lauantai 18. heinäkuuta 2015

Haasteet on tehty voitettaviksi

Nyt pyyhitään ne ruusunkuvat pois laseista, heitetään kiiltokuvat roskiin ja ruoditaan ongelmia ja haasteita, joita minulla on ollut Jaskan kanssa.



Oma- tai kovapäisyys - Jaska ei ole aina sellainen ruunan rupsukka, jolle kaikki käy. Aika usein joudun muistuttelemaan ponia, että asiat tehdään minun tavallani, eikä sillä tavalla, joka Jaskalle sopisi. Jopa kengittäjämme kysyi viimeksi, että milloinkas tämä on ruunattu, kun on niin orimaiset elkeet.

On ollut myös kaikenlaisia pienempiä asioita, joissa Jaskalla on ollut selkeä oma tahto. Ihan alkuun Jaska ryysäsi minun kanssani pari kertaa karsinastakin ulos ja teki tällaisia teen nyt näin, koska minua huvittaa ja minä voin -juttuja, ennen kuin itse opin vähän tuntemaan ponia ja sen metkuja. Harjoittelemalla karsinaongelma meni ohi ja koska Jaska on todella nopea oppimaan, pystyin pian pitämään karsinanovea auki, olemaan itse karsinan perällä harjailemassa ja Jaska seisoi vapaana hievahtamatta. Vaikka Jaska on välillä ponimaisen jääräpäinen, on se todella nopea oppimaan ja kun yhteistyö alkaa sujua, tekee se ihan mielellään ihmisen pyyntöjen mukaisesti.



Omapäisyys ratsastaessa - Jaska on mallia jos et ohjaa, mennään päin seiniä. Siihen minulla meni aluksi tosi kauan totutella ja alkuun olin hukassa niinkin naurettavassa asiassa kuin hevosen kääntämisessä - Majuri toimi ilmeisestikin sitten todella pienillä avuilla. Jaskalle pitää myös teettää koko ajan töitä ratsastaessa, ohjata ja näyttää mitä tehdään ja miten tehdään, muuten se alkaa tekemään oman päänsä mukaan. Nyt Jaskasta on tullut kyllä jo tosi paljon nöyrempi ratsastaessakin, joten tässäkin asiassa vain harjoittelemalla voidaan saada kehitystä aikaan.

Näpsiminen - Näpsiminen oli aluksi jonkinlainen ongelma, joka kuitenkin aika nopeasti karsiutui pois, kun opetin Jaskan "luopumaan" herkuista ja huomautin huonosta käytöksestä. Luopumista harjoittelin siten, että Jaska ei saa herkkua, jos se sitä tulee iholta hakemaan, vaan annan herkun vasta, kun se kääntää päänsä pois tai odottaa sitä omassa tilassaan. Näpsiminen tosiaankin jäi ihan huomaamatta pois, eikä onneksi päässyt isoksi ongelmaksi edes muodostumaan.



Laukan nosto - Alkuun Jaska nosti tosi herkästi väärää laukkaa ja vasen laukka oli melko hankala saada nousemaan, eikä vauhdista ainakaan pulaa ollut. Harjoittelemalla on kuitenkin tässäkin asiassa menty paljon eteenpäin ja vasemmasta laukasta on tullut jopa helpompi kuin oikeasta! Nykyään osaan jo jotenkuten istuakin laukassa, eikä se mielestäni ole enää niin holtitonta.

Jumiutuminen ovella/taluttaessa - Tätä Jaska tekee silloin tällöin vieläkin. Etenkin, jos se näkee tai kuulee jotain tai eteenpäin meneminen jännittää, niin se helposti jumiutuu aloilleen. Alkuun uudella tallilla Jaska myös jumiutui aina tallin ovelle, nykyään enää silloin tällöin ja nykyään Jaskan saa suht helposti taas liikkeelle. Parhaiten näissä tilanteissa on auttanut se, että pyydän Jaskaa liikkumaan ensin sivulle, jolloin sen saa liikkeelle ja siitä helpommin myös eteenpäin.


Pelkääminen - Ihan alkuun Jaska pelkäsi ihan mitä vain ja kaikkea - linnunlaulua, katolta putoavia lumia, kentän toista päätyä, auton oven kolahdusta, kilkattavaa loimea, harjaa selän päällä... Kaikki turhat pelon aiheet ovat jääneet oikeastaan pois, kun muutimme nykyiselle tallille ja olen oppinut tuntemaan Jaskaa paremmin. Kyllä se vieläkin välillä ratsastaessa säpsyilee, muttei nyt sentään enää linnunlaulun takia tee pakoryntäyksiä tai pelkää ilman mitään näkyvää syytä kentän toista päätyä. Jaskan reagoinnit voivat välillä olla melko radikaaleja ja turhan voimakkaita, mutta olen jo jonkin verran tottunut niihin.

Mielialan vaihtelu - Jaska on mielialojensa kanssa aivan uskomaton. Vaikka se olisi tänään rauhallinen, yhteistyöhaluinen ja rento, voi huomenna vastassa olla hermostunut jännittäjätyyppi. Tähän minulla meni ja menee aikaa totutella, mutta alan jo pikkuhiljaa ymmärtämään, että Jaskan suhtautuminen asioihin riippuu aivan päivästä. Tietty nykyään näitä sähikäispäiviä on aina vain vähemmän, joten ehkä se iän ja kokemuksen myötä siitä vielä tasaantuu - toivotaan ainakin.

