naurattavatkin.

Siinä muutamia poimintoja noiden tuhansien kuvien joukosta. Välillä on ihana katsella mennyttä aikaa, mutta toisaalta on ihanaa, kun ne kaikki vaikeudet ja vastamäet ovat takanapäin.

Kohti uusia seikkailuja siis!

Koulutuuppausta ilman satulaa (paljon kuvia!)

Vihdoinkin uusia kuvia! Tästä kiitos kuuluu Jasulle (käykää kurkkaamassa Jasun blogi). Majurin selkä ei ole enää arka ja ratsastaessakaan se ei ole oikeastaan pahemmin jäykkä. En kuitenkaan vielä uskaltanut laittaa selkään satulaa, joten tänään mentiin vielä ilman. Onneksi ilmankin pystyy ihan hyvin tuuppailemaan koulua.

Koko ratsastuksen ajan Majuria sai ratsastaa tosi paljon pohkeella ja taivuttelut olivat vielä vähän jäykän oloisia. Etenkin alkuun Majuri karkasi koko ajan avuilta ja meno oli sen takia välillä vähän huteraa. Loppua kohti parani huomattavasti ja ihan lopussa Majuri oli jopa ihan hyvin avuilla.

Alkuun Majuri jopa karkasi välillä avuilta - ei yhtään Majurin tapaista.

Takapää ei meinaisi millään jaksaa liikkua.

Menin koko ratsastuksen ajan vähän löysemmällä ohjastuntumalla ja keskityin siihen, että saan Majurin liikkumaan aktiivisesti, mutta rennosti eteen. Ihan en kuitenkaan saanut Majurin takapäätä työskentelemään niin hyvin kuin olisin halunnut. Maltoin kuitenkin olla vaatimatta liikaa, ettei Majuri jumiudu uudelleen. Pikku hiljaa kohti tavoitteita :)

Tää kuva oli pakko julkaista, mitäköhän tässä touhutaan :D

Laukat sujuivat yllättävän hyvin, kun viimeisen viikon ajan ne ovat olleet todella huonot jumituksen takia. Tänään laukka kuitenkin jopa pyöri vähän ja Majuri ei ollut niin jäykkä. Tästä se taas lähtee paranemaan!

Ja sitten niihin poseerauskuviin. Ajateltiin ottaa Iinan ja Dessin kanssa yhteiskuvia meistä neljästä. Tehtävä osoittautuikin yllättävän vaikeaksi, oli lähes mahdotonta saada onnistunutta kuvaa neljästä riekkuvasta apinasta. Tässä siis niitä onnistuneita ja vähän vähemmän onnistuneita otoksia :D

Tämä kuva on ehkä ainoa oikeasti onnistunut!

Mitäs mieltä olitte kuvista ja tällaisesta postauksesta?