Uusien asioiden jännittäminen - Jaska tuntuu pitävän rutiineista todella paljon. Tämäkin riippuu aivan päivän mielialasta, mutta joskus uudet (tai vanhatkin) asiat tuntuvat ihan ylitsepääsemättömän vaikeilta. Esimerkiksi eilen sen karsinan viereen tultiin kengittämään hevosta ja se sai aluksi pienen miehen pään ihan sekaisin. Hetken ihmeteltyään ja hermoiltuaan se yleensä taas rauhoittuu ja toteaa, ettei asia olekaan niin pelottava. Uudet paikat ja asiat täytyy siis yleensä aina ensin jännittää, ennen kuin niihin voi tottua. Myös traileri ja kuljetus tulevat luultavasti olemaan melko suuri haaste Jaskan kanssa ja sen asian parissa tullaan tekemään vielä paljon töitä.

Onneksi Jaska on tuntunut minulle niin sopivalta ja hyvältä hevoselta, etteivät nämä haasteet ole saaneet minua lannistumaan. Puolen vuoden jälkeen voin sanoa, että tuo hevonen on opettanut minulle jo näin lyhyessä ajassa aivan hirmuisesti, että en edes uskalla ajatella, kuinka paljon se tulee vielä tulevaisuudessa minua opettamaan. Hyviä päiviä ei tule ilman niitä huonoja ja mikä olisikaan sen parempi tunne, kuin saada onnistuminen sen epäonnistumisen jälkeen!


7 kommenttia:

  1. Siis Welsh d :) hienoa et pärjäätte. Ja oli mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  2. hei miten mä voisin saada vaan bannerin taustan läpinäkyväks, mut silti et tää päätausta on valkonen. Meinaan jos pistän ylätunnisteen taustan läpinäkyväks ja päätaustan valkoseks se bannerin tausta on valkonen D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä osaa auttaa, kun minulla on luultavasti eri blogimalli. Voi olla että mallisi on sellainen, ettei siitä saa bannerin taustaa läpinäkyväksi muuten kuin koodia muokkaamalla?

      Poista
  3. Oikein mielenkiintoinen ja kiva postaus!:)

    VastaaPoista
  4. Sun ponilla on ihan mun ponin mielenlaatu. Mulla on 11-vuotias issikkaruuna, joka on ollut mulla 2,5-vuotiaasta asti, joten ollaan toki hitsauduttu aika hyvin yhteen ja tunnetaan toisen metkut. Mutta Rohmu on juuri tuollainen, kun sellainen päivä sattuu, hyvinkin omat mielipiteet omaava. Usein näen jo sen tarhasta hakiessani, että hymyileekö se tänään vai onko tänään kärttyinen päivä. Vaikka se on ruuna, niin sillä vaihtelee mielialat kuin tammalla. Asioita on toki prosessoitu vuosien varrella ja poni ei enää tee 180 asteen äkkikäännöksiä oravan nähtyään, mutta edelleen on sellaisia päiviä, että joku vanha kepulikonsti pomppaa pintaan. Kuten esim. eilen se yllättäen näykkäisi mua, mitä on viimeksi koittanut yhtenä päivänä vuosi sitten kesällä. Ja eilen näköjään tuli tän kesän kokeilu ;) Nuo jutut myös toki jää siihen, kun poni saa heti palautteen tekemisistään, mutta jotenkin silti sillä on niin samanlainen mielenlaatu kuin tuolla sun ponilla. Meillä on ollut myös tuo sama juttu, että kentän toinen pääty pelottaa niin paljon, vaikkei siellä näy mitään, että sieltä on otettava kesken lyhyttä sivua hatkat, joko laukaten eteenpäin, tai kääntyen kunnon sivuloikalla keskelle kenttää. Ja tämä sama kahden eri tallin kentällä! Sitten se asia on ollut pakko prosessoida oikein juurta jaksain, jotta ilmiöstä on päästy eroon. Myös tuo laukannostocasekin meillä oli, jopa samoin päin kuin teillä :D

    Mutta onnea ponin kanssa, kyllä siitäkin vielä oikein hyvä tulee, mutta kaikki ponit ei vain ole luonteeltaan sellaisia ihmisen ajatuksia, vaikka munkin poni on sitä hyvinä päivinä ja välillä pitkän hyvän kauden ollessa päällä jo luulen, että nyt tää yhteiselo on muuttunut täydeksi harmoniaksi, kunnes tuleekin se kerta, kun ponia ei sitten kiinnostakaan ihmisen miellyttäminen ja se säpsyilee olemattomia mörköjä jne. jne. Pääasia kuitenkin, että kaikesta huolimatta poni luottaa muhun suuresti ja kun on esim. pari kertaa jäänyt elämässään jumiin, niin kykenee odottamaan, että tulen päästämään sen irti, heti kun kuulee mun äänen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos piristävästä kommentista. Ponisi kuulostaa todella vekkulilta ja kivalta tapaukselta ja yhtäläisyyksiä Jaskaan tuntuu kyllä olevan, sen verran tutulta kuulostaa! :) Ehkä Jaskakin siitä iän myötä tasaantuu, vaikkei nyt ikinä lepsuksi pullaponiksi tulisikaan ;D
      Mutta jokin näissä tämän tyylisissä hevosissa kiehtoo. Vaikka ne eivät välttämättä ole aina sellaisia ihmisen mieliä, niin ehkä se onkin juuri se juttu niissä. Onnistumisetkin tuntuvat suuremmilta, kun on jotain haastetta ;)

      Poista